Ero sivun ”Francisco Javier de Istúriz” versioiden välillä

Istúriz oli yksi vuoden 1820 vallankumouksen johtajista ja hän toimi vuonna 1823 lyhyen aikaa parlamentin eli cortesin puhemiehenä ennen yksinvaltiuden palauttamista. Saatuaan tuolloin kuolemantuomion hän pakeni Englantiin. Hän palasi Espanjaan vuoden 1834 yleisen armahduksen turvin ja hänet valittiin edustajaksi cortesiin, jossa hän liittyi radikaaleihin (''exaltados''). Istúriz valittiin vuonna 1835 cortesin toisen kamarin puhemieheksi. Hän omaksui oppositioasenteen suhtautumisessaan [[Juan Álvarez Mendizábal]]in hallitukseen ja läheni mielipiteiltään maltillisia (''moderados''). Mendizábalin eron jälkeen Istúriz toimi toukokuusta elokuuhun 1836 pää- ja ulkoministerinä, mutta hän joutui eroamaan ja lähtemään maasta, kun sijaisallitsijasijaishallitsija [[Maria Kristiina (Espanjan kuningatar, 1806–1878)|Maria Kristiina]] joutui sotilaskapinan seurauksena palauttamaan voimaan liberaalimman [[Espanjan vuoden 1812 perustuslaki|vuoden 1812 perustuslain]]. Vannottuaan valan uudelle perustuslaille Istúriz saattoi palata ja hänet valittiin 1838 jälleen cortesin puhemieheksi. Hän oli pääministerinä toisen kerran vuonna 1846 ja kolmannen kerran vuonna 1858. Lisäksi hän oli Espanjan lähettiläänä [[Lontoo]]ssa 1847–1848, 1850 ja 1858–1862 sekä [[Pariisi]]ssa 1863–1864.<ref>[http://runeberg.org/nfbl/0552.html ''Nordisk familjebok'' (1910), s. 1019] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 29.10.2015.</ref>