Versio 2. syyskuuta 2013 kello 22.07 muokkaa C.Colérus (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, IP-estoista vapautetut 19 088 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa ← Vanhempi muutos		Versio 4. lokakuuta 2015 kello 15.11 muokkaa kumoa Palosirkka (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 15 839 muokkausta p typoja Uudempi muutos →
Rivi 1: [[Kuva:Catulo2.jpg\|thumb\|Catullus]] '''Gaius Valerius Catullus''' (n. [[87 eaa.\|87]]/[[84 eaa.]], [[Verona]] – n. [[54 eaa.]], [[Rooma]]) oli [[Rooman valtakunta\|roomalainen]] runoilija. Häneltä on säilynyt runoteos ''Carmina'' (Päivö Oksalan suomennos 1965 nimellä ''Laulujen kirja'' ja Jukka Kemppisen suomennosvalikoima 1990 nimellä ''Kaikki runous''). Catullus tunsi hyvin [[antiikin Kreikan kulttuuri\|kreikkalaista kulttuuria]]. Catullus on ensimmäinen roomalainen, joka kirjoitti rakkauteen liittyvästä hellyydestä, hyväilyistä ja koskettelusta. Esikuvanaan hänellä on kreikkalainen Sapfo. Herjarunoissaan Catullus tuo esille groteskin erotiikan ja siinä tulee esille värikäs roomalainen seksielämä sekä siihen liittyvä sanasto. == Elämä ja runot == Catullus saapui Roomaan opiskelemaan 22-vuotiaana. Tavoitteena lienee ollut ura tasavaltaa palvelevana virkamiehenä. Catulluksen isä oli varakas, joten pojalla ei ollut taloudellisia huolia. Catullus luopui ~~kunnianhinmosta~~kunnianhimosta ja heittäytyy juhlimaan ja rietastelemaan, sekä kävi vastustamaan raskassoutuisena pitämäänsä vanhempaa roomalaista runoutta. Catullus ottaa esikuvakseen Sapfon keveän lemmenlyriikan. Catulluksen elämä osui Rooman tasavallan lopun aikoihin, jota sävyttivät yhteiskunnalliset myllerrykset.Politiikassa väkivallan ja lahjonnan käyttö lisääntyi [[optimaatit\|optimaattien]] ja [[populaarit\|populaarien]] kamppaillessa vallasta. Tässä maailmassa liikkui myös nuori Catullus ja sieltä hän ammensi myös aiheet runoteoksiinsa. Vallalla oli myös huoli perinteisistä roomalaisista hyveistä ja niiden säilymisestä, kuten kohtuullisuudesta , yksinkertaisesta työn ja velvollisuuksien täyttämästä elämästä ja säästäväisyydestä. Catullus ei välittänyt mistään näistä hyveistä. Catulluksen tulisen lemmen kohde ja runojen aihe oli Lesbia-niminen nainen. Tosielämässä Lesbia lienee ollut ylhäistä roomalaista sukua ja nimeltään Clodia. Hän oli Catullusta kymmenen vuotta vanhempi ja huonomaineinen. Clodian aviomies oli vaimoaan kymmenen vuotta vanhempi ja Catullus kutsui häntä aasiksi. Clodia oli kuitenkin kauneudeltaan yleisesti tunnettu koko Roomassa. Intohimonsa huumaa Catullus kuvailee näin (käännös [[Päivö Oksala]]): :''Lempeen Lesbia yhdy onnen hurmaan! Vanhain juorut on liian pikkumaiset,siks ei piitata niistä pennin vertaa. Laskee päivä ja taasen uusi koittaa. Kerran kun elonpäivä pieni päättyy, meidän ikiunta maata täytyy...'' Clodian ja Catulluksen suhde ei ollut tasaveroinen. Se mikä nuorelle runoilijalle oli polttavaa ja kuluttavaa intohimoa, oli kokeneelle ylhäisönaiselle ohimenevä episodi. Niinpä epäilys valtaa runoilijan mielen ja hän kuvailee tilannetta runossa LXX (käännös Päivö Oksala): :''"Ei kera muiden niin halukas ole naiseni naimaan kuin minun kanssani vain, jos kosis Juppiterkin. Naisen lausuma tuo sana kiihkeän lempijän korvaan talleta tuulen tai vierivän veen vilinään"''. Catulluksen huoli ei ollut turha,sillä kun hän matkusti