Wikipedia

Ero sivun ”Psykiatria” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Siirsin osan artikkeliin nimeltä Psykiatrinen sairaala
Rivi 3:
Sana ''psykiatria'' tulee [[kreikan kieli|kreikan]] sanoista ''psykhē'' 'mieli' ja ''iatreia'' 'parantaminen'. Aikaisemmin Suomessa on käytetty psykiatriasta nimitystä '''mielitautioppi'''.
 
== Psykiatrian historiaa ==
 
Ennen ajateltiin mielenterveyden häiriöiden johtuvan siitä, että paholaiset ovat riivanneet ihmisen sielun. Keskiajalla ja vielä myöhemminkin vastuu mielisairaiden hoidosta oli tämän vuoksi uskonnollisilla yhdyskunnilla.
== Psykiatrisen sairaanhoidon historiaa ==
{{Pääartikkeli|[[Psykiatrisen sairaanhoidon historiaa]]}}
 
[[Keskiaika|Keskiajan]] lopulla alettiin perustaa mielisairaaloita [[Suomi|Suomeen]] kuten muuallekin [[Eurooppa]]an. Näitä sairaaloita kutsuttiin tällöin "Pyhän Hengen huoneiksi". Suomessa tällaisesta sairaalasta on ensimmäinen maininta vuodelta [[1396]]. Sairaalat sijaitsivat kaukana kaupungeista, ja sairaalaan jouduttuaan potilas vietti siellä yleensä lopun elämäänsä.
 
Keskiajalla ja vielä myöhemminkin vastuu mielisairaiden hoidosta oli uskonnollisilla yhdyskunnilla, ja voidaan sanoa, että koko terveyden ja sosiaalihoidon juuret ovat pääosin laupeudentyössä. Ennen pidettiin itsestään selvänä, että paholaiset ovat riivanneet järkensä menettäneiden sielut.
 
Tärkeä käänne suomalaisessa mielisairaanhoidossa tapahtui [[1800-luku|1800-luvulla]], kun keisari [[Nikolai I]] antoi asetuksen, joka koski mielisairaiden hoitoa ja sairaaloiden rakentamista. Jonkinlaisia tilastoja mielisairaiden lukumäärästä alettiin tehdä [[1860-luku|1860-luvulla]]. [[1880-luku|1880-luvulla]] tuli voimaan uusi keisarillinen asetus, joka määräsi kunnat huolehtimaan kroonisesti mielisairaiden hoidosta. Tällöin syntyivät kunnalliskotien mielisairasosastot, jotka jäivät pois vasta [[1950-luku|1950-luvulla]] kun maahan rakennettiin niin sanottu B-sairaalaverkko.
 
Suomen ensimmäinen psykiatrian professuuri perustettiin Helsingin yliopistoon 15. kesäkuuta 1906.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/lehti.nsf/e1e392ad852e72f5c225680000404fa8/39cc6753c0f8e13fc225718600265c00?OpenDocument&Highlight=0,Lehtinen%40| Nimeke =Psykiatria ennen, nyt ja tulevaisuudessa - mieli ja aivot, mania ja masennus | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =7.6.2006 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Helsingin Yliopisto | Viitattu =4.1.2008 | Kieli =}}</ref> [[Christian Sibelius]]ta ([[1869]]–[[1922]]) pidetään varsinaisen suomalaisen tieteellisen psykiatrian alullepanijana. Hän vaikutti muun muassa alan koulutukseen ja yliopistollisen klinikan perustamiseen sekä psykiatrisen hoidon sisältöön. Kuitenkin vielä Suomen itsenäistymisen jälkeenkin lääketieteessä hyljeksittiin psykiatriaa.
 
Uusin mielisairaslaki annettiin vuonna [[1937]], minkä jälkeen kaikki hoidossa olevat mielisairaat tulivat lääkärinhoidon valvontaan. Vuonna [[1939]] maa jaettiin mielisairaanhuoltopiireihin.
[[Christian Sibelius]]ta ([[1869]]–[[1922]]) pidetään varsinaisen suomalaisen tieteellisen psykiatrian alullepanijana. Hän vaikutti muun muassa alan koulutukseen ja yliopistollisen klinikan perustamiseen sekä psykiatrisen hoidon sisältöön. Kuitenkin vielä Suomen itsenäistymisen jälkeenkin lääketieteessä hyljeksittiin psykiatriaa.
 
