Ero sivun ”Lohikäärme (Arda)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
rv, copypastea kontuwikistä
Rivi 1:
{{tämä artikkeli|käsittelee lohikäärmeitä Tolkienin fantasiamaailmassa. Muista merkityksistä, kts. [[lohikäärme]].}}
'''Lohikäärmeet''' ovat [[J. R. R. Tolkien]]in luomassa [[Keski-Maa]]ssa toistaiseksi suurin mahti maailmassa.
'''Lohikäärmeet''' olivat J. R. R. Tolkienin luomassa Keski-Maassa toistaiseksi suurin mahti maailmassa. Ne olivat suuria matelijan kaltaisia olentoja, jotka nähtiin ensimmäisen kerran Beleriandin sotien aikana. Ne tulivat Angbandista ja palvelivat Morgothia. Lähes kaikki ensimmäisen ajan lohikäärmeet surmattiin ajan päättäneessä Vihan sodassa, mutta osa selvisi, ja niiden jälkeläiset piinasivat Keski-Maan kansoja myös myöhempinä aikoina.
 
Lohikäärmeet syntyivät Ensimmäisellä ajalla, kun Morgoth loi ne Angbandin syövereissä. Lohikäärmeitä oli kolmenlaisia. Oli niitä, jotka kiemurtelivat kuin käärmeet, jättimäisen liskon kaltaisia, jotka kulkivat jalan, ja lentävät lohikäärmeet, joilla oli suuret, lepakon kaltaiset siivet. Ja nämä kaikki jaoteltiin vielä kahteen alaryhmään, jotka olivat hyykäärmeet, jotka eivät syösseet tulta, ja tulikäärmeet (''urulóki''). Hyykäärmeet taistelivat kynsin ja hampain, kun taas tulikäärmeet kykenivät sylkemään tulta.
Rivi 9:
Lohikäärmeet elivät luultavasti ikivanhoiksi, kääpiöitäkin ja kukaties haltioitakin vanhemmiksi ja niiden ikä toi niille nokkeluutta ja älyä, mutta ei koskaan viisautta. Lohikäärmeiden äly antoi periksi vihalle, ahneudelle, petokselle ja turhamaisuudelle. Lohikäärmeet inhosivat vettä ja ne pitivät enemmän pimeydestä kuin valosta. Niiden veri oli myrkyllistä ja ne hehkuivat jalokivien kaltaista valoa. Lohikäärmeiden silmät kipinöivät ja kun ne suuttuivat, niiden silmät leiskuivat punaisia vihan salamoita. Niiden katse saattoi myös lumota varomattoman uhrin, joka katsoisi niitä silmiin.
 
== Alkuperä ==
"Harmaiden annaalien" mukaan ajatus lohikäärmeistä tuli ensimmäisen kerran Morgothin mieleen vuonna 155 av., kun hän ymmärsi, etteivät hänen örkkiarmeijansa kyenneet vielä murtamaan Angbandin Piiritystä.<sup>[2]</sup> Ensimmäinen lohikäärme, Lohikäärmeiden isäksi kutsuttu Glaurung ilmestyi Angbandin portista vuonna 260.<sup>[3]</sup> Julkaistu ''Silmarillion'' ei ota kantaa siihen, miten Glaurung sai alkunsa. Vielä 1950-luvun alussa kirjoitetussa tekstissä Tolkien sanoi Morgothin "tehneen" Glaurungin.<sup>[4]</sup> Näihin aikoihin Tolkien kuitenkin omaksui näkemyksen, jonka mukaan Morgoth ei kyennyt luomaan eläviä olentoja. Mainittuun käsikirjoituksen kohtaan hän kirjoitti (juuri ja juuri luettavissa olevan) muistiinpanon: "Glaurungin täytyy olla paha henki [??joka asuu käärmeen hahmossa]."<sup>[5]</sup>
 
== Lohikäärmeiden kehitys ==
Glaurung ei pystynyt vielä lentämään, mutta Vihan sodassa nähtiin ensimmäinen lentävä lohikäärme, Ancalagon Musta, jonka Eärendil surmasi.<sup>[6]</sup>
 
Tämän jälkeen lohikäärmeistä kuullaan vasta kolmannella ajalla, kun Harmaavuorilla asuneet kääpiöt joutuivat sotaan sinne pohjoisen autiomailta hyökänneitä lohikäärmeitä vastaan.<sup>[7]</sup> Kun suuri hyykäärme surmasi Durinin heimon kuninkaan Dáin I:n vuonna 2589 ka., kääpiöt muuttivat takaisin Ereborille,<sup>[7]</sup> mutta sinne hyökkäsi lentävä lohikäärme Smaug Kultainen vuonna 2770<sup>[8]</sup>
 
Smaug oli viimeinen tunnettu lohikäärme ja Ancalagonin lisäksi ilmeisesti ainoa varmasti lentokykyiseksi tiedetty. Dáin I:n surmannut hyykäärme oli ilmeisesti "kylmä" eli se ei todennäköisesti pystynyt syöksemään tulta. Näistä lohikäärmeistä tiedetään vain vähän, mutta ainakin Tolkienin legendariumin ensimmäiseen vaiheeseen kuuluvassa ''Kadonneitten tarujen kirjan'' kertomuksessa Turambar and the Foalókë kerrotaan seuraavaa:
 
