Ero sivun ”Moskovan rauhansopimus (1940)” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 26:
 
==Taustaa==
Rauhaa valmisteltiin talvella 1940 [[Tukholma]]n [[Grand Hôtel (Tukholma)|Grand Hotelissa]]. [[Hella Wuolijoki]] oli jo joulukuun 1939 puolella sanonut ulkoministeri [[Väinö Tanner]]ille voivansa yrittää yhteyttä Neuvostoliiton suuntaan Neuvostoliiton Tukholman-lähettilään [[Aleksandra Kollontai]]n kautta, sillä Neuvostoliitto oli katkaissut suhteet Suomen viralliseen hallitukseen ja piti yhteyttä [[Terijoen hallitus|Kuusisen nukkehallitukseen]]. Wuolijoki keskusteli Grand Hotelissa muun muassa [[NKVD]]-miesten Andrei Grauerin ja [[Boris Jartsev]]in kanssa. [[Erkki Tuomioja]] on kertonut saaneensa tutkijana vuonna 2014 kopion näistä keskusteluista laaditusta neuvostoliittolaisten raportista. Tanner tapasi Kollontain Tukholmassa helmikuussa. Samoihin aikoihin oli [[Josif Stalin|Stalin]] saanut tiedon Ranskan ja Britannian Neuvostoliittoa vastaan suunnittelemista sotatoimista ja vaarasta, että ne pommittaisivat [[Baku]]n öljykeskusta. Professori [[Kimmo Rentola]]n mukaan tämä sai Stalinin suosiolliseksi rauhanpyrkimyksille. Vaikutusta oli ollut myös Wuolijoen viestillä, ettei Kuusisen hallituksella ole Suomessa kannatusta. 28. tammikuuta [[Vjatšeslav Molotov|Molotov]] sähkötti Tukholmaan, ettei yhteyksille Helsinkiin ole olennaisia esteitä.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Veli-Pekka Leppänen | Otsikko =Tukholma avasi tien Moskovan rauhaan | Julkaisu =Helsingin Sanomat | Ajankohta =3.2.2014 | Sivut =B3 | Julkaisija = | Viitattu = 3.2.2015 }}</ref> Toisaalta entinen pääministeri ja myöhempi Suomen [[Berliini]]n-lähettiläs [[Toivo Kivimäki]] kävi hallituksen toimeksiannosta helmikuussa 1940 Saksassa tunnustelemassa sikäläisiä mielialoja ja toi palatessaan marsalkka [[Hermann Göring]]in terveiset, että suomalaisten kannatti – vaikka raskainkin ehdoin – tehdä rauha Neuvostoliiton kanssa, koska Suomi voisi saada menetyksensä myöhemmin takaisin korkojen kera.<ref> Jakobson 1955, s. 368.</ref>
 
== Lähteet ==