Ero sivun ”Stand up -komiikka” versioiden välillä

'''Stand -up -komiikka''' on [[Esittävä taide|esittävän taiteen]] laji, joka perustuu yleensä sanalliseen [[huumori]]in sekä esiintyjän ja [[yleisö]]n välittömään vuorovaikutukseen. Stand -up -esityksessä [[koomikko]] seisoo yleisön edessä ja kertoo itse keksimiään vitsejä, tarinoita tai nokkelia huomioitaan asioista, jotka ovat usein hänelle omakohtaisia tai yleisölle läheisiä. Stand up kehittyi Yhdysvalloissa, ja se käsittelee usein kiistanalaisia aiheita kuten politiikkaa, yhteiskuntaa, rotusuhteita ja sukupuolten välisiä suhteita.

Stand -up -komiikka pohjautuu 1800-luvun alun yhdysvaltalaiseen ''[[minstrel]]''-teatteriin. Minstrel oli musiikkiteatteria, joka perustui usein [[Afroamerikkalaiset|afroamerikkalaisille]] nauramiseen. Minstrel-esityksissä oli mukana myös koomikoita, jotka kertoivat yksinkertaisia vitsejä avustajiensa kanssa. 1800-luvun lopulla minstrel-teatteri väistyi [[vaudeville]]n tieltä. Vaudevillessa oli myös koomikoita, mutta suosituinta oli edelleen fyysinen [[slapstick]]-komiikka, sillä mikrofonien puuttuessa sanallinen komiikka ei voinut vielä olla kovin hienostunutta.<ref name="penn">{{Verkkoviite | Osoite = http://news.psu.edu/story/141330/2008/09/12/research/probing-question-what-are-roots-stand-comedy | Nimeke =Probing Question: What are the roots of stand-up comedy? | Tekijä =Bethany Parker | Ajankohta =12.9.2008 | Julkaisija =The Pennsylvania State University | Viitattu = 25.10.2013 }}</ref>

Etnisten ryhmien erilaisuuteen perustuva huumori oli vuosisadan vaihteessa Yhdysvalloissa erityisen suosittua, sillä maassa elettiin maahanmuuton vilkkainta aikaa. Toisaalta rivoudet oli usein kielletty. Yksi ajan ensimmäisistä poliittisista stand -up -koomikoista oli cowboyasuinen [[Will Rogers]], joka kommentoi esityksissään aikansa poliitikkoja happaman tarkkanäköisesti.<ref name="penn" />

===Nykyaikainen stand -up -komiikka===

1950-luvulla television viihdeohjelmat, kuten ''[[The Ed Sullivan Show]]'' ja ''[[The Tonight Show]]'' toivat koomikot amerikkalaisten olohuoneisiin. Vuosikymmenen merkittävin stand- up -koomikko oli [[Lenny Bruce]], joka venytti sallittavuuden rajoja provosoivilla aihevalinnoillaan ja rivolla puhetavallaan. Brucesta tulikin monen myöhemmän stand -up -koomikon esikuva; tunnetuimpia heistä oli [[George Carlin]], joka puolestaan innoitti monia nykyajan koomikoita kuten [[Jerry Seinfeld]]ia ja [[Chris Rock]]ia.<ref name="penn" /> Myös Britanniassa stand -upin suosio kasvoi toisen maailmansodan jälkeen, ja moni brittiläinen koomikko kuten [[Peter Sellers]], [[Spike Milligan]] ja [[Tommy Cooper]] aloitti uransa silloin stand -up -koomikkona.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.northern-scot.co.uk/Features/Featured-Articles/The-history-of-stand-up-comedy-28042011.htm | Nimeke =The history of stand up comedy | Tekijä = | Ajankohta =28.4.2011 | Julkaisija =The Northern Scot | Viitattu = 25.10.2013 }}</ref>

