Ero sivun ”Nisäkkäät” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Dinosaurusten jälkeen: Typo fixing, typos fixed: yhtäla → yhtä la using AWB |
p typoja |
||
Rivi 11:
| luokka_auktori = [[Carl von Linné|Linnaeus]], 1758
| jako = Ala- ja osaluokat<ref name="ITIS"/>
| jaot =
*''[[Prototheria]]'' (munivat nisäkkäät)
*''[[Theria]]'' (synnyttävät nisäkkäät)
Rivi 23:
Nisäkkäät eroavat kaikista muista selkärankaisista erityisesti siten, että ne synnyttävät eläviä poikasia eli ovat ''vivipaarisia'', kun taas linnut ja (useimmat) matelijat munivat. Tämä nähdään usein nisäkkäitä sitovana piirteenä, mutta se ei ole kuitenkaan täysin ehdoton, sillä nisäkkäisiin kuuluvan [[nokkaeläimet|nokkaeläinten]] lahkon viisi lajia munivat. Nisäkkäiden luokkaan kuuluu vielä lisäksi joukko muita ryhmiä, jotka voidaan jakaa kahteen osaan lisääntymistavan perusteella. [[Pussieläimet|Pussieläinten]] (''Metatheria'') kohdalla sikiön alkuvaiheen kehitys tapahtuu emon sisällä, minkä jälkeen sikiö siirtyy erityiseen pussiin, jossa se kehittyy lopun aikaa. Pussieläimet ovat nokkaeläinten tapaan tyypillisiä Australian eläimistölle. Istukkanisäkkäiden (''Eutheria'') kohdalla kehitys tapahtuu pitemmälle kohdussa.
Nisäkkäät kehittyivät noin 200 miljoonaa vuotta sitten eläneistä ''[[Therapsida]]''-luokan synapsideista. [[Carl von Linné]] keksi nisäkkäiden luokan nimen vuonna 1798
== Monimuotoisuus ==
Rivi 35:
Nisäkkäisiin kuuluu niin päivällä kuin öiseenkin aikaan aktiivisia eläimiä, jotka käyttävät ravintonaan joko lihaa, kasveja tai hyönteisiä. Jotkin nisäkkäät, kuten ihminen ja rotat, ovat kaikkiruokaisia, eli eivät ole erikoistuneet mihinkään tiettyyn ravintotyyppiin.
== Evoluutio ja taksonomia
===Evoluutio ===
==== Alkuperä ja kehitys jurakauden loppuun ====
Rivi 46:
Permikauden loppu ja sen massasukupuutto aloitti maapallon historiassa uuden ajanjakson, jota kutsutaan [[mesotsooinen maailmankausi|mesotsooiseksi maailmankaudeksi]]. Se koostuu kolmesta kaudesta, jotka ovat aikajärjestyksessä [[triaskausi|trias]]-, [[jurakausi|jura]]- ja [[liitukausi]]. Mesotsooisen maailmankauden tunnetuimpia eläimiä ovat dinosauruksiksi kutsutut liskot. Mesotsooisen maailmankauden nisäkkäät jäivät pienikokoisiksi, suurimmat olivat nykyisen majavan kokoisia tai hieman suurempia. Nisäkkäät söivät joko kasveja, hyönteisiä tai pieniä selkärankaisia.<ref name="arora70">Arora, s. 70.</ref> Ruokavalio pystytään helposti päättelemään muun muassa hampaiden muodosta. Säilyneiden fossiililöytöjen perusteella on arvioitu, että suuri osa mesotsooisen maailmankauden nisäkkäistä eli puissa.<ref name="arora70" />
Varhaisimmista nisäkkäiksi luokiteltavista eläimistä ''[[Hadrocodium]]''-eläimellä oli nykynisäkkäiden kaltainen välikorva. Ensimmäisten varhaisten nisäkkäiden joukkoon kuuluvat ''[[Morganucodon]]''-, ''[[Megazostrodon]]''-, ''[[Adelobasileus]]''- lajit, jotka kaikki kuuluvat ''[[Prototheria]]''alaluokkaan (''Triconodonta''-lahko). Niiden fossiilit ovat tärkeässä asemassa evoluutiotutkimuksen kannalta, sillä ne edustavat siirtymävaihetta matelijoista nisäkkäisiin. Ulkonäöltään ne muistuttivat nykyisiä [[päästäiset|päästäisiä]], eivätkä niiden kootkaan juuri poikkea toisistaan. Varhaisimmat ''[[Morganucodon]]''-fossiililöydöt ovat 205 miljoonaa vuotta vanhoja. Ne söivät hyönteisiä ja liikkuivat pimeällä, jolloin vaihtolämpöisistä lihansyöjistä ei ollut uhkaa. Niillä oli vielä matelijamaisina piirteinä alaleuan koostumus, ja ilmeisesti ne myös munivat muiden varhaisten nisäkkäiden tapaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =
Nykyisten vivipaaristen (pussieläimet ja istukkanisäkkäät) nisäkkäiden ja nokkaeläinten kehityshaarat erosivat toisistaan jurakaudella noin 166 miljoonaa vuotta sitten.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nature.com/nature/journal/v453/n7192/fig_tab/nature06936_F1.html | Nimeke = Genome analysis of the platypus reveals unique signatures of evolution | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = Kuva 1.