: "Monet ovat lohikäärmeet, jotka Melko on päästänyt valloilleen maailmaan, ja jotkut ovat muita mahtavampia. Vähemmän mahtavat – ja kuitenkin ne olivat hyvin suuria tuon ajan ihmisten rinnalla – ovat kylmiä luonnoltaan niin kuin käärmeet<sup>[9]</sup>, ja monilla niistä on siivet, joiden avulla ne liikkuvat hyvin kovaäänisesti ja nopeasti; mutta mahtavammat ovat kuumia ja hyvin raskaita ja hidasliikkeisiä, ja jotkut syöksevät liekkejä..."<sup>[10]</sup>
Kolmannen nimeltä tunnetun lohikäärmeen, Scathan (jonka ihmismies Fram surmasi), olemuksesta ei tiedetä juuri muuta kuin että Nargothrondin aarteet itselleen haalineen Glaurungin ja Ereborin kullan päällä maanneen Smaugin tavoin sekin kokosi ryöstösaaliista itselleen aarteen jota se vartioi mustasukkaisesti.<sup>[11]</sup>
 
== Voimat ja taidot ==
Lohikäärmeet olivat erittäin suuria niin kooltaan kuin voimiltaan. Niiden nahka oli kuin kääpiöiden
tekemä panssaripaita, ja harvassa olivat ne aseet jotka siihen
tehosivat. Se, joka lohikäärmeen hampaisiin tai kynsiin joutui, oli kuin vasaran ja alasimen väliin jäännyt. Hännällään ne pystyivät
huitaisemaan kokonaisia armeijoita sivuun. Ja tultasyöksevät polttivat liekeillään kaiken eteen tulevan. Kaiken kaikkiaan näissä olennoissa
ruumillistui haltioiden, ihmisten
ja kääpiöiden suurin kauhu. Mutta vaikka suuret olivat lohikäärmeiden voimat, oli niillä muitakin taitoja. Niiden näkö oli tarkempi kuin
haukalla, hiljaisimmankin vihollisen ne kuulivat, ja pystyivät tunnistamaan sen hajun perusteella.
 
== Äly ja luonne ==
Lohikäärmeiden älykkyys ja niiden kiintymys arvoitusten esittämiseen ja ratkaisemiseen oli laajalti tunnettu. Niiden äly ja tuntemien arvoitusten määrä kasvoi ajan myötä valtavaksi, koska ne elivät ikivanhoiksi. Viisautta niille ei kuitenkaan kertynyt, koska niiden äly antoi periksi ahneudelle ja turhamaisuudelle. Niiden tapana oli kerätä
pesäänsä ryöstelemäällä valtava aarre ja maata sen päällä. Imartelu miellytti niitä suuresti ja tämä varmasti pelasti muutamien seikkailijoiden hengen. Myös niiden äänen ja katseen vaikutus oli mahtava. Nämä kaksi yhdessä langettivat varomattoman päälle lohikäärmeen lumouksen, joka sai hänet helposti taipumaan lohikäärmeen mahtavan tahdon alle ja tekemään niin kuin se halusi.
 
== Lohikäärmeiden isä ==
Ensimmäinen lohikäärmeistä oli Glaurung, Lohikäärmeiden isä. Se hyökkäsi Angbandista, Kivien Sodan neljännessä taistelussa ja murskasi tappavalla liekillään Angbandin piirityksen ja sen perässä tulivat balrogit ja örkkien lukemattomat rivistöt. Viidennessä taistelussa sen kanssa tuli joukko vähäisempiä lohikäärmeitä, eivätkä ihmiset ja haltiat pystyneet niitä vastustamaan. Vain kääpiöiden uljaus pelasti Beleriandin kansat täydelliseltä tuholta. Muutamia vuosia myöhemmin Glaurungin surmasi Túrin Turambar, mutta vielä kuoleman kielissäkin se oli älykäs ja syöksi Túrinin tuhoon pelkkien sanojen voimalla.
 
== Kolmannen Ajan lohikäärmeet ==
Vihan Sodassa lohikäärmeet lyötiin, kun Eärendil lentävällä laivallaan, sekä lännen kotkat kävivät ilmasotaan niitä vastaan. Voitto oli niin täydellinen, että seuraavan kerran lohikäärmeistä kuultiin vasta Kolmannella Ajalla. Joskus Kolmannen Ajan vuoden 2000 tienoilla tuli Harmaavuorten takaa lohikäärmeitä, jotka himoitsivat kääpiöiden aarteita. Ja vaikka kääpiöt puolustautuivat urheasti suurta ylivoimaa vastaan, kaatuivat kääpiöt yksi kerrallaan ja Harmaavuorten kääpiövaltakunnat joutuivat lohikäärmeiden haltuun.
 
== Smaug ==
Vuonna 2770 tuli Kolmannen Ajan suurin lohikäärme Smaug Kultainen pohjoisesta ja ajoi kääpiöt pois Ereborilta Vuorenalaisesta Kuningaskunnasta. Kaikki kääpiöt ja läheisen laakson asukkaat se ajoi pakoon, ja lukemattomat olivat sen tuhotyöt. Vähän alle kaksisataa vuotta se piti Ereboria hallussaan, mutta kuten ''Hobitissa'' kerrotaan, tuli vuorelle vuonna 2941 Thorinin johtama seurue. Seurueen mukana tullut hobitti Bilbo huomasi Smaugin heikon kohdan ja eräs lintu kertoi sen Bard Jousimiehelle. Bard surmasi Smaugin Mustalla Nuolella ja se putosi hirveän huudon saattelemana taivaalta.
 
Vaikka kerrottiinkin, että Harmaavuorten takana levittäytyvillä autiomailla asui lohikäärmeitä vielä monta vuosisataa, ei niistä enää Smaugin jälkeen ole mitään tietoja.
{{Tynkä/Fiktio}}