Ero sivun ”Pohjois-Amerikan intiaanit” versioiden välillä

[[File:Joseph Brant by Gilbert Stuart 1786.jpg|x100px|Joseph Brant|link=Joseph Brant]][[File:Sequoyah.jpg|x100px|Sequoyah|link=Sequoyah]][[File:Pushmataha high resolution.jpg|x100px|Pushmataha|link=Pushmataha]][[File:Pontiac01.jpg|x100px|Pontiac|link=Pontiac]]<br />[[File:Tecumseh02.jpg|x109px|Tecumseh|link=Tecumseh]][[File:Goyaale.jpg|x109px|Geronimo|link=Geronimo]][[File:Sitting Bull.jpg|x109px|Sitting Bull|link=Sitting Bull]][[File:Charles eastman smithsonian gn 03462a.jpg|x109px|Charles Eastman|link=Charles Eastman]]<br />[[File:ChiefJoseph.jpeg|x107px|Chief Joseph|link=Chief Joseph]][[File:Maria Tallchief 1954.png|x107px|Maria Tallchief|link=Maria Tallchief]][[File:RussellMeans1987.jpg|x107px|Russell Means|link=Russell Means]][[File:Karina Lombard Cabourg 2011.jpg|x107px|Karina Lombard|link=Karina Lombard]]<br />[[File:Jim Thorpe football.png|x104px|Jim Thorpe|link=Jim Thorpe]][[File:WilmaMankillerByPhilKonstantin.jpg|x104px|Wilma Mankiller|link=Wilma Mankiller]][[File:JohnBHarrington.jpg|x104px|John Herrington|link=John Herrington]][[File:JEllsbury.jpg|x104px|Jacoby Ellsbury|link=Jacoby Ellsbury]]

<small>[[Joseph Brant]]{{·}}[[Sequoyah]]{{·}}[[Pushmataha]]{{·}}[[Pontiac (intiaanipäällikkö)|Pontiac]]<br />[[Tecumseh]]{{·}}[[Geronimo]]{{·}}[[Istuva Härkä]]{{·}}[[Charles Eastman]]<br />[[Joseph (intiaanipäällikkö)|Joseph]]{{·}}[[Maria Tallchief]]{{·}}[[BrendaRussell SchadMeans]]{{·}}[[Karina Lombard]]<br />[[Jim Thorpe]]{{·}}[[Wilma Mankiller]]{{·}}[[John Herrington]]{{·}}[[Jacoby Ellsbury]]

'''Pohjois-Amerikan intiaanit''' olivat alun perin ryhmä erilaisissa ympäristöissä asuvia alkuperäiskansoja, joiden [[intiaanien alkuperä|esi-isät saapuivat Amerikkaan]] luultavasti [[kivikausi|kivikaudella]] [[Itä-Aasia]]sta. Historiassa henkimaailman ja luonnon yhteyteen liittyvä monesti [[shamanismi|shamanistinen]] uskonto erilaisine uhri- ja muine rituaaleineen oli useimmille intiaanikansoille tärkeä<ref>Virrankoski 1994, s 16</ref>. Rituaaleilla uskottiin varmistettavan riistan ja viljelykasvien saatavuus vanhan kivikautisen perinteen mukaisesti. Sen sijaan elatuksen hankintatavat, asutuksen kiinteys, sotaisuus ja suhtautuminen varallisuuteen vaihtelivat huomattavasti alueesta toiseen.

Tekniikkansa pidemmälle kehittäneiden eurooppalaisten saapuminen 1600- ja 1700-luvuilla melkeinlähes tuhosi käytännössä kivikautta eläneet intiaanikansat ja heidän kulttuurinsa 1800-luvun loppuun mennessä. ToisaaltaHetkellisesti eurooppalaiset vaikutteet kuitenkin synnyttivät ennenuusia tyhjällekulttuureja, joista merkittävin oli [[Suuret tasangot|Suurten tasankojen]] alueellealueella jonkinvaikuttanut aikaaja ratsujen kestäneenkäyttöön hevosiin perustuvanperustunut [[tasankointiaanit|biisoninmetsästyskulttuurinbiisoninmetsästyskulttuuri]]. Monet intiaanit kuolivat eurooppalaisten tartuttamiin sairauksiin tai eurooppalaisten surmaamina tai joutuivat muuttamaan pois alkuperäisiltä asuinsijoiltaan reservaatteihin. Intiaanien asema on parantunut taas 1900-luvulla, ja heidän väkilukunsa alkanut kasvaa.