Istukkanisäkkäiden ja pussieläinten kehityshaarat erosivat noin 130–148 miljoonaa vuotta sitten eli liitukauden alussa. Mantereiden eroaminen nykyisiksi Euraasian, Afrikan, Etelä- ja Pohjois-Amerikkojen mantereiksi sai aikaan uudenlaisten nisäkkäiden kehityksen. Afrikan ja Etelä-Amerikan mantereiden eroaminen tapahtui noin 100–120 miljoonaa vuotta sitten, joka sopii yhteen molekyylitutkimusten tuloksiin, joiden mukaan istukkanisäkkäiden kehityksestä irtaantui Afrikan nisäkkäät (''Afrotheria'') omaksi haarakseen, joita tavataan nykyäänkin ainoastaan Afrikassa. Etelä-Amerikan vajaahampaiset (''Xenarthra'') ja ''Boreoeutheria''-kladi muodostivat loput ajan istukkanisäkkäistä. Gondwanan nykyisen Etelä-Amerikan alueilla elävät vajaahampaiset haarautuivat ''Boreoeutheria''-nisäkkäistä noin 88–100 miljoonaa vuotta sitten ja ''Boreoeutheria'' hajaantui 79–88 mvs. edelleen ''[[Euarchontoglires]]''-esikädellisiin ja lauraasian nisäkkäisiin (''Laurasiatheria'').<ref>[http://biology.plosjournals.org/archive/1545-7885/4/4/pdf/10.1371_journal.pbio.0040091-S.pdf Retroposed Elements as Archives for the Evolutionary History of Placental Mammals], s. 0540</ref><ref>[http://euplotes.biology.uiowa.edu/web/IBS593/week6/Mammals.pdf Resolution of the Early Placental Mammal Radiation Using Bayesian Phylogenetics], s. 2348</ref>
Pussieläimet kulkeutuivat Etelä-Amerikasta Antarktiksen kautta Australiaan liitukauden lopulla. Australian ja Antarktiksen välinen maasilta katkesi vasta eoseenikaudella. Tämä
==== Dinosaurusten jälkeen ====
Dinosaurukset estivät nisäkkäitä kehittymästä kasvi- ja lihansyöjiksi sekä päiväaktiivisiksi, sillä ne dominoivat juuri näitä ekologisia lokeroita. Tilanne muuttui kuitenkin nopeasti kun dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon nopeasti koko maapallolta. Syynä oli meteoriitin iskeytyminen Maahan [[liitukausi|liitukauden]] lopulla noin 65 miljoonaa vuotta sitten, mikä muutti maapallon elinoloja niin dramaattisesti, että dinosaurusten elinmahdollisuudet kävivät mahdottomiksi. Olojen muutos ei vaikuttanut näin suuresti vähällä ravinnolla pärjääviin ja pienempikokoisiin nisäkkäisiin. Ekologisten lokeroiden tyhjentyminen tarjosi nisäkkäille mahdollisuuden täyttää nämä uudelleen. Nisäkkäät siis kasvoivat suuremmiksi, tottuivat uuteen ravintoon ja alkoivat liikkua päiväsaikaan. Tämä tarkoitti myös nopeaa lajiutumista. Nisäkkäät ovatkin liitukauden lopun massasukupuuton jälkeen hallinneet maanpäällistä elämää. Osa nisäkkäistä alkoi sopeutua myös muuhun kuin maaelämään, kuten ilmassa eläneet varhaiset lepakot ja merielämään sopeutuneet valaat.
