Ero sivun ”Eduard Taaffe” versioiden välillä

1 597 merkkiä lisätty ,  4 vuotta sitten
täyd.
p (muot.)
(täyd.)
'''Eduard von Taaffe''' ([[24. helmikuuta]] [[1833]] [[Wien]] – [[29. marraskuuta]] [[1895]] [[Ellischau]], [[Böömi]]) oli itävaltalainen kreivi ja poliitikko, joka toimi [[Itävalta|Itävallan]] pääministerinä vuosina 1868–1870 ja 1879–1893. Hänen hallituksensa oli keisari [[Frans Joosef I|Frans Joosef I:n]] ajan pitkäikäisin.<ref name="brit">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/579616/Eduard-count-von-Taaffe/ Eduard, count von Taaffe] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 1.6.2013.</ref>
 
Taaffen sukujuuret olivat [[Irlanti|Irlannissa]]. Hänen esi-isänsä, Carlingfordin jaarli Francis Taaffe oli asettunut 1600-luvun lopulla Itävallan palvelukseen. Eduard Taaffe peri irlantilaisilta esi-isiltään Taaffen varakreivin ja Ballymoten paronin arvon.<ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfch/0140.html ''Nordisk familjebok'' (1919), s. 244–245] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 8.10.2015.</ref> Hän oli keisari Frans Joosefin nuoruudenystävä. Aloitettuaan virkamiesuransa vuonna 1852 Taaffe yleni nopeasti.<ref name="brit" /> Hänet nimitettiin 1863 [[Salzburg]]in ja 1867 [[Ylä-Itävalta|Ylä-Itävallan]] käskynhaltijaksi. Hän oli maaliskuusta 1867 alkaen sisäministerinä [[Friedrich Ferdinand von Beust]]in hallituksessa ja Beustin siirryttyä saman vuoden kesäkuussa valtakunnankansleriksi Taaffesta tuli joksikin aikaa vt. pääministeri. Hän vaikutti merkittävästi muun muassa [[Itävalta-Unkarin kompromissi]]n toimeenpanoon Itävallan puoliskossa valtakuntaa. Joulukuussa 1867 nimitetyssä [[Karl von Auersperg]]in hallituksessa Taaffe oli puolustusministerinä ja pääministerin sijaisena. Hän puolusti hallituksen reformipolitiikkaa keisarin suuntaan.<ref name="NFB" /> Taaffe nimitettiin Auerspergin tilalle pääministeriksi vuonna 1868. Hän kannatti myönnytysten tekemistä itsehallintoa vaativille tšekeille ja valtakunnan eteläslaaveille, mitä osa hänen hallituksensa ministereistä ei hyväksynyt. Tämä johti hallituksen kaatumiseen tammikuussa 1870.<ref name="NFB" /><ref name="brit" />
Taaffen sukujuuret olivat [[Irlanti|Irlannissa]]. Hän oli keisari Frans Joosefin nuoruudenystävä. Aloitettuaan virkamiesuransa vuonna 1852 hän yleni nopeasti. Ennen pääministeriksi nimitystään vuonna 1868 Taaffe ehti toimia [[Ylä-Itävalta|Ylä-Itävallan]] käskynhaltijana sekä maansa sisä- ja puolustusministerinä. Hänen ensimmäinen hallituksensa kaatui vuonna 1870, koska pääministeri oli puolustanut tšekeille tehtyjä myönnytyksiä. Taaffe toimi uudelleen sisäministerinä vuosina 1870–1871 ja 1879 sekä [[Tiroli]]n käskynhaltijana vuodesta 1871. Palattuaan pääministeriksi elokuussa 1879 hän onnistui muodostamaan kirkon asemaa puolustaneista itävaltalaisista sekä tšekkiläisistä ja puolalaisista maanomistajista koostuneen konservatiivisen koalition, joka piti hänet vallassa seuraavat 14 vuotta. Hän sai pidettyä valtakunnan kansalliset ristiriidat aisoissa tekemällä maltillisia myönnytyksiä puolalaisille ja tšekkiläisille nationalisteille.<ref name="brit" /> Hänen hallituksensa myös laajensi äänioikeutta vuonna 1882 toteutetulla reformilla.
 
TaaffenTaaffe sukujuurettoimi olivatuudelleen sisäministerinä [[Irlanti|IrlannissaAlfred Józef Potocki]].n Hänhallituksessa oli1870–1871 keisarija Frans[[Karl Joosefinvon nuoruudenystävä.Stremayr]]in Aloitettuaanhallituksessa virkamiesuransa1879. vuonnaVuosina 18521871–1879 hän yleni nopeasti. Ennen pääministeriksi nimitystään vuonna 1868 Taaffe ehti toimiaoli [[Ylä-Itävalta|Ylä-ItävallanTiroli]]n käskynhaltijana sekä maansa sisä- ja puolustusministerinä.pyrki Hänensovittelemaan ensimmäinenalueen hallituksensa kaatui vuonna 1870, koska pääministeri oli puolustanut tšekeille tehtyjä myönnytyksiä. Taaffe toimi uudelleen sisäministerinä vuosina 1870–1871saksalaisen ja 1879 sekä [[Tiroli]]n käskynhaltijanaitalialaisen vuodestaväestön 1871kielikiistoja. Palattuaan pääministeriksi elokuussa 1879 hänTaaffe onnistui muodostamaan kirkon asemaa puolustaneista itävaltalaisista sekä tšekkiläisistä ja puolalaisista maanomistajista koostuneen konservatiivisen koalition, joka piti hänet vallassa seuraavat 14 vuotta. Hän sai pidettyä valtakunnan kansalliset ristiriidat aisoissa tekemällä maltillisia myönnytyksiä puolalaisille ja tšekkiläisille nationalisteille.<ref name="brit" /><ref name="NFB" /> Hänen hallituksensa myös laajensi äänioikeutta vuonna 1882 toteutetulla reformilla.
Ajan mittaan tšekkinationalistien vaatimukset kasvoivat eikä Taaffe saanut enää hallituksensa takana ollutta koalitiota pysymään kasassa. Hän joutui eroamaan [[Valtakunnanneuvosto (Itävalta)|valtakunnanneuvoston]] hylättyä marraskuussa 1893 hallituksen esityksen uudesta äänioikeuden laajentamisesta.<ref name="brit" />
 
Ajan mittaan tšekkinationalistien vaatimukset kasvoivat eikä Taaffe saanut enää hallituksensa takana ollutta koalitiota pysymään kasassa.<ref Hänname="brit" /> Hallitusta vastustanut [[nuortšekkiläinen puolue]] lisäsi huomattavasti kannatustaan vuoden 1891 vaaleissa, minkä jälkeen Taaffe onnistui kokoamaan uuden enemmistökoalition saksankielisistä liberaaleista, puolalaisista ja [[Karl Siegmund von Hohenwart]]in johtamista konservatiiveista.<ref name="NFB" /> Taaffe joutui eroamaan [[Valtakunnanneuvosto (Itävalta)|valtakunnanneuvoston]] hylättyä marraskuussa 1893 hallituksen esityksen uudesta äänioikeuden laajentamisesta.<ref name="brit" />
 
==Lähteet==