Ero sivun ”Moskovan rauhansopimus (1940)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 7:
Tasavallan presidentti [[Kyösti Kallio]] nimesi rauhanneuvotteluvaltuuskuntaan pääministeri [[Risto Ryti]]n, ministeri, valtioneuvos [[Juho Kusti Paasikivi|J. K. Paasikiven]], kenraali [[Rudolf Walden]]in ja professori [[Väinö Voionmaa]]n. Valtuuskunta lähti illalla 6. maaliskuuta 1940 [[Tukholma]]an ja edelleen seuraavana päivänä [[Riika|Riian]] kautta [[Moskova]]an. Neuvostoliiton neuvottelijoita johtivat ulkoministeri [[Vjatšeslav Molotov]] ja [[Neuvostoliiton kommunistinen puolue|Neuvostoliiton kommunistisen puolueen]] [[Pietari (kaupunki)|Leningradin]] piirin pääsihteeri ja NKP:n politbyroon jäsen, kenraalieversti [[Andrei Ždanov]]. Neuvostoliiton johtaja [[Josif Stalin]] ei saapunut neuvottelupöytään suomalaisten toiveista huolimatta.<ref>Ensio Siilasvuo (toim.): ''Talvisota-kronikka'' (2. painos), s. 168. Jyväskylä: Gummerus, 1992</ref> Rauhasta ei varsinaisesti neuvoteltu, vaan Neuvostoliitto saneli ehdot. Suomalaisten kannalta ahdistavat neuvottelut kestivät kuitenkin viisi päivää. 11. maaliskuuta Suomen hallitus päätti hyväksyä Neuvostoliiton esittämät rauhanehdot. Rauhanehdot olivat Suomelle raskaat runsaine alueluovutuksineen. Suomi menetti 35 000 km² eli kymmenen prosenttia alueestaan ja joutui uudelleensijoittamaan yli 400 000 luovutetuilta alueilta lähtemään joutunutta [[evakuointi|evakkoa]].<ref>[http://www.crossingborders.fi/finnish/h23.htm Crossing borders: Moskovan rauha 1940,] haettu 6.9.2009</ref> Ulkoministeri [[Väinö Tanner]] julkisti rauhansopimuksen ehdot radiopuheessa 13. maaliskuuta kello 12, tunnin kuluttua sopimuksen voimaanastumisesta. Myös useat sanomalehdet julkaisivat päivän aikana rauhansopimusta käsitteleviä erikoistiedotteita.<ref>''Talvisota-kronikka'', s. 177. </ref> Puolustusvoimien ylipäällikkö [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|marsalkka Mannerheim]] antoi päiväkäskyssään 14. maaliskuuta tunnustuksen suomalaisille sotilaille.<ref name="jakobson"> Max Jakobson: ''Diplomaattien talvisota'', s. 394. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1955.</ref>
Rauhansopimuksen hyväksyminen johti sopimuksen solmimista vastustaneiden [[maalaisliitto]]laisten opetusministeri [[Uuno Hannula]]n ja puolustusministeri [[Juho Niukkanen|Juho Niukkasen]] välittömään eroon hallituksesta. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa sopimuksen hyväksymistä olivat vastustaneet Maalaisliiton [[Urho Kekkonen]] ja [[Kalle Kämäräinen]], [[Isänmaallinen Kansanliike|IKL:n]] [[Kaarlo Kares]] ja [[Kokoomus|Kokoomuksen]] [[Jaakko Ikola]].<ref>Edwin Linkomies: ''Vaikea aika'', s. 63. Otava, 1970</ref> Eduskunta ratifioi sopimuksen salaisessa istunnossa 15. maaliskuuta äänin 145−3 (9 tyhjää, 42 poissa).<ref>{{Kirjaviite | Nimike = Valtiopäivät 1940: pöytäkirjat III: istunnot 20–22 maaliskuun 15 päivänä: Moskovan rauhansopimus | Sivu = 28 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = [Eduskunta] | Vuosi = 1941}}</ref> Valtioneuvos J. K. Paasikivi ja professori Väinö Voionmaa vaihtoivat rauhansopimuksen ratifioimisasiakirjat Moskovan [[Kreml]]issä 20. maaliskuuta
'''Luovutettuihin alueisiin kuuluivat:'''<ref>[http://heninen.net/sopimus/1940_f.htm Heninen.net - Rauhansopimus,] haettu 6.9.2009</ref>
| |||