Nisäkkäiden nopeaa kehitystä kuvaa hyvin se, että liitukaudelta on pystytty tunnistamaan noin 21 eri nisäkäsheimoa, mutta jo paleoseenikaudella heimojen lukumäärä kasvoi 37:ään ja paleoseenin lopulla jo 86:een. Nykyisten nisäkäslahkojen kehitys alkoi eoseenikaudella, paleoseenin jälkeisenä aikakautena 55,8–33,8 miljoonaa vuotta sitten, jolta ajalta heimoja tunnetaan yhteensä 111.<ref>Thomas Stainforth Kemp, s. 250</ref><ref>Benton, s. 333</ref> Pohjois-Amerikan ja Euroopan paleoseenin fossiililöytöjen samankaltaisuuden perusteella on arveltu, että alueita yhdisti maasilta, joka kulki Grönlannin ja Islannin kautta,<ref>Donald R. Prothero: After the Dinosaurs, s. 71</ref> mutta joka on sittemmin katkennut.
Rivi 61:
Nisäkkäät eivät vallanneet vapautuneita ekologisia lokeroita välittömästi, vaan kesti ilmeisen kauan ennen kuin tämä tapahtui. Syynä arvellaan olevan se, että kasveilta otti oma aikansa toipua meteoriitin iskusta. Kenotsooisen maailmankauden ilmasto oli sen alkuvaiheessa kosteaa ja lämmintä, mikä suosi trooppisten nisäkkäiden kehittymistä. Laajat metsiköt alkoivat vallata alaa, mikä vaikutti puussa elävien nisäkkäiden evoluutioon. Varhaisimmat kädelliset olivat tällaisia puussaeläjiä. Kädelliset kehittyivät noin 65 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikassa tai Euroopassa, joita maasilta silloin vielä yhdisti, tai mahdollisesti jo 20 miljoonaa vuotta aiemmin. Varhaisin, noin 55 miljoonaa vuotta vanha, kädellisfossiili on kuitenkin löydetty Pohjois-Amerikasta. Kädellisten läheisimpiä sukulaisia (nykyisin elävistä) ovat [[puupäästäiset]] ja [[kaguaanit]]. Kaikilla kolmella heimolla on yhteinen kantaisä jyrsijöiden ja niiden läheisten sukulaisten [[jäniseläimet|jäniseläimien]] kanssa (''[[Euarchontoglires]]'').
Valaiden kehitys alkoi yhtä lailla noin 55 miljoonaa vuotta sitten samasta kantaisästä [[sorkkaeläimet|sorkkaeläinten]] kanssa. Valaiden kehitys alkoi Aasiassa eläneistä ''[[Pakicetidae]]''-lihansyöjistä, jotka muistuttivat sorkkajalallisia koiria. Nämä valaiden edeltäjät elivät silloisen [[Tethysmeri|Tethysmeren]] rannalla ja sisäkorvan rakenne todistaa ne valaiden sukulaisiksi, sillä vastaavaa rakennetta ei löydy kuin valailta. ''[[Pakicetidae]]''-esivalaiden kehitys taas oli alkanut haarasta, jonka
[[Kavioeläimet|Kavioeläinten]] kehitys erosi sorkkaeläimistä aivan paleoseenin alkuvaiheessa. [[Hevoset]] ja [[tapiirit]] kehittyivät Pohjois-Afrikassa kun taas [[sarvikuonot|sarvikuonojen]] esi-isät ovat peräisin Aasiasta. Kasvillisuus oli kavioeläimille edullisempaa verrattuna sorkkaeläimiin aluksi, minkä vuoksi kavioeläimet elivät varsin runsaslajisena sorkkaeläinten kustannuksella. Tämä kuitenkin uskotaan mahdollistaneen sorkkaeläimille muista nisäkkäistä poikkeavan, kasviravintoa paremmin käsittelevän ruoansulatusjärjestelmän. Märehtijöiksi kutsut sorkkaeläimet tilanne muuttui edullisemmaksi, kun ilmasto muuttui heinäkasveja suosivammaksi. Heinät ovat hankalasti hyödynnettävää ravintoa, joten kavioeläinten lajimäärä alkoi huveta ja märehtijöiden vastaavasti kasvaa noin 20 miljoonaa vuotta sitten.