1970-luvulla etenkin Carlin ja [[Richard Pryor]] toivat stand -upiin suorapuheisuuden sekä poliittiset ja henkilokohtaiset aiheet ja Pryor myös mustan näkökulman.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.youwillnotbelieve.us/history-of-stand-up/week-4-the-rebel-becomes-popular.html | Nimeke =The Rebel becomes Popular | Tekijä =Matthew Latkiewicz | Ajankohta = | Julkaisija =You Will Not Believe | Viitattu = 25.10.2013 }}</ref> 1970-luvun puolivälissä yhdeksi stand upin teemaksi nousi irrelevantti huumori ja [[ironia]], joka kohdistui myös itse viihteentekemiseen. Tämän tyylin merkittävimpiä edustajia olivat [[Andy Kaufman]], [[Steve Martin]] ja [[Albert Brooks]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.youwillnotbelieve.us/history-of-stand-up/week-5-stand-up-turns-in-on-itself.html | Nimeke =Stand-Up Turns in on Itself | Tekijä =Matthew Latkiewicz | Ajankohta = | Julkaisija =You Will Not Believe | Viitattu = 25.10.2013 }}</ref> 1970-luvun alussa Yhdysvalloissa avattiin ensimmäiset stand -up -klubit, joissa nousevat koomikot saattoivat kehittää esityksiään yhdessä. Etenkin [[Johnny Carson]]in juontamaan ''The Tonight Show’hun'' pääsemisestä oli tullut erityisen tärkeää koomikon uran kannalta, ja ohjelman ansiosta Yhdysvalloissa olikin 1980-lukuun mennessä avattu satoja stand -up -klubeja.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.youwillnotbelieve.us/history-of-stand-up/week-6-what-is-the-deal-with-airplanes.html | Nimeke =What Is The Deal With Airplanes? | Tekijä =Matthew Latkiewicz | Ajankohta = | Julkaisija =You Will Not Believe | Viitattu = 25.10.2013 }}</ref>

1980-luvulla stand -up -klubit elivät Yhdysvalloissa kulta-aikaansa, kun [[Robin Williams]]in, [[Jay Leno]]n, [[Bill Cosby]]n, [[Paul Reiser]]in, [[Eddie Murphy]]n ja Chris Rockin kaltaiset koomikot esiintyivät suosituilla klubikiertueillaan. 1990-luvun alkuun mennessä moni tähti oli kuitenkin siirtynyt televisioon ja elokuviin. Samalla runsas televisiotarjonta oli vähentänyt klubiyleisöä, ja moni klubi joutui sulkemaan ovensa tai heikentämään ohjelmistonsa laatua. Myös Yhdysvalloissa voimistunut [[poliittinen korrektius]] vaikeutti stand -upin tekemistä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.shayne-michael.com/myArts.php?artID=42 | Nimeke =The Rise and Fall of Stand-up Comedy | Tekijä =Shayne Michael | Ajankohta =1994 | Julkaisija = | Viitattu = 27.10.2013 }}</ref>

1990-luvulla yhdysvaltalaiset televisioyhtiöt vähensivät ylitarjonnan jälkeen komediaohjelmiaan, mutta samalla maassa perustettiin komedialle pyhitetty kaapelikanava [[Comedy Central]]. Vuosikymmenen suosituimpia koomikoita olivat Jerry Seinfeld, jolla oli myös oma [[tilannekomedia]]sarjansa, sekä Chris Rock. Perinteisen stand -upin rinnalle syntyi länsirannikolla ''[[alternative comedy]]'' -tyyli, jonka vapaamuotoinen komiikka rikkoi entisiä rajoja. Tyylin edustajista tunnetuiksi tulivat muun muassa [[Sarah Silverman]], [[Janeane Garofalo]] ja [[Patton Oswalt]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://comedians.about.com/od/historyofstandupcomedy/a/history90s.htm | Nimeke =Stand-up Comedy in the 1990s: Comedy Collapse| Tekijä = Patrick Bromley| Ajankohta = | Julkaisija =About.com | Viitattu = 29.10.2013 }}</ref>

2000-vuosikymmenellä Yhdysvaltain stand -up -komiikka elpyi: ''The Original Kings of Comedyn'' kaltaiset kiertueet keräsivät suuria yleisöjä ja uusia stand -up -klubeja perustettiin jälleen. Myös Internetin, [[YouTube]]n, [[Myspace]]n ja [[Facebook]]in suosio hyödytti stand -up -koomikoita, jotka saivat näin uutta yleisöä. [[Dane Cook]] nousi suursuosioon ennen kaikkea Internetin ansiosta, ja [[Jeff Foxworthy]] menestyi työväenkomiikallaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://comedians.about.com/od/historyofstandupcomedy/a/history00s.htm | Nimeke =History of Stand-up Comedy: 2000-2010: Stand-up Back on Top | Tekijä =Patrick Bromley | Ajankohta = | Julkaisija =About.com | Viitattu = 29.10.2013 }}</ref>

