Ero sivun ”Metsästys” versioiden välillä

5 503 merkkiä lisätty ,  14 vuotta sitten
Palautus. Asiasisällön kannalta iso ja huonosti perusteltu poisto.
(arvostelua ja puolustusta poistettu. se voidaan palauttaa korjattuna. kirjoitus oli kirjoitettu tietystä näkökulmasta ilman lähteitä sen sijaan että olisi esitelty eri kantoja)
(Palautus. Asiasisällön kannalta iso ja huonosti perusteltu poisto.)
 
[[Minkki]] tuotiin tarhattavaksi turkiseläimeksi, mutta villiintyi (ja ilmeisesti syrjäytti [[Vesikko|vesikon]]). Samoin [[Piisami]] on tuotu turkiseläimeksi. Se löysikin ilmeisesti tyhjän lokeron ekosysteemistämme - ainakaan haittaa siitä ei ole ollut. [[Valkohäntäpeura]] tuotiin Amerikasta. Se oppi uuden elinalueensa vuodenkierron, ruokapöydän ja talveen valmistautumisen. [[Villisika]] on levinnyt Suomeen lähinnä [[Karjalankannas|Karjalankannaksen]] kautta. [[Nokikana]] ja [[punasotka]] ovat myös laajentaneet onnistuneesti reviiriään. [[Fasaani]] menestyy hyvin, samoin [[kanadanmajava]]. [[Mufloni]] selviytyy myös, mutta sitä ei ole edes tarkoitus lisätä, vaan mufloni pysynee erikoisuutena.
 
== Arvostelua ja puolustusta ==
 
Eläinsuojelijat ovat kautta aikain arvostelleet metsästystä joko tarpeettomana tai epäeettisenä. Kiivaimmat luonnonsuojelijat ovat ajoittain Suomessakin vaatineet metsästyksen lopettamista kokonaan. Usein kiivain arvostelu on tullut sieltä, missä metsästystä ei tunneta.
 
Esimerkiksi suomalainen, yleensä muuten hyvin asiantunteva Oikeutta Eläimille -yhdistys käyttää usein metsästyksenvastaisessa valistuksessaan yhteistyöverkostonsa [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittiläisiä]] lähdemateriaaleja ja pyytää lausuntoja sikäläisiltä asiantuntijoilta. Tämänkaltaisessa toiminnassa piilee suuri kielellinen ja kulttuurillinen väärinymmärtämisen mahdollisuus. Brittienglannissa termi "hunting" tarkoittaa vain sikäläistä ajometsästystä, raakaa [[Ketunmetsästys|kettujahtia ratsain]], jossa saaliseläin jätetään ajokoirien raadeltavaksi. Oikea englanninkielinen termi suomalaiselle, ampuma-asein tehtävälle metsästykselle olisi "shooting". Britanniassa taas "shooting" on useimmiten puolikesyjen tarhattujen fasaanien ja peltopyiden ampumista.
 
Näin ollen brittien eläinsuojeluasiantuntijan on mahdoton tietää, että meillä esimerkiksi [[Lappi|Lapin]] [[tunturi]]en riekkojahti tai talvinen [[jäniksen metsästys]] ovat aivan eri asia kuin sikäläiset, enimmäkseen vallasväen harrastamat vastenmielisetkin jahtimuodot. Tätä taustaa vasten vääristyneet käsitykset metsästyksen luonteesta siirtyvät Suomeen – varsinkin, kun osa suomalaisista kaupunkilaistuneista eläinsuojeluaktivisteista ei välttämättä itsekään tiedä, mitä eroa eri maiden metsästysmuodoilla on.
 
Sama kulttuurin ymmärtämisen ongelma vaivaa myös metsästysasioiden käsittelyä EU:n toimielimissä. Keski-Euroopassa metsästys on perinteisesti vain maata omistavalle ylimystölle kuuluva harrastus. [[Pohjoismaat|Pohjoismaissa]] taas metsästys on ollut korostetun kansanomaista, usein syrjäseudun asukkaiden ja maatalousväestön puuhaa.
Tässä on samoja piirteitä kuin jokamiehenoikeuksissa: muiden kuin pohjoismaalaisten on ollut vaikea tajuta, että luonnossa saa kulkea kuka tahansa ja marjoja poimia mistä tahansa.
 