Rivi 87:
!width=10%| Lajeja
|-bgcolor="#729fcf"
| [[Nokkaeläimet]]
|-bgcolor="#a7e260"
| || ''[[Afrosoricida]]'' ||Tanrekit ja kultamyyrät || 19||51
Rivi 107:
| [[Tamaanit]] || ''Hyracoidea'' || || 3||4
|-bgcolor="#a7e260"
| [[Jäniseläimet]] ||''Lagomorpha''
|-bgcolor="#a7e260"
| [[Hyppypäästäiset]]|| ''Macroscelidea'' || ||4 ||15
Rivi 119:
| [[Kädelliset]] || ''Primates'' || || 69||376
|-bgcolor="#a7e260"
| [[Norsueläimet]] || ''Proboscidea'' || || 2||3
|-bgcolor="#a7e260"
| [[Jyrsijät]] || ''Rodentia'' || || 481||2227
|-bgcolor="#a7e260"
| [[Tupaijat]] || ''Scandentia'' || || 5||20
Rivi 158:
===Karvapeite ===
Karvapeitteen, jota usein pidetään nisäkkäille tunnusomaisena piirteenä, tehtävänä on suojata eläintä vaaralta ja toimia eristekerroksena. Karvat kasvavat verinahan ja ihonalaisen kerroksen välissä sijaitsevassa karvatupessa, jossa solut kopioivat toisiaan. Karvan kasvaessa sen solut kuolevat keratiinin vaikutuksesta. Nisäkkäiden karvoitus on peräisin niiden varhaisen kehityksen ajoilta, jolloin ne olivat öiseen aikaan aktiivisia, jolloin lämpöä eristävästä kerroksesta oli hyötyä. Karvoituksen väritys ja kuviot taas auttavat niitä suojautumaan pedoilta ja sulautumaan ympäristöön. Nisäkkäillä vatsapuolen karvoitus on usein muuta ruumista vaaleampi, jolla tavanomaisessa valaistuksessa eläin hämää saalistajia, koska väritys heikentää syvyyssuuntaista havaitsemista.<ref>[http://www.cst.cmich.edu/users/gehri1tm/Mammalogy/mammal%20-%20overview.pdf Mammal – Overview], s. 13</ref>
On myös tavallista, että karvoituksessa löytyy kuvioita, joilla eläin joko pyrkii näyttämään samanlaiselta kuin saalistaja tai viemään saalistajan huomion. Väritys kielii myös sukupuolesta tai toiseen lajiin kuulumisesta, jolloin eri lajit eivät parittele toistensa kanssa.<ref name="Olendorf37"/> Nisäkkäiden turkin väritys voi vaihdella vuodenajasta riippuen. Nisäkkäiden [[tuntokarva]]t viestittävät niiden läheisyydessä olevista kappaleista hämärissä olosuhteissa. Joillekin nisäkkäille on muodostunut erikoistuneempia piikkejä kuten [[piikkisiat|piikkisioilla]].
Rivi 171:
=== Sarvet ===
[[Tiedosto:Gevir rådyr.JPG|thumb| Metsäkauriin sarvia]]
Kaikilla [[märehtijät|
Sarvia käytetään paitsi puolustukseen saalistajilta, myös lajin sisäisissä kamppailuissa esimerkiksi kiima-aikana, jolloin urospuoliset kilpailevat naaraasta puskemalla sarviansa yhteen. Kiima-ajan jälkeen hirvieläimet pudottavat sarvensa ja kasvattavat uudet.