2010-luvun suosituimpiin stand -up -koomikoihin kuuluu [[Louis C.K.]] Hän myös uudisti stand -up -komiikan jakelutapoja myymällä esitystään viiden dollarin hinnalla Internetin kautta, ja moni muu koomikko omaksui pian saman tavan. Hän myös myi liput omille kiertueilleen suoraan omalta sivustoltaan. [[Podcasting|Podcasteista]] tuli 2010-luvulla tärkeä kanava monille stand -up -koomikoille.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://comedians.about.com/od/historyofstandupcomedy/a/History-Of-Stand-up-Comedy-2010-To-Present.htm | Nimeke = History of Stand-up Comedy: 2010 to Present| Tekijä =Patrick Bromley | Ajankohta = | Julkaisija =About.com | Viitattu = 29.10.2013 }}</ref>

Eurooppalaisiin stand -up -koomikoihin, jotka menestyvät hyvin myös Yhdysvalloissa, lukeutuvat ennen kaikkea [[Eddie Izzard]], [[Ricky Gervais]] ja [[Billy Connolly]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://blog.nuraypictures.com/five-european-stand-up-comedians-americans-should-know-about/ | Nimeke =Five European Stand-Up Comedians Americans Should Know About | Tekijä =Jonathan Waldrop | Ajankohta =24.4.2013 | Julkaisija =Nuray Pictures | Viitattu = 30.10.2013 }}</ref>

===Stand -up -komiikka Suomessa===

[[Suomi|Suomeen]] stand -up tuli 1990-luvulla. Vuonna 1991 koomikko [[Stan Saanila]] esiintyi [[Vanha ylioppilastalo|Vanhalla ylioppilastalolla]] ruotsiksi. Yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä avattiin ensimmäiset suomenkieliset stand -up -klubit, ja 2000-vuosikymmenellä stand -up -komiikkaa alettiin nähdä televisiossa ''Club Act!one'' (2004/2007) ja ''Komiikkatehdas'' (2006) -ohjelmien myötä.<ref>Jyvälä 2013, s. 4.</ref>

Stand -up -koomikot ottavat aiheensa yleensä omasta elämästään. Koomikko voi kertoa esityksessään perheestään tai avioliitostaan, tai hän voi ottaa aiheensa arkipäiväisistä asioista, joihin hän on viime aikoina törmännyt. Myös ajankohtaiset uutisaiheet ja päivänpolitiikka ovat stand -upissa suosittu teema. Stand -up -koomikko tarkastelee aiheitaan nimenomaan omasta näkökulmastaan ja valitsee esitykseensä itseään syystä tai toisesta kiinnostavia aiheita. Usein asiat ovat kiinnostavia juuri siksi, että niihin liittyy jotain ironista, turhauttavaa tai hauskaa, minkä koomikko pyrkiikin välittämään esityksessään.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://ezinearticles.com/?Identifying-Topics-in-Stand-Up-Comedy&id=3551015 | Nimeke =Identifying Topics in Stand-Up Comedy | Tekijä =Shayne Michael | Ajankohta =10.1.2010 | Julkaisija = EzineArticles.com| Viitattu = 27.10.2013 }}</ref>

Stand -upissa käsitellään usein kiistanalaisia aiheita, kuten [[tabu]]ja ja rodullisia [[Stereotypia|stereotypioita]]. Koomikon tehtävänä on usein nähty se, että hän menee ”liian pitkälle” vaiettujen aiheiden käsittelyssä.<ref name="humanity" /> Koomikko George Carlin on sanonut: “Näen koomikon velvollisuutena etsiä mihin raja on vedetty ja sitten ylittää se tarkoituksellisesti”.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.goodreads.com/quotes/133108-i-think-it-s-the-duty-of-the-comedian-to-find | Nimeke =George Carlin > Quotes | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Goodreads | Viitattu = 28.10.2013 }}</ref> Koomikoita arvostellaankin usein loukkaavista vitseistä, mutta toisaalta heitä myös usein kiitetään kipeiden asioiden tuomisesta keskusteluun huumorin pehmentämänä. Vähemmistöihin itse kuuluvat koomikot käsittelevät usein omaan ryhmäänsä kohdistuvia stereotypioita ja siten vähentävät niihin liittyvää ulkopuolista vallankäyttöä ja samalla monipuolistavat käsityksiä ryhmästään. Tällaisia ristiriitaisia koomikkoja kuitenkin kritisoidaan myös yleistyksien vahvistamisesta, sillä heidän huumorinsa löytää suosiota myös vihamielistä stereotypiointia kannattavien joukosta.<ref name="humanity">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.humanityinaction.org/knowledgebase/174-when-the-truth-hurts-tell-a-joke-why-america-needs-its-comedians | Nimeke =When the Truth Hurts, Tell a Joke: Why America Needs Its Comedians | Tekijä =Roger Cohen, Ryan Richards | Ajankohta = | Julkaisija =Humanity in Action | Viitattu = 28.10.2013 }}</ref>