Tämänkaltaisista väärinymmärryksistä johtuen metsästyksen vastustajat ja kannattajat puhuvat sekä paikallisesti että EU:ssa valitettavan usein toistensa ohi. Kyse ei ole osapuolten pahantahtoisuudesta, vaan molemminpuolisesta tiedon puutteesta.
Arvostelijat ovat lisäksi usein tarkastelleet koko metsästystä uhanalaisimman lajin kautta: nyt runsas hylje väheni aikoinaan ympäristömyrkkyjen takia, mutta vastuuta sälytettiin metsästykselle. Eräät tulokaslajit ovat usein harvinaisia yksinkertaisesti siksi, että ne elävät Suomessa itselleen mahdollisen elinalueen laidalla, "vieraalla maalla". Kuitenkaan esimerkiksi punasotkan lukumääräisesti vähäinen metsästys Suomessa ei vaikuta elinvoimaisen lajin hyvinvointiin sen ydinalueilla.
 
[[Ilves|Ilveksen]] runsastuminen on lähes yksinomaan metsästäjien toimien ansiota: metsäkauris- ja jäniskantojen laaja ja tehokas hoito on tehnyt ilveksen laajamittaisen paluun mahdolliseksi.
 
Suomessa riistakantoihin metsästysrasitus on tarkoin säädeltyä ja kohdistuu enimmäkseen kannan siihen osaan, nuoriin yksilöihin, joka muutenkin menetettäisiin tulevan talven aikana. Metsästäjiä on myös hyvin paljon, n. 300 000 ja metsästyksen suosio on kasvussa etenkin naisten keskuudessa. Metsästyksen taloudellinen arvo on suuri: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) laskelman mukaan n. 60-70 Me, mutta taloudellinen arvo riippuu laskutavasta ja riistanlihan hinnan arvostuksesta.
 
Eräiden lajien metsästyksen lopettaminen aiheuttaisi suoranaista haittaa: jos hirvikantaa ei pidettäisi kurissa, metsätuhot olisivat riistantutkimuksen mukaan katastrofaalisia; kolme-neljä rauhoitettua vuotta veisi taimikot. Hyljekantaa joudutaan tulevaisuudessa rajoittamaan, sillä hyljetuhot uhkaavat kalastuselinkeinoa jo nyt merkittävästi. Myös minkin pyynti saaristosta ja [[Supikoira|supin]] pyynti itäräjalla [[Rabies|rabieksen]] leviämisen estämiseksi (rokotusten ohella) ovat tärkeitä. Mikäli Suomi menettäisi rabiesvapaan maan statuksensa, syntyisi siitä merkittävää haittaa ja kuluja.
 
Näitä tehtäviä ei voida hoitaa niin, että tyydyttäisiin metsästämään pelkästään vahingollisia lajeja. Hirvijahtia lukuun ottamatta muut jahdit eivät ole juuri palkitsevia, vaan tehdään osana muuta metsästystä ja riistanhoitoa.
 
Nyky-Suomessa metsästys on organisoitu hyvin tehokkaasti ja riistaa säästävästi. Riistaeläimet lasketaan vuosittain Ylä-Lappia lukuun ottamatta riistakolmioiden avulla. Laskentaan osallistuu jopa 100 000 metsästäjää. Tulokset siirtyvät riistantutkimuksen käyttöön ja niiden perusteella annetaan pyyntirajoitukset ja -suositukset. Niinpä yksikään metsästettävistä lajeistamme ei ole tullut uhatuksi metsästyksen vuoksi, ei hylje eikä edes [[susi]], josta on aina ollut olemassa elinvoimainen, usein tosin pieni, muutaman kymmenen yksilön kanta.
 
Riistantutkimuksemme on ainutlaatuista ja suomalaista riistantutkimusta pidetään maailmanlaajuisesti alansa huippuna. Suomalainen erityispiirre on, että tutkimus ei ole vain akateemista yliopistotutkimusta, vaan RKTL tuottaa lähes suoraan metsästystä ohjaavaa tietoa. Niinpä esimerkiksi elinalueiden pirstoutumisen vähentämää [[metso]]a ei metsästetä juuri lainkaan Etelä-Suomessa.
 
 
== Metsästysmuodot pyydettävän lajin mukaan ==
216

muokkausta