Uusin mielisairaslaki annettiin vuonna [[1937]], minkä jälkeen kaikki hoidossa olevat mielisairaat tulivat lääkärinhoidon valvontaan. Vuonna [[1939]] maa jaettiin mielisairaanhuoltopiireihin. [[1940-luku|1940-luvulla]] oli vallalla yleinen käsitys, että mielisairautta ei voitu parantaa sen perinnöllisyyden vuoksi, eikä tutkimustakaan koettu tarpeelliseksi. Mielisairaita hoitavien laitosten tarkoituksena oli lähinnä potilaiden säilyttäminen ja vahinkojen ehkäiseminen. KokoSuomalainen suomalaistapsykiatria lääketiedettä leimasi suuntaus saksalaiseen lääketieteeseen.perustui 1940- ja 1950-luvulla psykiatria Suomessa perustui [[somaattinen lääketiede|somaattiseen lääketieteeseen]]. Tyypillistä ajan ajattelulle oli psyykkisesti sairastuneiden rinnastaminen rikollisiin. Kuitenkin jo 1940-luvulla oli myös näkemyksiä holistisuudesta, [[psykosomatiikka|psykosomatiikasta]] ja mielisairauksien ja [[nerous|nerouden]] liittymisestä toisiinsa. Jotkut suomalaiset lääkärit (mm. Veikko Tähkä, Martti Siirala) kävivät 1950-luvulla ulkomailla opiskelemassa [[psykoanalyysi]]a, ja tämän opetus Suomessakin kehittyi Suomessakin.
 
Vuonna [[1953]] tuli voimaan uusi mielisairaslaki, joka lisäsi potilaspaikkoja ja määräsi ennalta ehkäisevään työhön luotavaksi avohoitoverkoston. 1950-luvulla hoitokeinot ja lääkkeiden käyttö lisääntyivät. 1950-luvulla alettiin käyttää psykoosilääkkeitä eli [[neurolepti|neuroleptejä]]. Kuntoutus- ja perhetyö alkoi tulla mukaan hoitoon. A- ja B-mielisairaalat syntyivät; kroonistuneet potilaat hoidettiin B-mielisairaaloissa. Kunnalliskotien mielisairaalaosastoista luovuttiin.
 
Mielisairaanhoidon kehittyminen vakiintui [[1960-luku|1960-]] ja [[1970-luku|1970-luvulla]]. Vuonna [[1976]] määriteltiin psykiatrisen hoidon suuntaviivoja, jotka sisälsivät hoitojärjestelmän alueellistamisen, ehkäisevän työn kehittämisen ja lainsäädännön uudistamisen kiirehtimisen. Pian B-sairaaloista luovuttiin.
 
Psykiatristen sairaalapaikkojen määrää alettiin vähentää [[1980-luku|1980-luvulla]]. Suunnitelmissa oli siirtää voimavaroja [[avohoito]]on. Sairaalapaikkoja onkin vähennetty jopa kolmasosaan siitä, mitä niitä enimmillään oli. Avohoidon kehittyminen kuitenkin katkesi 1980-luvun lopun ja [[1990-luku|1990-luvun]] alun laman takia eivätkä avohoidon voimavarat lisääntyneet suunnitellusti. Lääketieteen erikoisaloista psykiatriaPsykiatria on ollut ainoa lääketieteen erikoisala, jonka rahoitus on pysynyt 1990-luvun alusta alkaen ennallaan, kun samanaikaisesti muiden alojen rahoitus on lisääntynyt kansantaloudenrahoituksen kasvaessalisääntyessä.
 
