Ero sivun ”Sukunimi” versioiden välillä
[katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 23:
Suomessa on vallinnut kaksi toisistaan huomattavasti eroavaa lisänimikäytäntöä. Länsi- ja Itä-Suomessa lisänimiä on talletettu asiakirjoihin aivan eri tavoin.<ref>Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala: Sukunimet, uudistettu laitos vuodelta 2000, s. 16</ref>
Läntisessä Suomessa ihmiset tunnettiin ennen sukunimiä etunimen lisäksi patronyymilla eli isän nimen genetiivistä ja sanasta poika tai tytär muodostetulla nimellä (esim. Juho Juhonpoika tai Maria Juhontytär). Tosin kirjoihin nämä nimet merkittiin ruotsalaisessa asussa, esim. Johan Johansson, vaikka rahvaan suomenkielisessä käytössä nimi
Hyvin monet länsisuomalaiset sukunimet ovat peräisin talojen nimistä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.genealogia.fi/genos/65/65_111.htm | Nimeke=Senaattori Oskari Tokoin keskipohjalaiset sukujuuret | Julkaisija=Suomen Sukututkimusseura | Viitattu=1.2.2008}}</ref> Suuri osa niistä sisältää johtimen -la/-lä. Osassa tämä johdin on liitetty johonkin maastoaiheiseen sanaan, esim. Suomen viidenneksi yleisimmässä sukunimessä [[Mäkelä]], joka on Suomen yleisin -nen-johdinta sisältämätön sukunimi. Osassa taas -la tai -lä on liitetty talon isännän etunimeen. Esim. sukunimi [[Markkula]] on syntynyt siten, että on nimetty talo liittämällä la-johdin Markku-nimisen isännän nimeen.<ref>http://www.markkuliitto.fi/index.php?sivu=8668</ref> Yleisin näistä sukunimistä ja toiseksi yleisin kaikista Suomen -la/-lä-johtimellisista sukunimistä on [[Mattila]]. Harvemmin on saatettu johtaa talon nimi emännän nimestä, joten esiintyy myös naisen etunimestä johdettuja la/lä-loppuisia nimiä kuten [[Maijala]].<ref>Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala: Sukunimet, artikkeli Maijala</ref>
Monissa tavallisimmissa suomalaisissa sukunimissä on pääte ''-(i)nen'', mikä on ollut [[savolaismurteet|savolaismurteiden]] alueella yleistä jo satoja vuosia sitten. Esimerkiksi Suomen yleisin sukunimi [[Korhonen]], kuudenneksi yleisin [[Hämäläinen]] ja yhdeksänneksi yleisin [[Heikkinen]] ovat vanhoja itäsuomalaisia sukunimiä. Eräissä tosin tapahtui jossakin vaiheessa sellainen muutos, että -nen-päätteen edeltä putosi i pois. Edelleen tässä esiintyy jonkin verran vaihtelua, esim. on käytössä sekä nimi [[Romppainen]] että sen lyhyempi, nuorempi varianttti [[Romppanen]]. [[Kaakkoismurteet|Kaakkoismurteiden]] alueella taas oli vastaavia ilman (i)nen-päätettä olleita nimiä. Esimerkiksi [[Leino]] ja [[Rahikka]] ovat alkuperältään karjalaisia, mutta [[Leinonen]] ja [[Rahikainen]] savolaisia sukunimiä. Näistä ainakin Leinoa tosin myös otettiin sukunimeksi kansallisromantiikan kaudella. Yleisiä sukunimiä ovat Suomessakin olleet ammattien mukaan tulleet nimet. Ulkomailta tulleilla suvuilla on ollut oma sukunimi. Oman ryhmänsä ruotsinkielisiä sukunimiä muodostavat ne, jotka ovat tulleet ruotusotatorppien [[sotilasnimi]]stä. Sukunimissä yleiset etuliitteet ala- ja ylä- tulevat talon sijainnin mukaan joen suhteen. Se talo, joka on yläjuoksulle päin, on Ylä-Talonen ja taas veden virtaamaan suuntaan oleva talo on Ala-Talonen. Myös eläinkunnan tai kasvikunnan mukaan nimettyjä sukunimiä on olemassa.<ref>[http://www.tervola.fi/kuusela/sukututkimus.html Nimien synty ja kehityspiirteitä]</ref>{{vanhentunut linkki}}
|