Yhdysvalloissa ja Kanadassa lienee puhuttu alkujaan noin 500 intiaanikieltä.<ref name="And 2010 36">Anderson & Henriksson 2010, s 36</ref>.

Seuraavina vuosituhansina intiaanien lukumäärä kasvoi varsinkin maanviljelyn alun jälkeen. Pohjois-Amerikan nykyisen Meksikon pohjoispuolella eläneiden intiaanien määräksi noin vuonna 1500 on arvioitu 1–16 miljoonaa<ref name="And 2010. 40">Anderson & Henriksson, s 40</ref>. Alhaisimman arvion mukaan 750&nbsp;000 asui nykyisten Yhdysvaltain alueella ja noin 250&nbsp;000 Kanadassa, ja lisäksi jonkun verran Alaskassa<ref name="Wald 1985. 29">Waldman 1985. s. 29</ref>. Erään arvion mukaan intiaaneja olisi ollut 1500-luvun alussa yli kaksi miljoonaa ja määrä olisi pudonnut nopeasti tautien takia 1,5 miljoonaan<ref name="Virr 1994 11">Virrankoski 1994, s 11</ref>. Näiden arvioiden mukaan usein esitetyt noin 6–8 miljoonaa intiaania olisivat vaatineet kokonaan toisenlaisen yhteiskunnan muun muassa Pohjois-Amerikan kaakkoisosiin. Väestö oli tiheintä maanviljelysalueilla sekä rannoilla, järvien lähellä ja jokilaaksoissa.<ref name="Wald 1985. 29"/> Niinpä

Erityisen tiheästi asuttuja seutuja olivat [[Kalifornia]], Luoteisrannikko, jotkut lounaan maanviljelysalueet, ja itäinen metsäalue. ja pitkäheinäinen preeriakin HarvinHarvinta asutus oli subarktisilla ja arktisilla alueella sekä [[Suuret tasangot|Suurilla tasangoilla]] ja Suuressa[[Great altaassaBasin]]issa.<ref>Atlas ofname="Coe the ancient America, Michael1986. 16">Coe 1986. s 16.</ref><ref>Waldman 1985, s 29–30</ref>. Esimerkiksi Kolumbian[[Columbia (joki)|Columbiajoen]] ylätasangolla väestötiheys oli keskimääräinen 0,01–1 as/100 km2<ref> name="Coe s1986. 16<"/ref>. Intiaanien määrä oli alimmillaan juuri intiaanisotien päätyttyä vuosina 1890–1910, ollenjolloin allelukema oli alta 250&nbsp;000 <ref name="Wald 1985. 29" />. ToisenVuonna tiedon1980 mukaantehdyn intiaanienväestönlaskennan luku olis ollut tuolloin 0,4–0,5 miljoonaa. Vuonna 1980mukaan Yhdysvaltain ja Kanadan intiaaneja ja valkoisten ja intiaanien jälkeläisiä oli ainakinvähintään 1,5 miljoonaa, ja 1994vuoden noin2010 kaksiväestönlaskenta kertoo intiaanien määräksi lähes kolme miljoonaa.<ref name="Census"/>

1970-luvulla vielä 0,33 miljoonaa intiaania osasi oman kansansa kieltä, mutta monet kielet olivat katoamassa.<ref name="Virr 1994 11" />

*{{Kirjaviite | Tekijä = Pentti Virrankoski, Pentti | Nimeke =Pohjois-Amerikan intiaanit - intiaanikansojen kulttuuri ja historia Rio Grandelta Yukon-joelle | Vuosi = 1994 | Sivu = | Selite = | Julkaisija = | Tunniste = ISBN 951-717-7887| Viitattu =12.5.2011 | Kieli =suomi }}