Ero sivun ”Minisika” versioiden välillä

[[File:Minisikakarju.jpg|thumb|Minisikakarju.]]

'''Minisika''' eli '''minipossu''' on suhteellisen pienikokoinen [[Siat|sikarotu]]. Se on samaa lajia kuin tavalliset [[sika|lihasiatkin]], lähinnä vain ulkomuoto ja koko eroavat viimeksi mainituista. Suomessa [[lemmikkieläin|lemmikkinä]] pidettävä minisika on [[Ruotsi|Ruotsissa]] 1960-luvulla alun perin koe-eläimeksi jalostettu sikarotu. Sen alkujuuret ovat mm.muun muassa [[Aasia]]ssa ja tarkemmin [[Vietnam]]issa. Sieltä sikoja tuotiin 1950-luvulla eurooppalaisiin [[eläintarha]]esityksiin. Systemaattinen [[Jalostus (biologia)|jalostustyö]] aloitettiin Ruotsissa 1960-luvun puolivälissä.

Nykyinen minisika (l. minipossu) on eri rotu kuin mm.muun muassa vietnamilainen roikkovatsasika.

Alussa kaikkien minisikojen [[jalostustyö]] keskittyi hyvän [[koe-eläin]]kannan luomiseen, sillä sian [[elimistö]] ja [[elintoiminnat]] ovat hyvin lähellä ihmisen vastaavia. Koe-eläimenä yleisesti käytettyä ja käytettävää [[tanska]]laista [[maatiaisminisika]]rotua (Göttingen minigris) käytettiin apuna myös lemmikkisikojen [[jalostustyöJalostus (biologia)|jalostustyössä]]ssä.

[[Pohjois-Amerikka]]an, [[Kanada]]an, ensimmäiset minisiat vietiin vuonna 1985. Sieltä minisika levisi nopeasti [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]]. Usein käytettävä nimitys "kanadalainen”kanadalainen minisika"minisika” johtuu siis tästä. Yhdysvaltoihin tuotiin myös suoraan Aasiasta roikkomahasikoja. Kun nämä kaksi linjaa sekoittuivat, syntyi nykyinen yhdysvaltalainen minisikarotu. Yhdysvalloissa on myös tehty paljon risteymiä lihasian ja minisian välillä.

Yhdysvalloissa minisika (l. minipossu) on siis käsitteenä eri asia kuin [[Pohjoismaat|Pohjoismaissa]], joissa minisika/ tai minipossu tarkoittaa tiettyä sikarotua (tämä on verrattavissa vaikkapa amerikkalaiseen villisikaan, joka on eurooppalaisen villisian ja kesysian risteytys).

''Mikropossu'' ei ole sikarotu vaan on markkinatermi, jota jotkut käyttävät omista minisioistaan. Mikropossu-määritelmää voi vapaasti käyttää vaikka villisiasta.

[[File:Minipossuemakko.jpg|thumb|Suomalainen minipossuemakko. Tämä yksilö painaa noin 20 kiloa.]]Minipossulla on melko huono [[näköaisti]], minkä vuoksi se turvautuu enemmän parempaan [[Hajuaisti|haju-]] ja [[Kuuloaisti|kuuloaistiinsa]]. Minipossua on hyvä kouluttaa ja se oppii temppuja todella helposti, mutta ei ole miellyttämisenhaluinen, vaan koulutus tapahtuu positiivisen vahvistamisen avulla. Sika on erittäin viisas eläin.

