Ero sivun ”Halkiheltta” versioiden välillä

Halkiheltta kasvaa kuolleella puulla. Isäntäpuiksi sopivat ainakin haapa ja pyökki, mutta sitä tavataan monenlaiselta puulta, muun muassa havupuilta. Laji esiintyy kaikilla mantereilla [[Antarktis]]ta lukuunottamatta.<ref name="Afonkin">{{Kirjaviite | Tekijä = С.Ю.Афонькин | Nimeke = Грибы России Европейческой части, Сибири и Дальнего Востока| Vuosi = 2013| Sivu = 92| Julkaisupaikka = Vilna| Julkaisija = Bestiary| Tunniste = ISBN 978-609-456-104-7| Viitattu = 7.10.2015 {{ru}}}}</ref> Suomessa laji on eteläpainotteinen, hitaasti levittäytymässä pohjoiseen, ja sen esiintymispaikkoina ovat lähinnä puistot ja pihapiirit, joissa sitä tavataan kuolleiden lehtipuiden rungoilta, mutta myös muun muassa hakkuujätteestä. Koska kyseessä on ruskolahottaja, se hajottaa puun solunulkoisilla entsyymeillään [[selluloosa]]a ja [[hemiselluloosa]]a, mutta ei kunnolla [[ligniini]]ä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Taina Lundell & Miia Mäkelä | Nimeke = Sienten biologia| Vuosi = 2013| Luku = 8.1 Lahottajasienet| Sivu = 271| Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Gaudeamus| Tunniste = ISBN 978-952-495-297-2| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 10.10.2015 | Kieli = }}</ref> Laji on ollut Suomessa vaarantunut, uhanalainen,<ref name="Suomen">{{Kirjaviite | Tekijä = Salo–Niemelä–Salo | Nimeke = Suomen sieniopas| Vuosi = 2006| Sivu = 294| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Kasvimuseo, WSOY| Tunniste = ISBN 951-0-30359-3| Viitattu = 7.10.2015 }}</ref> mutta luultavasti ilmastonmuutoksen takia levinnyt ja pidetään elinvoimaisena.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:ndhyZ_yzhB0J:www.ymparisto.fi/download/noname/%257B74221AED-994E-491B-99D6-C2E04B1C7855%257D/35071+&cd=4&hl=fi&ct=clnk&gl=fi | Nimeke = Kasvit ilmastonmuutoksen kourissa| Tekijä = Kimmo Syrjänen| Tiedostomuoto = luentodia| Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 1.12.2010| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Suomen ympäristökeskus, sammaltyöryhmä| Viitattu = 10.10.2015 | Kieli = }}</ref> Harvinaisiksi esiintymispaikoiksi on mainittu muovitetut olkipaalit ja jopa valaanluut.<ref name="Funga">{{Kirjaviite | Tekijä = Henning Knudsen | Nimeke = Funga Nordica| Vuosi = 2008| Luku = Schizophyllum| Sivu = 250–251| Selite = | Julkaisupaikka = Copenhagen| Julkaisija = Nordsvamp| Tunniste = ISBN 978-87-983961-3-0| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 7.10.2015 | Kieli = {{en}}}}</ref> Halkiheltan suuri geneettinen variointi on johtanut epäilyyn, että kyseessä olisi usean eri lajin ryhmä, mutta Harvardin yliopiston tutkijat [[John Raper]]in johdolla ovat osoittaneet, että kyseessä on maailmanlaajuisesti vain yksi monimuotoinen laji.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.first-nature.com/fungi/schizophyllum-commune.php | Nimeke = Schizophyllum commune, Split Gill fungus| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = First Nature| Viitattu = 13.10.2015 }}</ref>