Rivi 184:
Nisäkkäiden selkää tukee selkärangaksi kutsuttu luu, joka suojaa myös yhtä keskushermoston tärkeintä osaa eli [[selkäydin]]tä. Selkäranka koostuu [[nikama|nikamista]], joiden lukumäärä vaihtelee hieman nisäkkäiden kesken, vaikkakin suuria yhtäläisyyksiä esiintyy, joka viittaa siihen ettei nisäkkäiden aksiaalinen luuranko pääkalloa lukuun ottamatta ole muuttunut paljoakaan.<ref name="britannica"/> Kaikilla nisäkkäillä on esimerkiksi seitsemän niskanikamaa (sireenieläimillä kuusi ja laiskiaisilla kuusi tai yhdeksän). Rintanikamien lukumäärä vaihtelee suuresti. Sisäelimiä suojaavat kylkiluut ovat kiinnittyneet juuri rintanikamiin ja kehon toisella puolella ne ovat kiinnittyneet rintalastaan. Loppuja nikamia kutsutaan lanne-, risti- ja häntäluun nikamiksi. Lannenikamien lukumäärä on yleensä noin 4–7, mutta lukumäärä vaihtelee lajikohtaisesti erittäin paljon (2–21). Nisäkkäillä ole näihin nikamiin kiinnittyneitä ”kylkiluita”, kuten liskoilla. Alimpaan lannenikamaan on kiinnittynyt ristinikamien muodostama ristiluu. Häntäluiden lukumäärä taas riippuu onko nisäkkäällä häntää ja kuinka pitkä se on (5–50). Vaikka esimerkiksi ihmisellä ei olekaan häntää, on sillä surkastunut häntäluu muistuttamassa sen hännällisistä esi-isistä.<ref name="britannica"/>
Nisäkkäiden raajat jakavat paljon samoja piirteitä. Useimmilla lajeilla on viisi varvasta (tai sormea) jokaisessa raajassa. Varpaiden luiden lukumäärässä havaitaan selviä yhtäläisyyksiä esimerkiksi kädellisten, eväjalkaisten, norsujen, sorkkaeläinten, kavioeläinten ja
=== Hengitys ja verenkierto ===
Nisäkkäillä on [[täydellinen
Nisäkkäiden ohella vain linnuilla ja krokotiilieläimillä on nelilokeroinen sydän. Matelijoilla krokotiilieläimiä lukuun ottamatta on kolmilokeroinen sydän, minkä vuoksi niillä on vaillinainen kaksinkertainen verenkierto (hapekas ja hapeton veri sekoittuvat). Lisäksi nisäkkäiden happea kuljettavilla punasoluilla ei ole tumaa, kun taas muilla selkärankaisilla on. Tuman puuttuminen ja solun koveran muodon ansiosta nisäkkäiden punasoluissa on enemmän hemoglobiinia, minkä ansiosta punasolut pystyvät siirtämään happea tehokkaammin.<ref>Olendorf, s. 45</ref>
Nisäkkäiden lihaksikas [[pallea]] erottaa sisäelimet vatsa- ja rintaonteloon. Pallea on sisäänhengitykseen osallistuva lihas. Muilla selkärankaisilla pallea on kalvomainen tai sitä ei ole lainkaan.<ref name="britannica"/>
=== Ruoansulatus ===
Koska nisäkkäät ovat lintujen ohella ainoita tasalämpöisiä eläimiä, vaativat ne muita selkärankaisia enemmän ravintoa samalle kudosmassalle. Tämän vuoksi nisäkkäiden ruoansulatusjärjestelmä on kehittynyt
Ruoka kulkee hampaiden mekaanisen hienontamisen jälkeen ruokatorvea pitkin mahaan, jossa tapahtuu kemiallinen tai biokemiallinen hajoaminen. Kasvinsyöjillä on mahassaan symbioottisia bakteereita, jotka muuttavat kasvien hiilihydraatit, kuten selluloosan, haihtuviksi rasvahapoiksi (VFA), joita eläimen on helpompi hyödyntää energianlähteenä. Mahan kehitys on mennyt pisimmälle sorkkaeläimillä ja etenkin märehtijöillä, joilla on neliosainen mahalaukku, jonka osat ovat ''[[pötsi]]'' eli ''rapamaha'', ''[[verkkomaha]]'' eli ''kuninkaankypäri'', ''[[satakerta]]'' ja ''[[juoksutusmaha]]''. Bakteereja ruoansulatuksessa käyttävillä eläimillä mahan pH on hieman hapan (hieman alle seitsemän), koska bakteerit eivät selviytyisi kovin happamissa olosuhteissa. Pötsistä ruoka liukuu verkkomahaan, jonka sisäseinässä on verkkomaisesti asettuneita poimuja. Täältä ruoka työntyy uudelleen suuhun pureksittavaksi, märehdittäväksi, ja valuu pötsiin johtavan raon ohi satakertaan, jonka [[limakalvo]]ssa on lehtimäisiä poimuja. Täällä siitä puristuu vettä pois, minkä jälkeen se joutuu juoksutusmahaan, missä siihen sekoittuu mahanestettä. Muilla nisäkkäillä mahan rakenne on huomattavasti yksinkertaisempi.