Ero sivun ”Punakaarti (kulttuurivallankumous)” versioiden välillä

Vuoden 1967 ”elokuun anarkia” pakotti Maon kääntymään punakaarteja vastaan. Puoluejohto määräsi punakaartit luovuttamaan aseensa pois ja lehdistössalehdistössä aloitettiin äänekäs kampanja ”anarkiaa” ja ”faktionalismia” vastaan. Punakaartilaiset määrättiin palaamaan oppilaitoksiinsa. Kun punakaartien aseellinen väkivalta ei ottanut loppuakseen, alettiin kaarteja tukahduttaa voimakkaammin kesästä 1968 alkaen. Armeija käynnisti tässä vaiheessa suuren ”luokkarivien puhdistuksen”, jonka yhteydessä suuria määriä taisteluissa hävinneitä teloitettiin. Puhdistus jatkui vuoteen 1969 ja sitä seurasi vielä uusi entisiä kulttuurivallankumouksen radikaaleja vastaan suunnattu kampanja 1970-luvun alussa. Monet entiset punakaartilaiset katkeroituivat ja tunsivat tulleensa petetyiksi. Monet kääntyivät myös Maoa vastaan tajuttuaan, että suuri johtaja oli vain hyväksikäyttänyt heitä. Myöhäisvaiheessa nousi esiin joitain entistä radikaalimpia punakaarteja, jotka kyseenalaistivat koko Kiinan poliittisen järjestelmän. Näistä tunnetuin oli Shengwulian-niminen ryhmä, joka julkaisi ”Minnepäin Kiina?” -nimisen manifestin. Ne kuitenkin vaiennettiin pian.<ref>Paltemaa & Vuori 2012, s. 195–201.</ref>