Ero sivun ”Eduskuntavaalit 1987” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 129:
'''Suomen 30. [[eduskuntavaalit]]''' järjestettiin 15.–16. maaliskuuta 1987.<ref name="OM">[http://web.archive.org/web/20070124015253/http://www.vaalit.fi/uploads/rfsvyrtb.pdf Eduskuntavaalit 1907–2003] (Oikeusministeriö)</ref> Naiset äänestivät näissä vaaleissa ensimmäistä kertaa aktiivisemmin kuin miehet.<ref name="NAISTAT">[http://www.stat.fi/til/evaa/2003/evaa_2003_2004-05-31_tau_005.html Naisten ja miesten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa 1908–2003] (Tilastokeskus)</ref>
[[Sorsan IV hallitus|Sorsan neljäs hallitus]] oli istunut koko edeltäneen vaalikauden ja noussut toimikautensa lopulla Suomen pitkäikäisimmäksi ministeristöksi ohitettuaan yli puoli vuosisataa aiemmin, vuosina 1932–1936 istuneen [[Kivimäen hallitus|Kivimäen hallituksen]]. Sorsan hallitus oli saanut toimia ulkoisesti kriisittömänä aikana ja sen vastoinkäymiset olivat nousseet sen sisäisistä jännitteistä, jotka olivat syntyneet lähinnä [[Suomen Maaseudun Puolue]]en ja varsinkin sen kunniapuheenjohtajan [[Veikko Vennamo]]n irtiotoista. Myös Keskustan puheenjohtaja, ulkoministeri [[Paavo Väyrynen]] oli selkeästi aktivoitunut hallituksen toimikauden lopulla valmistautuessaan seuraavaan [[Suomen presidentinvaali 1988|presidentinvaaliin]].<ref name="tarkka"> Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: ''Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä'', s. 294. Helsinki: Otava, 1987.</ref>
Vaalimatematiikka tuotti yllätyksiä vaalitulokseen. SDP menetti yli 100 000 ääntä, mutta vain yhden eduskuntapaikan; toisaalta Kokoomus lisäsi äänimääräänsä runsaalla 7 000:lla, mutta voitti peräti yhdeksän paikkaa. Uutena yrittäjänä mukana ollut Demokraattinen vaihtoehto sai 4,2 prosenttia annetuista äänistä ja neljä eduskuntapaikkaa, mutta RKP 5,3 prosentin ääniosuudellaan jopa 12 kansanedustajaa. Tappioita kärsivät SKDL ja SMP, joista edellinen jäi ilman kansanedustajia kolmessa ja jälkimmäinen viidessä manner-Suomen vaalipiirissä. Professori [[Risto Sänkiaho]]n mukaan ns. liikkuvien äänestäjien määrä kasvoi näissä vaaleissa selvästi vuoden 1983 vaaleihin verrattuna. <ref> Risto Sänkiaho: ''Eduskuntavaalit – hallitusvaalit''. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1988, s. 165–167. Helsinki: Otava, 1987. </ref> ▼
▲Vaalimatematiikka tuotti yllätyksiä vaalitulokseen. SDP menetti yli 100 000 ääntä, mutta vain yhden eduskuntapaikan; toisaalta Kokoomus lisäsi äänimääräänsä runsaalla 7 000:lla, mutta voitti peräti yhdeksän paikkaa. Uutena yrittäjänä mukana ollut Demokraattinen vaihtoehto sai 4,2 prosenttia annetuista äänistä ja neljä eduskuntapaikkaa, mutta RKP 5,3 prosentin ääniosuudellaan jopa 12 kansanedustajaa. Tappioita kärsivät SKDL ja SMP, joista edellinen jäi ilman kansanedustajia kolmessa ja jälkimmäinen viidessä manner-Suomen vaalipiirissä. Kumpaakin puoluetta olivat vaivanneet sisäiset erimielisyydet, joiden katsottiin passivoineen niiden kannattajakuntaa. Äärivasemmiston tappio jäi pääasiassa vähemmistökommunistien leiriin: SKDL menetti yhden, mutta Deva kuusi paikkaa. Professori [[Risto Sänkiaho]]n mukaan ns. liikkuvien äänestäjien määrä kasvoi näissä vaaleissa selvästi vuoden 1983 vaaleihin verrattuna. <ref> Risto Sänkiaho: ''Eduskuntavaalit – hallitusvaalit''. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1988, s. 165–167. Helsinki: Otava, 1987. </ref><ref name="tarkka"/>
Vaalien jälkeen muodostettiin [[Holkerin hallitus]], joka istui koko vaalikauden.
| |||