<ref name="Olendorf46-49">Olendorf, s. 46–49</ref><ref name="britannica"/>
Rivi 209:
Nisäkkäillä on lajikohtainen ajankohta, eli niin sanottu kiima-aika, jolloin ne parittelevat. Parittelussa uroksen siittiöt hedelmöittävät naaraan munarauhasissa olevan [[munasolu]]n. Hedelmöityksen jälkeen [[tsygootti]] siirtyy munajohtimia pitkin kohtuun, jossa se kehittyy alkioksi ja sikiöksi. Istukkanisäkkäät synnyttävät pussieläinten tapaan eläviä poikasia, mutta pussieläimillä alkio siirtyy emon vatsapuolella olevaan pussiin. Nokkaeläimet, joita on vain viisi lajia, eivät lisäänny vivipaarisesti vaan munivat [[muna|munia]], joita ne hautovat kuoriutumiseen saakka. Kaikki nisäkkäät ruokkivat syntyneitä poikasia nisien kautta erittyvällä maidolla. Poikanen ei jää oman onnensa nojaan synnytyksen jälkeen, vaan emo ja mahdollisesti myös lauma huolehtii lajityypillisen ajan, kunnes poikanen on tarpeeksi varttunut toimimaan omillaan. Monesti vieroittaminen alkaa kuukausien jälkeen, mutta ihmisellä ja esimerkiksi simpanssilla kesto on useita vuosia.
Maanisäkkäät synnyttävät poikasensa tavallisesti pää edellä, kun valaat ja delfiinit synnyttävät poikaset peräpää edellä. Aiemmin nekin synnyttivät maalla ja säilyneiden fossiilien perusteella valaiden esimuodot synnyttivät poikaset pää edellä. Syy valaiden poikkeukselliseen syntymisasentoon on estää poikasten hukkuminen ennen synnytyksen päättymistä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.newscientist.com/article/dn16530-primitive-whales-gave-birth-on-land.html?DCMP=OTC-rss&nsref=online-news | Nimeke =Primitive whales gave birth on land| Tekijä = Ewen Callaway & Catherine Brahic| Julkaisija =New Scientist | Viitattu = 4.6.2009 | Kieli ={{en}} }}</ref>
Kantoaika on pääpiirteittäin verrannollinen nisäkkään kokoon ja painoon. Aasiannorsulla kantoaika on noin 645 päivää ja kotihiirellä noin 19 päivää. Täysin tarkkaan kantoaika ei noudata koko, sillä esimerkiksi aasiannorsua useita kertoja painavamman kaskelotin kantoaika on vain 500 päivää ja kotihiirtä suuremmalla opossumilla kantoaika on vain 12–13 päivää.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://encarta.msn.com/media_701500881/average_animal_gestation_periods_and_incubation_times.html | Nimeke =Average Animal Gestation Periods and Incubation Times| Julkaisija =MSN Encarta | Viitattu = 4.6.2009 | Kieli = {{en}}}}</ref> Kantoaika riippuu myös ilmastosta ja saatavilla olevan ravinnon määrästä. Yleensä tiineys etenee suoraviivaisesti parittelusta synnyttämiseen, mutta joillakin nisäkkäillä, kuten [[kärppä|kärpällä]], tiineys voi olla katkonaista. Kärppä parittelee kesällä ja tsygootti kulkeutuu kohtuun, jossa tiineys kuitenkin pysähtyy syksyn ajaksi, minkä ansiosta kärppä voi pitkittää tiineyttä niin, että se synnyttää vasta keväällä, jolloin päivät ovat pitempiä ja lämpimämpiä ja ravintoa on paremmin saatavilla, kuin esimerkiksi talvella olisi.
