Ero sivun ”Otsonikerros” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan_keskeiset_artikkelit |
|||
Rivi 1:
'''Otsonikerros''' on [[Maa]]n [[ilmakehä]]n [[stratosfääri]]in kuuluva osa, joka sijaitsee 15–50 kilometrin korkeudella ja jonne valtaosa ilmakehän [[otsoni]]sta on kertynyt. Otsonikerros suojelee maanpintaa liialliselta [[Aurinko|Auringon]] [[ultraviolettisäteily]]ltä.<ref>[http://www.fmi.fi/abc/index.html?N=110#110 Ilmakehä ABC] Ilmatieteen laitos</ref> Otsonia (O<sub>3</sub>) syntyy Auringon säteilyn hajottaessa [[happi]]molekyylejä reaktiokykyisiksi happiatomeiksi, jotka reagoivat happimolekyylien kanssa muodostaen otsonia. Otsonikerros myös lämmittää [[stratosfääri]]ä {{Lähde|4. joulukuuta 2012|teksti=ja luo [[inversio]]n, joka estää Maan ilmakehän [[vesihöyry]]ä karkaamasta avaruuteen.}}
90 % ilmakehän otsonista sijaitsee 20–40 kilometrin korkeudella maanpinnasta. Sitä ei näy maan pinnalle ihmissilmin katsottuna. Nimestään huolimatta tässä otsonikerroksessa otsonia on vain keskimäärin yksi molekyyli sadastatuhannesta. Tämä määrä on kuitenkin kymmenkertainen verrattuna ilmakehän keskiarvoon. [[tulivuorenpurkaus|Tulivuorten purkauspilvet]] saattavat nousta stratosfääriin, mutta tavallisia pilviä ei [[Helmiäispilvet|helmiäispilviä]] lukuun ottamatta stratosfäärissä näy.
Koska stratosfäärin otsoni syntyy UV-säteilyn vaikutuksesta, voisi suurimpien otsonipitoisuuksien olettaa löytyvän tropiikista ja pienimpien napa-alueilta. Samalla perusteella tulisi kesän otsonimäärien olla talvea suuremmat. Tämä ei kuitenkaan vastaa havaintoja: suurin osa otsonista on keskileveysasteilla, ja otsonimaksimi havaitaan keväällä kesän sijaan. Havainnot selittää stratosfäärissä vallitseva [[Brewerin–Dobsonin kiertoliike]], joka kuljettaa tropiikissa syntynyttä otsonia navoille ja alempaan stratosfääriin.
| |||