Ero sivun ”Psykiatria” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 80.220.67.209) ja palautettiin versio 14656215, jonka on tehnyt Hartz: pamfletit eivät kuuluu tietosanakirjaan |
|||
Rivi 21:
Psykiatristen sairaalapaikkojen määrää alettiin vähentää [[1980-luku|1980-luvulla]]. Suunnitelmissa oli siirtää voimavaroja [[avohoito]]on. Sairaalapaikkoja onkin vähennetty jopa kolmasosaan siitä, mitä niitä enimmillään oli. Avohoidon kehittyminen kuitenkin katkesi 1980-luvun lopun ja [[1990-luku|1990-luvun]] alun laman takia eivätkä avohoidon voimavarat lisääntyneet suunnitellusti. Lääketieteen erikoisaloista psykiatria on ollut ainoa, jonka rahoitus on pysynyt 1990-luvun alusta alkaen ennallaan, kun samanaikaisesti muiden alojen rahoitus on lisääntynyt kansantalouden kasvaessa.
Biologisten psykiatristen hoitomuotojen kehittymissä Suomi seurasi kansainvälisiä linjoja. Ensimmäinen neurolepti (klorpromatsiini) otettiin käyttöön 1950-luvulla, trisykliset masennuslääkkeet 1960-luvulla, atyyppinen neurolepti klotsapiini 1980-luvulla, [[SSRI|SSRI-]]masennuslääkkeet (serotoniinin [[takaisinoton estäjä]]t), uudet masennuslääkeryhmät ja lisää atyyppisiä neuroleptejä 1990- ja 2000-luvulla. Useimmat tällä hetkellä ([[2006]]) käytössä olevat psyykenlääkkeet ovat tulleet markkinoille vuoden [[1990]] jälkeen. Aivotutkimuksessa
Suomessa oli pitkään vallitsevana saksalaisella kielialueella suosittu psykodynaaminen teorianmuodostus. Suomalaiset psykiatrit kouluttautuivat psykodynaamisiksi psykoterapeuteiksi. Perheterapeuttinen - systeeminen ajattelu voimistui 1970-luvulta alkaen. Erilaisten teoreettisten lähtökohtien monipuolistuessa myös hoitomuodot ovat monipuolistuneet. Psykodynaamisen yksilöpsykoterapian lisäksi käyttöön otettiin 1970-luvulla ryhmä- ja perheterapeuttinen hoito, 1980-luvulla verkostohoito ja lyhytpsykoterapeuttinen hoito, 1990-luvulla kognitiivis-behavioraaliset terapia. Samanaikaisesti on kehitetty ja hyödynnetty toimintaterapiaa, taideterapiaa, [[kirjallisuusterapia]]a, musiikkiterapiaa ym. Moniammatillista yhteistyötä on korostettu. Nykyisin vallitsevin terapianmuodostus on lähinnä edellä mainittuja integroiva biopsykososiaalinen. Mahdollisuuksien mukaan pyritään noudattamaan näyttöön perustuvia - evidence based - hoitokäytäntöjä ja suomalaisia käypä hoito -suosituksia.
| |||