Paras minisian pitopaikka on aidattu piha, suuri ulkotarha ja erillinen rakennus talven varalle. Myös ulkotiloissa tulisi olla kunnollinen säänsuoja. Minipossua voi pitää myös sisällä, se viihtyy hyvin perheensä parissa. Minisika on aikuisena yleensä täysin sisäsiisti ja tekee tarpeensa ulos. Porsaana minipossu oppii sisäsiistiksi jo ensimmäisinä elinvuorokausinaan ja porsaana tekee yleensä tarpeensa aina tiettyyn paikkaan -– tämä paikka voi olla esimerkiksi [[Kissa|kissan]] sisävessan kaltainen vessa. Poikkeuksiakin toki on ja joskus sisäsiistiksi oppimisessa meneekin aikaa. Tähän ehkä paras lääke on se, että sian elintilaa rajataan kodissa yhteen tilaan, esim.esimerkiksi johonkin huoneeseen, ja siellä opetellaan lehtien päälle pissaaminenvirtsaaminen kuten– koirankuten pennuillakoiranpennuilla. Minisika sotkee helposti syödessään ja usein ruokinta on helpoin tehdä sopivassa ja helposti siistittävässä paikassa.

Lemmikkinä minisika on omanlaisensa jota ei voi verrata perinteisiin lemmikeihinlemmikkeihin. Minisian käytös määräytyy paljon myös sen mukaan jos se on porsasaikana elänyt eläintilassa tai ihmisperheessä.

TäysikasvuisenTäysikasvuinen minisika on vasta muutaman vuoden iässä, tyypillinen säkäkorkeus on jotainnoin alle 50 cm senttimetriä, painoa kertyy noin 25 – 6025–60 kgkilogrammaa.

Minisian odotettavissa oleva elinikä on noin 10 – 1510–15 vuotta. Ne ovat melko perusterveitä, mutta silmä- ja ihosairauksia sekä ruuansulatusongelmia on tavattu jonkin verran.

Minisika rokotetaan [[Sikaruusu|sikaruusua]] vastaan 1 - 21–2 kertaa vuodessa ja sisäloishäätö annetaan yhtä usein. Muita tärkeitä rokotuksia on porsasaikana [[Parvovirukset|parvo]]-rokotus (minisioille on porsasaikana uhkana ripulia aiheuttava sama parvovirus kuin koirille ja kissoille).

Tärkeää on ymmärtää minisian (minipossun) stressiherkkyys. Minipossu kiihtyy helposti ja tästä seuraa se, että eläinlääkärillä sika on stressaantunut. Mahdollisen rauhoitteen teho on vaikea määritellä kiihtyneelle sialle ja suuri uhka terveydelle on liian suuri rauhoiteannos, josta pahimmillaan seuraa eläimen kuolema. Kokenut eläinlääkäri tarkkailee minisian ruumiinlämpöä ja elintoimintoja koko ajan, vaikka kyseessä olisi rutiinitoimenpide.

Minisian peruslämpö on 3838–40 – 40°C, mutta yksilöllistä vaihtelua voi olla jonkin verran. Hengitystiheys on levossa 10–20 kertaa minuutissa ja lepopulssi on noin 60 – 9060–90.

|87x87px200x200px]]Emakko synnyttää pahnueen, jossa on yleensä 4 – 74–7 porsasta, mutta pahnuekoot voivat vaihdella. Porsaiden silmät aukeavat heti synnyttyään, ja ne nousevat jaloilleen saatuaan ensimmäisen annoksensa emakon maitoa. Sitkeään elävä myytti on, että minisian porsaat olisivat nisäuskollisia, mitä ne eivät ole. Emakko imettää porsaita 4 – 64–6 viikkoa. Karjut tulevat sukukypsiksi jo 2 – 32–3 kuukauden ikäisinä aivan kuten emakotkin. Emakolla on kiima noin 21 vrk:nvuorokauden välein, ja se kestää 2 – 42–4 päivää. Nuorella emakolla kiimakierto voi olla epäsäännöllinen ja kiima pidentynyt.

* [https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/1975/357/minisian_terveydenhoito.pdf?sequence=2 Helsingin yliopisto: Minisian terveyden- ja sairaudenhoito: opas eläinlääkäreille] (PDF)

* [http://www.minipossuyhdistys.fi/ Suomen Minipossuyhdistys ry]