Rivi 215:
== Ravinto ja levinneisyys==
=== Ravinto ===
Nisäkkäät ovat erikoistuneet syömään huomattavan erilaista ravintoa ja niiltä voidaan erottaa neljä erilaista hammastyyppiä (heterodontisuus), poikkeuksena valaat, joilla on vain yhdenlaisia hampaita (homodontisuus). Osa nisäkkäistä on petoja eli ne syövät lihaa, osa syö pelkästään kasviravintoa ja osa hyönteisiä. Jotkin lajit, kuten ihminen tai karhu, ovat kaikkiruokaisia eli ne syövät kaikkia edellisiä. Erikoistuminen eri ravinnonlähteisiin näkyy nisäkkäiden hampaissa. Ensimmäisillä nisäkkäillä, samoin kuten nykyisillä petoeläimillä, oli terävät ja koreat hampaat, jotka soveltuivat hyvin niveljalkaisten kovan kitiinikuoren murskaamiseen tai lihan repimiseen. Kasvinsyöjillä on matalat ja tasapintaiset poskihampaat, jotka mahdollistavat kasvismateriaalin hienoksi jauhamisen. Ne käyttävät etuhampaitaan vain lehtien ja oksien katkaisemiseen.
Vajaahampaisiin kuuluvilla muurahaiskarhuilla ei ole lainkaan hampaita, koska niiden pääravinto koostuu muurahaisista ja termiiteistä. Hyönteiset ovat valmiiksi pieniä, jolloin ne eivät tarvitse paloittelua. Sen sijaan muurahaiskarhuilla on hyvin pitkä kieli, jolla ne nappaavat muurahaiset syvästäkin tunnelista. Vajaahampaisten muilla eläimillä hampaat ovat alkaneet surkastua. Myöskään nykyisin elossa olevilla nokkaeläimillä ei ole hampaita.
Rivi 223:
=== Levinneisyys ===
Maapallolla nisäkkäät ovat levittäytyneet jokaiselle mantereelle, mukaan lukien [[Antarktis]], jossa tosin elää ainoastaan merielämään sopeutuneita lajeja. Ne ovat
levittäytyneet myös useille saarille. Biomaantieteellisesti maapallo jaetaan neljää vyöhyketyyppiin, jotka ovat holarktinen, saarellinen, eteläamerikkalainen, afro-tehtyalainen. Holarktinen alue käsittää Pohjois-Amerikan, Euroopan, Venäjän sekä Kiinan. Meksiko, Etelä-Eurooppa ja Kiinan sen
== Käyttäytyminen ==
Rivi 234:
==Nisäkäsnimistötoimikunta==
[[Nisäkäsnimistötoimikunta]] teki monien nisäkkäiden [[suomen kieli|suomenkielisistä]] nimistä muutosehdotukset vuonna 2008.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= Nisäkäsnimistötoimikunta | Nimeke= Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet | Osoite= http://www.luomus.fi/luonto/nimet/nisakkaat/ | Ajankohta= 2008 | Luettu= 26.6.2010}}</ref> Lista yleisimmistä nykyisistä nimistä ja ehdotettavista muutoksista löytyy [[Luonnontieteellinen keskusmuseo|Luonnontieteellisen keskusmuseon]] verkkosivustolta, jossa niistä voi antaa palautetta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.luomus.fi/nisakkaat/showlist.php | Nimeke = Uusi nisäkäsnimilista | Tekijä = Nisäkäsnimistötoimikunta (Henttonen et al.) | Ajankohta = 25.8.2008 |
== Katso myös ==
Rivi 242:
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Benton, Michael J. & Sibbick,
* {{Kirjaviite | Tekijä = Olendorf, Donna (toim.) | Nimeke =Grzimek's Animal Life Encyclopedia: Mammals I (Volume 12) | Vuosi =2004 | Julkaisija = Thomson| Tunniste = ISBN 0-7876-5788-3}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Kemp, Thomas Stainforth | Nimeke = The Origin and Evolution of Mammals | Vuosi =2005 | Julkaisija = Oxford University Press | Tunniste = ISBN 978-019-850-761-1}}
|