Ero sivun ”Eduard Taaffe” versioiden välillä

205 merkkiä lisätty ,  4 vuotta sitten
lis.
(täyd.)
(lis.)
Taaffen sukujuuret olivat [[Irlanti|Irlannissa]]. Hänen esi-isänsä, Carlingfordin jaarli Francis Taaffe oli asettunut 1600-luvun lopulla Itävallan palvelukseen. Eduard Taaffe peri irlantilaisilta esi-isiltään Taaffen varakreivin ja Ballymoten paronin arvon.<ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfch/0140.html ''Nordisk familjebok'' (1919), s. 244–245] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 8.10.2015.</ref> Hän oli keisari Frans Joosefin nuoruudenystävä. Aloitettuaan virkamiesuransa vuonna 1852 Taaffe yleni nopeasti.<ref name="brit" /> Hänet nimitettiin 1863 [[Salzburg]]in ja 1867 [[Ylä-Itävalta|Ylä-Itävallan]] käskynhaltijaksi. Hän oli maaliskuusta 1867 alkaen sisäministerinä [[Friedrich Ferdinand von Beust]]in hallituksessa ja Beustin siirryttyä saman vuoden kesäkuussa valtakunnankansleriksi Taaffesta tuli joksikin aikaa vt. pääministeri. Hän vaikutti merkittävästi muun muassa [[Itävalta-Unkarin kompromissi]]n toimeenpanoon Itävallan puoliskossa valtakuntaa. Joulukuussa 1867 nimitetyssä [[Karl von Auersperg]]in hallituksessa Taaffe oli puolustusministerinä ja pääministerin sijaisena. Hän puolusti hallituksen reformipolitiikkaa keisarin suuntaan.<ref name="NFB" /> Taaffe nimitettiin Auerspergin tilalle pääministeriksi vuonna 1868. Hän kannatti myönnytysten tekemistä itsehallintoa vaativille tšekeille ja valtakunnan eteläslaaveille, mitä osa hänen hallituksensa ministereistä ei hyväksynyt. Tämä johti hallituksen kaatumiseen tammikuussa 1870.<ref name="NFB" /><ref name="brit" />
 
Taaffe toimi uudelleen sisäministerinä [[Alfred Józef Potocki]]n hallituksessa 1870–1871 ja [[Karl von Stremayr]]in hallituksessa 1879. Vuosina 1871–1879 hän oli [[Tiroli]]n käskynhaltijana ja pyrki sovittelemaan alueen saksalaisen ja italialaisen väestön kielikiistoja. Palattuaan pääministeriksi elokuussa 1879 Taaffe onnistui muodostamaan kirkon asemaa puolustaneista itävaltalaisista sekä tšekkiläisistä ja puolalaisista maanomistajista koostuneen konservatiivisen koalition eli niin sanotun rautarenkaan, joka piti hänet vallassa seuraavat 14 vuotta. Hän sai pidettyä valtakunnan kansalliset ristiriidat aisoissa tekemällä maltillisia myönnytyksiä puolalaisille ja tšekkiläisille nationalisteille.<ref name="brit" /><ref name="NFB" /> HänenVuoden 1880 kieliasetus antoi [[Tšekin kieli|tšekin kielelle]] jalansijan [[Böömi]]n ja [[Määri]]n alueen hallinnossa, mikä auttoi sitomaan tšekit valtakunnan hallintoon. Taaffen hallituksensahallitus myös laajensi äänioikeutta vuonna 1882 toteutetulla reformilla.
 
Ajan mittaan tšekkinationalistien vaatimukset kasvoivat eikä Taaffe saanut enää hallituksensa takana ollutta koalitiota pysymään kasassa.<ref name="brit" /> Hallitusta vastustanut [[nuortšekkiläinen puolue]] lisäsi huomattavasti kannatustaan vuoden 1891 vaaleissa, minkä jälkeen Taaffe onnistui kokoamaan uuden enemmistökoalition saksankielisistä liberaaleista, puolalaisista ja [[Karl Siegmund von Hohenwart]]in johtamista konservatiiveista.<ref name="NFB" /> Taaffe joutui eroamaan [[Valtakunnanneuvosto (Itävalta)|valtakunnanneuvoston]] hylättyä marraskuussa 1893 hallituksen esityksen uudesta äänioikeuden laajentamisesta.<ref name="brit" />