Stand -up -koomikon juttuvaranto eli ''materiaali'' koostuu hänen esittämistään jutuista, ''rutiineista''. Kukin rutiini on samaan aiheeseen liittyvä kokonaisuus, joka on muodostunut useiden esityskertojen tuloksena ja joka voi olla kestoltaan pitkä tai lyhyt. Rutiini koostuu yleensä mielikuvia ja odotuksia luovasta valmistelusta (''setup'') ja punchlinesta, joka korvaa ensin syntyneen mielikuvan.<ref>Jyvälä 2013, s. 15–19.</ref>

==Stand -up -esitys==

Stand -up -esityksen tarkoitus on ensisijaisesti naurattaa yleisöä. Koomikko [[Mika Eirtovaara]]n mukaan "Stand -up on omien ajatusten ja näkökulmien esiin tuomista hauskalla tavalla". Koomikolla voi olla tavoitteenaan kuitenkin myös esimerkiksi yhteiskunnan epäkohdista kertominen, jolloin nauru on hänelle vain väline.<ref>Jyvälä 2013, s. 13–14.</ref> Stand -up -esityksessä on tärkeää olla tietoinen ja aktiivinen kontakti yleisöön, koomikko [[André Wickström]]in mukaan ''[[dialogi]]'' pikemminkin kuin [[monologi]]. Toisaalta katsoja voi myös joskus häiritä esitystä huutelemalla epätoivottuja välihuomautuksia, jotka rikkovat esityksen rytmin.<ref>Jyvälä 2013, s. 21–23.</ref>

Stand -up -esityksen alun onnistuminen on tärkeää koko esityksen kannalta. Esityksensä alussa esiintyjä luo yhteyden yleisöönsä ja pyrkii antamaan itsestään hyvän ensivaikutelman. Yleisö saa heti käsityksen koomikon tyylistä, ja tämä näkee miten yleisö reagoi ja osallistuu. Avauksellaan esiintyjä myös pohjustaa ensimmäistä vitsiään. Jos koomikon avaus on epäselvä, väärinymmärretty tai torjuttu, hän joutuu heti esityksessään epäedulliseen asemaan. Siksi esiintyjän on onnistuttuva hyvin aloituksessaan, jotta hän pystyy luomaan esitykselleen parhaat mahdolliset olosuhteet.<ref>Rutter 1997, s. 142.</ref>

Stand -up -esityksen avaukset ovat yleensä täysin huumorittomia.<ref>Rutter 1997, s. 143.</ref> Avaukseen voi kuulua seitsemän vaihetta (Rutter, 1997):<ref>Rutter 1997, s. 145–146.</ref>

Stand -upin erityispiirre muuhun huumoriin nähden on sen vuorovaikutteisuus: paitsi itse esiintyjä, myös yleisö ja esitystilanteen olosuhteet vaikuttavat esitykseen.<ref>Rutter 1997, s. 195.</ref> Stand -up -esitys aiheuttaa yleisössään [[Ryhmäkäyttäytyminen|ryhmäkäyttäytymistä]]. Katsojat saattavat tarkkailla toisiaan ja muuttaa käyttäytymistään yhdenmukaiseksi jopa niin, että katsoja saattaa nauraa muiden mukana, vaikka hän ei olisi kuullut tai ymmärtänytkään vitsiä.<ref>Rutter 1997, s. 196–198.</ref> Esiintyjä myös ohjailee yleisön naurua erilaisin [[Retoriikka|retorisin]] keinoin. Tällaisia tekniikoita, jotka kertovat nauruvuoron siirtymisestä yleisölle joskus jopa perinteisten huumoriteorioiden selittämättömissä, ovat muun muassa:<ref>Rutter 1997, s. 198–221, 225–241.</ref>

Stand -up -esityksen loppu noudattaa yleensä selkeää ja toistuvaa kaavaa, joka on tuttu sekä esiintyjälle että yleisölle. Lopettamalla esitys selkeällä ja sujuvalla tavalla vältetään väärinkäsitykset esiintyjän ja yleisön välillä ja esiintyjä varmistaa samalla itselleen lopetusaplodit.<ref>Rutter 1997, s. 244–249, 281–282.</ref>

Rutter (1997) jakaa stand -up -esityksen lopetuksen kahdeksaan vaiheeseen, jotka esiintyvät useimmiten samassa totutussa järjestyksessä:<ref>Rutter 1997, s. 250–251, 278–279.</ref>

* [[Luettelo stand -up -koomikoista]]