Ero sivun ”Tetraetyylilyijy” versioiden välillä

Tetraetyylilyijyä on aikaisemmin käytetty [[bensiini|moottoribensiinin]] lisäaineena sen puristuskestävyyden parantamiseksi.<ref Varsinainenname=Mälkönen>{{kirjaviite lisäaine| sisältääTekijä tetraetyylilyijyä= jaPentti apuaineita,Mälkönen jotka| estävätNimeke lyijyn= kerääntymisenOrgaaninen moottoriin.kemia | Sivu = 241 | Luku = Metalliorgaaniset yhdisteet | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1979 | Tunniste = ISBN 951-1-05378-7}}</ref> Lisäaine on erittäin myrkyllistä, ja sen kehittänyt amerikkalainen [[Ethyl Corporation]] kehittikin laajan asiantuntemuksen erittäin myrkyllisten [[organometalliyhdiste]]iden käsittelyssä teollisessa mittakaavassa, lähinnä siitä syystä, että moni ainetta käsitellyt työntekijä kuoli [[lyijymyrkytys|lyijymyrkytykseen]] 1930-luvulla. Lyijy-yhdisteiden käyttäminen bensiinin lisäaineena kiellettiin Suomessa 1990-luvulla. Amerikassa kielto saatiin jo aikaisemmin, mutta koko EU:n alueella lyijybensiini saatiin kielletyksi vasta 2004. [[Lentobensiini]]ä kielto ei koske.

Tetraetyylilyijyn bensiinin oktaanilukua[[oktaaniluku]]a nostava vaikutus johtuu sen heikoista lyijy-hiili-sidoksista, jotka katkeavat moottorin korkeassa lämpötilassa. Hajoamisen tuloksena syntyy [[radikaali (kemia)|etyyliradikaaleja]], jotka palavat, sekä lyijyä ja lyijyoksidia. Palaminen on [[radikaalireaktio]], jota lyijy häiritsee, mikä estää bensiinin hallitsematonta syttymistä eli nostaa bensiinin [[oktaaniluku]]a. Tetraetyylilyijy siis haittaa palamista, mutta moottorin huipputehoa saadaan nostettua siksi, että bensiini puristetaan pienempään tilaan ilman itsesyttymistä, jolloin saadaan suurempi energiatiheys ja siten teho. Tetraetyylilyijy on vain sopivasti bensiiniin liukeneva lyijyn kantaja, varsinainen [[Nakutus|nakutuksenestoaine]] on itse lyijy.

Jotta tetraetyylilyijyn hajotessa vapautuva lyijypöly eija mahdollisesti syntyvä [[lyijyoksidi]] eivät tukkinuttukkineet ja täyttänyttäyttäneet moottorin [[sylinteri|sylintereitä]], lisättiin bensiiniin myös jotakin [[halogenointi|halogenoitua]] hiilivetyä, tavallisimmin [[1,2-dikloorietaanidibromietaani]]a<ref tainame=Malkonen />, joka on [[1,2-dibromietaanihalogenointi|halogenoitu]]a hiilivety. Kun nese paloivatpaloi, niistäsiitä vapautunut [[kloori]] tai [[bromi]] yhtyi lyijyn kanssa helposti haihtuvaksi yhdisteeksi, [[lyijykloridi]]ksi tai [[lyijybromidi]]ksi, jotkajoka poistuivatpoistui moottorista pakokaasun mukana.<ref name=Malkonen /> Nämä lyijy-yhdisteet ovat kuitenkin pahoja [[Hermomyrkky|hermo-]] ja [[ympäristömyrkky]]jä, minkä vuoksi lyijy-yhdisteiden käytöstä bensiinin lisäaineena on nykyisin luovuttu.