Kun kansallishenki alkoi herätä 1800-luvun alkupuolella, Suomessa elettiin taitekohdan aikoja. Suomi oli ollut osaRuotsiaja siirtyi nyt osaksi Venäjää.
SuomenOman Ruotsistakansakunnan erottamisenerityispiirteitä jälkeenkorostavan kansallishenkieli alkoikansallisromantiikan herätäajan jayleiseurooppalaisen ilmiön tavoin myös Suomen kirjallisuus alkoi kehittyä ja saada omintakeisempaa muotoa ja sisältöä. [[Uppsala]]sta tullut [[uusromantiikka|uusromanttinen]] virtaus sai Turussa joukon kannattajia, niin sanotut [[Turun romantiikka|Turun romantikot]], joista useimmat ryhmittyivät ''[[Aura (kalenteri)|Aura]]''-kalenterin (1817–1818) ja ''[[Mnemosyne (lehti)|Mnemosyne]]''-lehden (1819–1823) ympärille. Ryhmän sieluna toimi [[Adolf Ivar Arwidsson|A. I. Arwidsson]], joka oli ennen kaikkea sanomalehtikirjoittaja ja historiantutkija, mutta kirjoitti myös runoja.<ref name="P411"/> Kielen tutkijoina vaikuttivat [[Gustaf Renvall]], suomalaisen sanakirjan ja kieliopin tekijä, [[Reinhold von Becker]], ''[[Turun Viikkosanomat|Turun Viikkosanomien]]'' toimittaja ja niin ikään kieliopin tekijä, sekä [[Anders Johan Sjögren|A. J. Sjögren]], tutkimusmatkailija.<ref name="P413">Pieni Tietosanakirja, s.413</ref>
Suomalaisen kansallistunteen herätys 1840-luvulla lähti etupäässä [[J. V. Snellman]]ista, joka vaikutti toimittajana, filosofina, yliopistonopettajana ja poliitikkona.<ref name="P414">Pieni Tietosanakirja s.414</ref> 1840-luvulla alkoi myös suomalainen sanomalehdistö edistyä, kun [[Viipuri]]ssa ilmestyi vuosina 1845–1847 ''[[Kanava (1845)|Kanava]]'' ja Helsingissä vuodesta 1847 ''[[Suometar]]''.
