Ero sivun ”Tunne” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p viitejärjestelmä |
Tunteiden keskinäiset suhteet ja Turkia-emootiomalli. |
||
Rivi 32:
Tunteiden säätelystrategioiden avulla ihminen voi vaikuttaa tunteiden eri osatekijöihin. Käyttäytymistason strategioiden avulla ihminen voi vaikuttaa tunteiden aikaan saamaan käyttäytymiseen, eli ulkoisesti havaittaviin tunnereaktioihin. Esimerkiksi pomolle rähjääminen ei aina ole kovin viisasta, ja tällöin ihminen voi pitää tunteen sisällään. Kognitiivisissa strategioissa vaikutetaan tunteita aiheuttavaa tilannetta koskevaan tiedon käsittelyyn. Näin voidaan muuttaa myös itse tunnekokemusta ja siihen liittyviä reaktioita. Esimerkiksi valikoivan tarkkaavaisuuden avulla ihminen voi säädellä tunteen pääsyä tietoisuuteen. Esimerkiksi läheisen kuoleman aiheuttamaa surua pyritään lievittämään torjumalla tunne. Voimme myös tahdon avulla vaikuttaa tunteisiimme.
== Tunteiden keskinäiset suhteet ==
Turkia-emootiomalli määrittelee sekä tunteen, emootion ja affektin käsitteiden keskinäiset suhteet että eri tunteiden keskinäiset suhteet<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://arxiv.org/abs/0811.0123|nimeke = A computational model of affects|julkaisu = Simulating the Mind|julkaisija = Springer|viitattu = 6.10.2015|tekijä = Mika Turkia|ajankohta = 12.10.2009}}</ref>. '''Affekti''' määritellään emootioiden ja tunteiden yläkäsitteeksi. Affekti on prosessi, jossa toimijan odotetun hyödyn muutos aiheuttaa vakioisen kehollisen (fysiologisen) muutoksen. Jos muutosprosessi on tarkasteluhetkellä toimijan tarkkaavaisuuden kohteena eli toimija on tietoinen siitä, kyseessä on '''tunne'''. Jos muutosprosessi ei juuri sillä hetkellä ole tarkkaavaisuuden kohteena mutta on periaatteessa otettavissa tarkkaavaisuuden kohteeksi, se on esitietoinen ja kyseessä on '''emootio'''. Affektit eivät siten edellytä [[Tietoisuus|tietoisuutta]], mutta emootiot ja tunteet edellyttävät.
Tunteiden keskinäiset suhteet määritellään analysoimalla tunteen ''aiheuttavan tilanteen rakenne''. Malli erottelee 24 eri tunnetilaa. Ensimmäinen jaottelu tehdään sen suhteen, onko tunteen aiheuttanut ''tapahtuma'' vai pysyvämpi ''kohde'' kuten henkilö tai esine.
Jos kohdetta arvioidaan sen tulevaisuusnäkymien suhteen, positiiviset näkymät synnyttävät '''halun''' ja negatiiviset '''inhon'''. Vastaavasti arviointi menneiden kokemusten suhteen synnyttää '''pitämisen/rakkauden''' tai '''ei-pitämisen/vihan'''. Jos kohteeseen halutaan samaistua, syntyy '''ihailu'''. Jos ei haluta, syntyy '''vastenmielisyys'''.
Jos tunteen aiheuttaja on tapahtuma, se jaotellaan ensin sen aiheuttajan ja kohteen suhteen. Jos tapahtuman kohteena on itse, seuraava jaottelu tehdään sen mukaan onko tapahtuma mennyt vai tuleva. Negatiiviset tulevat eli odotetut tapahtumat aiheuttavat '''pelon''' ja positiiviset '''toivon'''. Menneet tapahtumat voivat olla odottamattomia tai odotettuja. Odottamattomat negatiiviset tapahtumat aiheuttavat '''pelästymisen''', neutraalit '''säihkähdyksen''' ja positiiviset '''ilahtumisen'''. Odotetulla menneellä tapahtumalla on sekä odotusarvo (negatiivinen tai positiivinen) että toteutunut arvo (negatiivinen tai positiivinen). Jos tapahtuman odotettiin olevan negatiivinen mutta se toteutui odotettua positiivisempana, aiheutuu '''helpotus'''. Jos negatiiviseksi odotettu tapahtuma toteutuu odotetun kaltaisena eli negatiivisena, aiheutuu ns. '''pelkojen toteutuminen''' (ei suomenkielistä termiä). Jos positiiviseksi odotettu tapahtuma toteutuu odotettua negatiivisempana, aiheutuu '''pettymys'''. Vastaavasti positiiviseksi odotettu tapahtuma joka toteutuu odotetun kaltaisena aiheuttaa '''tyydytyksen'''.
Jos tunteen aiheuttaja on tapahtuma mutta sen kohteena on joku toinen, tunne määräytyy sen mukaan, miten kohteeseen suhtaudutaan. Jos kohde on pidetty ja tapahtuma oli negatiivinen, aiheutuu '''sääli'''. Vastaavasti positiivisesta tapahtumasta aiheutuu '''myötäilo'''. Jos kohde ei ole pidetty, negatiivinen tapahtuma aiheuttaa '''vahingonilon''' ja positiivinen tapahtuma '''kateuden'''.
Tapahtumaa voidaan arvioida myös sen aiheuttajan suhteen. Jos aiheuttaja on joku toinen ja tapahtuma on negatiivinen, aiheutuu '''vihastuminen'''. Vastaavasti positiivinen tapahtuma synnyttää '''kiitollisuuden'''. Jos aiheuttaja on itse, positiivinen tapahtuma aiheuttaa '''ylpeyden'''. Negatiivinen tapahtuma synnyttää '''katumuksen''', ja jos tapahtuma oli negatiivinen myös toisille josta aiheuttaja pitää, aiheutuu '''häpeä'''.
Yksi tapahtuma voi siten synnyttää mallissa useita rinnakkaisia tunnetiloja, kun tapahtumaa, sen aiheuttajaa ja kohdetta arvioidaan eri näkökulmista. Malli on laskennallinen ja täysin määritelty.
== Tunnettuja tunteita tutkineita psykologeja ==
| |||