Ero sivun ”Kenneth J. Gergen” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jpk (keskustelu | muokkaukset) p isbn fix |
p lähteiden niputus |
||
Rivi 5:
== Sosiaalinen konstruktionismi kasvatuksen ja pedagogiikan käytännöissä ==
Gergen on esittänyt kasvatuksellisten ja pedagogisten käytäntöjen rikastamiseksi sosiaalisen konstruktionismin teoriaan perustuvia periaatteita<ref name=FM2R>Gergen, Kenneth (2001). From Mind to Relationship: The Emerging Challenge. http://www.swarthmore.edu/Documents/faculty/gergen/From_Mind_to_Relationship.pdf</ref> Jäljessä olevat periaatteet eivät perustu tajunnan ja todellisuus (tai yksilön ja maailman) väliselle erolle (tai niin sanotulle [[Dualismi_(filosofia)|dualismille]], vaan yksilön olemiselle maailmassa erilaisissa vuorovaikutussuhteissa ja -tilanteissa. Sosiaalisen konstruktionismin pedagogisissa sovellutuksissa korostetaan vuorovaikutussuhteita, ajatusten jakamista ja yhdessä tekemistä kuten monissa jaetun asiantuntijuuden malleissa (ks. [http://www.tutkiva.edu.hel.fi/index.html],[http://www.helsinki.fi/science/networkedlearning/julkaisut/tvt_tutkivan_oppimisen_valineena.pdf]).<ref>Gergen, Kenneth: Social Construction and Pedagogical Practice http://www.swarthmore.edu/Documents/faculty/gergen/Social_Construction_and_Pedagogical_Practice.pdf</ref>
'''* Monologista dialogiin'''
Toisin kuin opettajan tai muun asiantuntijan tai auktoriteetin yksinpuheluun perustuvassa pedagogiikassa, sosiaalisen konstruktionismin pohjalta kehitetyssä kasvatuksessa olennaista on kasvatustapahtuman osallisten keskustelu ja vuorovaikutus. Esimerkki tällaisesta lähestymistavasta on [[Paulo Freire]]n teoksessaan [[Sorrettujen pedagogiikka]] kehittämä dialoginen pedagogiikka.<ref
'''* Eristetystä relationaaliseen rationaalisuuteen'''
Yksilölliselle oppimiselle perustuvissa eristävissä (isolated) [[pedagoginen malli|pedagogisissa malleissa]] tehdään yleensä ero opettajan ja oppilaan välille siten, että opettaja opettaa ja ohjaa sekä tietää ennalta sen, mitä oppilaan pitäisi oppia. Sosiaaliselle konstruktionismille perustuvissa ajattelutavoissa painotus on yhteistoiminnallisuudessa eli [[Yhteistoiminnallinen oppiminen|yhteistoiminnallisessa oppimisessa]]. Yhteinen opiskelu ja oppiminen tapahtuu niin opettajan ja oppilaiden kuin vertaisten välillä sekä erilaisten median välittämänä.
'''* Opetussuunnitelmista kulttuurisiin kriteereihin'''
Yksilölliseen oppimiseen ohjaavissa pedagogisissa ajattelu- ja menettelytavoissa oppijan suoritusta arvioidaan ennalta päätetyin kriteerein, jotka on yleensä kirjoitettu opetussuunnitelmiin tai niiden perusteisiin, tai muihin vastaaviin asiakirjoihin. Ongelmana on se, että näiden kriteerien ennaltamääräytyneisyys ja oppijakoisuus muodostaa keinotekoisen kuilun koulutiedon ja sitä ympäröiden kulttuurin välille. Siksi tarvitaan [[pedagoginen malli|pedagogisia malleja]], joissa huomioidaan opiskelun ja oppimisen tilannesidonnaisuus ja 'paikallistuneisuus' [http://en.wikipedia.org/wiki/Situated_learning] sekä yhteisöllisyys ja sitoutuminen<ref
== Teokset ==
* ''Toward Transformation in Social Knowledge''.
* ''Historical Social Psychology''.
* ''The social construction of the person''.
* ''The saturated self, Dilemmas of identity in contemporary life''. New York: Basic Books, 1991 (2. painos 2001). ISBN 0-465-07186-4
* ''Therapy as social construction''. London: Sage (1991). (toim. S. McNameen kanssa). ISBN 978-0803983021
|