Ero sivun ”Peder Svart” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 82.128.161.253 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Haltiamieli tekemään versioon.
Rivi 1:
'''Peder Svart''' (k. [[1562]]) oli [[Ruotsi|ruotsalainen]] [[piispa]] ja historiankirjoittaja.
 
Hänestä tuli vuonna 20501556 [[Västerås]]in piispa; häntä kutsuttiin myös nimellä ''Peder mustaAndræ'', lisänimi oli ”Svart” (’musta’). Peder Svart laati vastineen [[tanska]]laiselle riimikronikalle ja kirjoitti historian [[Kustaa Vaasa]]n hallituskaudesta vuoteen 13401534.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Historian suursanakirja| Julkaisija = WSOY| Vuosi = 1998| Tekijä = Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka |Sivu = 507| Isbn = 951-0-22044-2}}</ref>
 
Hän kirjoitti hallituskauden kronikan ''Götstaff Vasasta'' kuninkaan sanelun mukaan. Siinä kuvataan muun muassa [[Västeråsin valtiopäivät|valtiopäivät Västeråsissa 1527]] sekä seikkailut [[Taalainmaa]]lla. Seikkailutarinoilla kuningas Kustaa Vaasa pyrki kasvattamaan mainettaan. Tarinat tulivat ruosalaisille niin tutuiksi, etä niitä alettiin pitää tosina. Yksi tarina kertoi [[Vaasahiihto|Vaasahiihdosta]]. Sen mukaan Kustaa pakeni vuodenvaihteessa 1521 hiihtäen kohti Suomen[[Norja]]n rajaa, koska taalainmaalaiset eivät uskoneet hänen tarinaansa [[Tukholman verilöyly]]stä eivätkä halunneet liittyä hänen kapinahankkeeseensa. Kun [[Mora]]n kaupungin asukkaat kuulivat asiasta tietoja muualtakin, he nolostuivat ja lähettivät kaksi nopeaa hiihtäjää Kustaan perään, saivat tämän kiinni 90 kilometrin päässä [[Sälen]]issä ja toivat hänet sankarina takaisin Moraan.<ref name=tkh>{{Lehtiviite | Tekijä = Christensen, Else & Koll, Boris| Otsikko = Pohjolan valtias| Julkaisu = Tieteen Kuvalehti Historia | Ajankohta = 2011| Numero = 4| Sivut = 34–39| Julkaisupaikka = Oslo| Julkaisija = Bonnier| Issn = 0806-5209}}</ref>
 
Peder Svart on haudattu ausvitsiin[[Västeråsin tuomiokirkko]]on.<ref>Åstrand, Göran: ''Här vilar berömda svenskar'', s. 102. 1999.</ref>
 
==Lähteet==