Biologisten psykiatristen hoitomuotojen kehittymissä Suomi seurasi kansainvälisiä linjoja. Ensimmäinen neurolepti (klorpromatsiini) otettiin käyttöön 1950-luvulla, trisykliset masennuslääkkeet 1960-luvulla, atyyppinen neurolepti klotsapiini 1980-luvulla, [[SSRI|SSRI-]]masennuslääkkeet (serotoniinin [[takaisinoton estäjä]]t), uudet masennuslääkeryhmät ja lisää atyyppisiä neuroleptejä 1990- ja 2000-luvulla. Useimmat tällä hetkellä ([[2006]]) käytössä olevat psyykenlääkkeet ovat tulleet markkinoille vuoden [[1990]] jälkeen. Aivotutkimuksessa suomalaiset ovat pärjänneet hyvin ja Suomessa on monia kansainvälisesti arvostettuja tutkijoita.▼
 
Suomessa oli pitkään vallitsevana saksalaisella kielialueella suosittu psykodynaaminen teorianmuodostus. Suomalaiset psykiatrit kouluttautuivat psykodynaamisiksi psykoterapeuteiksi. Perheterapeuttinen - systeeminen ajattelu voimistui 1970-luvulta alkaen. Erilaisten teoreettisten lähtökohtien monipuolistuessa myös hoitomuodot ovat monipuolistuneet. Psykodynaamisen yksilöpsykoterapian lisäksi käyttöön otettiin 1970-luvulla ryhmä- ja perheterapeuttinen hoito, 1980-luvulla verkostohoito ja lyhytpsykoterapeuttinen hoito, 1990-luvulla kognitiivis-behavioraaliset terapia. Samanaikaisesti on kehitetty ja hyödynnetty toimintaterapiaa, taideterapiaa, [[kirjallisuusterapia]]a, musiikkiterapiaa ym. Moniammatillista yhteistyötä on korostettu. Nykyisin vallitsevin terapianmuodostus on lähinnä edellä mainittuja integroiva biopsykososiaalinen. Mahdollisuuksien mukaan pyritään noudattamaan näyttöön perustuvia - evidence based - hoitokäytäntöjä ja suomalaisia käypä hoito -suosituksia.▼
▲Biologisten psykiatristen hoitomuotojen kehittymissä Suomi seurasi kansainvälisiä linjoja. Ensimmäinen neurolepti (klorpromatsiini) otettiin käyttöön 1950-luvulla, trisykliset masennuslääkkeet 1960-luvulla, atyyppinen neurolepti klotsapiini 1980-luvulla, [[SSRI|SSRI-]]masennuslääkkeet (serotoniinin [[takaisinoton estäjä]]t), uudet masennuslääkeryhmät ja lisää atyyppisiä neuroleptejä 1990- ja 2000-luvulla. Useimmat tällä hetkellä ([[2006]]) käytössä olevat psyykenlääkkeet ovat tulleet markkinoille vuoden [[1990]] jälkeen. Aivotutkimuksessa suomalaiset ovat pärjänneet hyvin ja Suomessa on monia kansainvälisesti arvostettuja tutkijoita.
 
Aivotutkimuksessa suomalaiset ovat pärjänneet hyvin ja Suomessa on monia kansainvälisesti arvostettuja tutkijoita.
▲Suomessa oli pitkään vallitsevana saksalaisella kielialueella suosittu psykodynaaminen teorianmuodostus. Suomalaiset psykiatrit kouluttautuivat psykodynaamisiksi psykoterapeuteiksi. Perheterapeuttinen - systeeminen ajattelu voimistui 1970-luvulta alkaen. Erilaisten teoreettisten lähtökohtien monipuolistuessa myös hoitomuodot ovat monipuolistuneet. Psykodynaamisen yksilöpsykoterapian lisäksi käyttöön otettiin 1970-luvulla ryhmä- ja perheterapeuttinen hoito, 1980-luvulla verkostohoito ja lyhytpsykoterapeuttinen hoito, 1990-luvulla kognitiivis-behavioraaliset terapia. Samanaikaisesti on kehitetty ja hyödynnetty toimintaterapiaa, taideterapiaa, [[kirjallisuusterapia]]a, musiikkiterapiaa ym. Moniammatillista yhteistyötä on korostettu. Nykyisin vallitsevin terapianmuodostus on lähinnä edellä mainittuja integroiva biopsykososiaalinen. Mahdollisuuksien mukaan pyritään noudattamaan näyttöön perustuvia - evidence based - hoitokäytäntöjä ja suomalaisia käypä hoito -suosituksia.
 
== Psykiatrinen tutkimus ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykiatria”