Ero sivun ”Mauri Sariola” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KLS (keskustelu | muokkaukset) |
|||
Rivi 12:
Sariola palkattiin [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]] oikeussalitoimittajaksi alkuvuodesta 1956. Sitä ennen hän oli tehnyt sekalaisia töitä muun muassa tietyömaalla, tukkimetsässä, epäpätevänä kansakoulunopettajana Pohjois-Suomessa sekä pankissa ja vakuutusyhtiössä Helsingissä.<ref>Parempi kertarutina 1986, s.86</ref> Vuosina 1954–1955 Sariola toimi opettajana Pudasjärven [[Pisteen koulu]]lla Simo-Auli Arran nimelle tekaistuin paperein, tarkoituksena tehdä lehtiartikkeli mahdollisuudesta päästä väärin paperein opettajaksi. Innoittajana tähän olivat lehtimiehet [[Matti Jämsä]] sekä [[Veikko Ennala]]. Käytetty tekonimi oli [[anagrammi]] hänen omasta nimestään. Sariola sai kiitettävää palautetta niin koululaisilta kuin heidän vanhemmiltaan. Sariola myös suomensi kymmenkunta englanninkielistä romaania, muun muassa [[Erle Stanley Gardner]]in kirjat ''Vaaralliset Valokuvat'' (Gummerus 1959, Salama-sarja 64) ja ''Tyttö pelikasinolla'' (Gummerus 1962, Salama-sarja 102, kääntäjä ilmeisesti veroteknisistä syistä ”Anja Sariola”) sekä [[Quentin Patrick]]in kirjan ''Syyllisyyden varjo'' (Gummerus 1959, Salama-sarja 97).
Sariola kuoli [[sappikivi]]leikkauksen yhteydessä tulleeseen [[sairaalabakteeri]]in. Hänet on haudattu sukuhautaan Hattulan uuden kirkon hautausmaalle. Kuoleman jälkeen [[Reijo Ikävalko]] toimitti Sariolan [[Mauri Sariolan päiväkirjat|päiväkirjoista kaksi kokoelmaa]]. Ritva Sarkola ja [[Raimo Jokisalmi]] julkaisivat vuonna 2005 Sariolasta romaanimuotoisen elämäkerran ''Mauri Sariola. Aika velikulta'', joka ulottuu vuoteen 1968 asti. Elämäkerrassa on runsaasti päiväkirjojen tekstiä hieman muokattuna.
=== Harrastukset ja perhe ===
| |||