Ero sivun ”Moskovan rauhansopimus (1940)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 30:
Entinen pääministeri ja myöhempi Suomen [[Berliini]]n-lähettiläs, professori [[Toivo Kivimäki]] kävi hallituksen toimeksiannosta helmikuun lopulla 1940 Saksassa tunnustelemassa sikäläisiä mielialoja ja toi palatessaan marsalkka [[Hermann Göring]]in terveiset, että suomalaisten kannatti – vaikka raskainkin ehdoin – tehdä rauha Neuvostoliiton kanssa, koska Suomi voisi saada menetyksensä myöhemmin takaisin korkojen kera.<ref> Jakobson 1955, s. 368.</ref> Göring tiesi, että [[Adolf Hitler]] aikoi kääntää aseensa itään heti kukistettuaan [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannia]]n ja [[Ranska]]n. Göringin välittömänä taktisena motiivina Suomen ja Neuvostoliiton välisen sodan lopettamiseksi oli kuitenkin pyrkimys estää Suomelle apua tarjonneiden brittiläisten ja ranskalaisten pääsy [[Norja]]an ja [[Ruotsi]]n malmikentille.<ref> Max Jakobson: ''Väkivallan vuodet: 20. vuosisadan tilinpäätös I'', s. 304. Helsinki: Otava, 1999.</ref>
Suomen ainoa valttikortti rauhanneuvotteluissa Neuvostoliiton johdon kanssa oli ollut läntisten liittoutuneiden avuntarjous, mutta [[Max Jakobson]]in mukaan se oli optio, jolla oli arvoa vain niin kauan kuin sitä ei lunastettu. Avuntarjouksen torjumiseen johti marsalkka Mannerheimin arvio, jonka mukaan rintama ei kestäisi enää kauan, lännen apu tulisi liian myöhään ja olisi liian vähäistä. Myöhemmin on ilmennyt, että liittoutuneiden apu ei olisi pelastanut Suomea, koska
== Lähteet ==
| |||