Ero sivun ”Afrikankääpiökauris” versioiden välillä
alkuun |
(ei mitään eroa)
|
Versio 11. lokakuuta 2015 kello 22.44
Kääpiövesikauris (Hyemoschus aquaticus) on Afrikassa elävä sorkkaeläin. Se on suurin kääpiökaurislaji ja muodostaa heimossa oman Hyemoschus-sukunsa. Myskihirvien ja vesikauriin tavoin kääpiövesikauriskoirailla on pidentyneet yläkulmahampaat, joita ne käyttävät taisteluissaan. Sarvet puuttuvat kokonaan.[2]
| Kääpiövesikauris | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Theria |
| Osaluokka: | Istukkanisäkkäät Eutheria |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Kääpiökauriit Tragulidae |
| Suku: |
Hyemoschus Gray, 1845 |
| Laji: | aquaticus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hyemoschus aquaticus |
|
 Kääpiövesikauriin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö
Kääpiövesikauris on heimonsa kookkain laji.[3] in ruumiin pituus on 60-102 senttimetriä ja säkäkorkeus 30-40 senttimetriä ja säkäkorkeus 30,5-55 senttimetriä.[2] Lyhyen, pörröisen, alhaalta valkoisen hännän pituus on 7,5-17 senttimetriä.[4] Aikuisen yksilön paino vaihtelee 7-16 kilon välillä. Koiraan keskipaino on 9,7 kiloa, naaraan 12 kiloa. Kääpiövesikauris on niitä harvoja sorkkaeläimiä, joilla naaraat ovat koiraita suurempia. Vastasyntyneen poikasen painoa ei tunneta.[2] Muiden kääpiökauriiden tavoin se on vankkarakenteinen, pyöreäselkäinen ja lyhytkaulainen. Takaruumis on eturuumista korkeampi,[3] mikä johtuu lihaksikkaista takajaloista. Jalat ovat ruumiinkokoon suhteutettuna lyhyet ja ohuet. Kinnerniveltentakana on mustan, kiiltävän ihon muodostama laikku.[2] Nelivarpaiset, hyvin kehittyneet sorkat muistuttavat sian sorkkia.[2][3]
Kääpiövesikauriin kiiltävä turkki on selkäpuolelta punertavan ruskea, vatsapuolelta valkoinen. Ruumista kirjovat silmiinpistävät valkoiset poikittaisjuovat, ja selän pystysuorassa rivissä kulkevat valkoiset täplät.[2] Leukaa, kurkkua ja rintaa peittää karkea karva, jossa on valkoinen, V-kirjaimen muotoinen kuvio.[2] Juovat ja täplät auttavat kääpiövesikaurista sulautumaan varjoisaan metsäympäristöön.[4]
Pää on pieni, suippo ja kapea.[2][3] Nahkamaisessa kuonossa on viillonmuotoiset sieraimet. Kaula on lyhyt ja paksu, korvat pienet ja pyöreät.[2] Silmät ovat suuret.[4] Sarvia ei ole kummallakaan sukupuolella, mutta aikuisen koiraan yläkulmahampaat saattavat työntyä huulten välistä ulos saakka ja niitä käytetään taisteluissa aseina.[3] Myös naaraan kulmahampaat ovat suurentuneet, mutta ovat lyhyemmät ja tylpemmät.[2] Myskihirvillä ja vesikauriilla on samanlaiset kulmahampaat kuin kääpiövesikauriilla, mutta suuuremmat.[5] Maha on kolmilokeroinen.[3] Koirailla on alaleuassa ainutlaatuiset hajurauhaset, jotka puuttuvat kaikilta muilta heimon lajeilta.[5]
Liikkuessaan kääpiövesikauris pitää päänsä alhaalla, saaden eläimen näyttämään lähes kartiomaiselta. Muoto auttaa sitä kulkemaan miltei läpitunkemattoman kasvillisuuden läpi. Kasvillisuuden aiheuttamilta vammoilta sitä suojaavat myös kilpenä toimiva turkki ja selkäpuolen luja iho. Paksu iho ulottuu myös takamukseen ja kaulaan, joissa on paksut lihakset. Paksun tarkoituksena saattaa olla taisteluvammojen ehkäisy, joita pitkät kulmahampaat aiheuttavat.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö
Kääpiövesikaurista tavataan Länsi- ja Keski-Afrikassa. Sen esiintyminen painottuu rannikon läheisyyteen.[4] Länsi-Afrikassa sen levinneisyys ulottuu Sierra Leonesta ja Kaakkois-Guineasta Liberiaan, Norsunluurannikon eteläosiin ja Lounais-Ghanaan. Keskisessä Afrikassa sen levinneisyys kattaa sademetsäalueen joka ulottuu Nigerjoen itäpuolisesta Nigeriasta Etelä-Kameruniin, Gaboniin, Angolan Cabindan maakuntaan, Kongon tasavaltaan ja Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Kääpiövesikauriin arvellaan hävinneen Ugandasta, mutta ainakin ennen sitä tavattiin maan läntisimmissä osissa. Sitä on havaittu myös Pohjois-Angolan Lunda Norten maakunnasta Kasaijoen läheltä, mikä on eteläisin havainto lajista.[1]
Kääpiövesikauriin elinympäristöä ovat jokilaaksojen, puronvarsien ja soiden läheisyydessä sijaitsevat alankomaan sademetsät.[5] Kääpiövesikaurista tapaa vain harvoin yli 250 metrin päässä lähimmästä makean veden läheestä.[2] Sitä tavataan usein myös varttuneissa ylänkömetsissä. Vaikka se elää aina jokien ja purojen läheisyydessä, varsinaisilla soilla se ei ole erikoistunut elämään.[1]
Lähteet
- ↑ a b c Mallon, D.P. & Hoffmann, M.: Hyemoschus aquaticus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2008.6. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.10.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Brent Huffman: Water chevrotain (Hyemoschus aquaticus) - Detailed Information 20.2. 2013. Ultimate Ungulate. Viitattu 11.10. 2015.
- ↑ a b c d e f Lahti, S. (toim.): Zoo Suuri eläinkirja 1: Nisäkkäät, s. 422-423. WSOY, 1977. ISBN 951-0-08246-5.
- ↑ a b c d Helen Edwards: ADW: Hyemoschus aquaticus: Information 2000. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 11.10.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c Water Chevrotain - Big Game Hunting Records - Safari Club International Online Record Book 2007. Safari Club International. Viitattu 11.10.2015. (englanniksi)