Veronaan tapaamaan isäänsä, saapui sinne tieto, että Clodia oli löytänyt uuden rakastajan, runoilijan ystävän Rufuksen. Tässä vaiheessa hellät rakkausrunot muuttuvat eroottisiksi herjarunoiksi. On sanottu, että Catullus ikään kuin manaamalla yrittää irrota entisestä intohimostaan. Runoilija rukoilee jumalia ja manaa raadeltua sieluaan vapaaksi runossa LXXVI (käännös Päivö Oksala): :''"Jos jumalat, tapa armahtaa on taivain valtain, tai avun vihdoinkin kuoleman kautta he suo, kurjan puoleen jo katse luokaa, jos elin oikein, viekää turmani pois, hirveä tautini myös, rutto se ryömien käy kuin halvaus suonia syöden, kauas karkottaa rintani riemut jo pois. En sitä pyydä, että hän lempeen vastata voisi, tai mikä turhaa on, että hän tahraton ois..."''. [[Cicero]] piti hänen runojaan nuorisolle sopimattomina, mutta hän innoitti ainakin [[Ovidius]]ta, [[Horatius]]ta ja [[Vergilius]]ta. Catullus kuoli noin 30-vuotiaana. Catullus kirjoitti Rooman värikkäästä sosiaalisesta elämästä, suree kuollutta veljeään ja kertoo ystävistään (esim. runo XII). Homoseksuaalinen kulttuuri oli hänellä usein esillä ja hän pilkkaa aikansa vallanpitäjiä kuten [[Cicero]]a. Myös yksivallan tavoittelijat Pompeius ja [[Caesar]] saavat osansa. Jälkimmäisestä runoilija toteaa, että ei kärky tämän suosiota eikä myöskään halua tietää tästä mitään. Lisäksi hän pilkkaa aikansa nousukkaita. Toisin kuin senaikainen suosikkirunoilija [[Ennius]], Catullus ei ollut kiinnostunut sankarillisista aiheista. Hän eli yhteisössä,jossa kiinnostuksen kohteina olivat runous ja rakkaus. Catulluksen ystäväpiiriin kuuluivat hänen entinen opettajansa, runoilija [[Valerius Cato]] ja elämäkertakirjailija [[Cornelius Nepos]]. Rivi 28: == Teosten löytyminen == Vuonna 900 [[Verona]]n piispa [[Ratherius]] kertoo saarnoissaan lukeneensa "epähurskaita kirjoituksia". Kirjoitukset olivat uuden löydön, Catulluksen kirjoittamia runoja. Kirjoitukset painuivat uudelleen unholaan, mutta nousivat esiin jälleen kolmannentoista vuosisadan lopulla käsikirjoituksessa, jota kutsuttiin nimellä "Codex Veronensis". Ensimmäiset humanistit tutkivat sitä innokkaasti , muiden mukana [[Petrarca]]. Kirjojen keräilijä Coluccio Salutati laaditutti siitä useita kopioita. "Codex Veronensis" on sittemmin kadonnut. [[Oxford]]issa on tallella luultavasti suoraan "Codex Veronensiksesta" otettu kopio, ja sitä pidetään myös parhaana kopiona. Pariisissa on säilytetty vuodelta [[1375]] peräisin olevaa "Codex Sarmagermanensista" ja [[Vatikaani]]ssa on tallessa "Codex Romanus". Ranskasta löytyy ainoastaan häälaulun sisältävä käsikirjoitus "Codex Thuaneus", joka ainoana käsikirjoituksena tuntee säkeen 14. Painettuna Catulluksen runoja ilmestyi ensimmäistä kertaa [[Venetsia]]ssa vuonna [[1472]]. == Vaikutus nykyajan kulttuuriin == Catullus on inspiroinut renessanssiajasta saakka kirjailijoita. Ranskassa häntä piti esikuvanaan muiden muassa [[Francois Rabelais]] ja [[Musset]]. Englantilaisella kielialueella Catullus on vaikuttanut [[John Milton\|Miltoniin]], [[Swift]]iin, [[Tennyson]]iin ja [[Byron]]iin. Vuonna [[1948]] ilmestyi [[Wilder]]in romaani "The Ides of March", jossa seikkailevat Catullus, Cicero, Lesbia ja Caesar. Saksalaisessa kulttuuripiirissä Catullus on inspiroinut muiden muassa Schilleriä ja [[Heinrich Heine]]ä. Musiikissa Catulluksen runouteen perustuu Monteverdin sävellys "Lamento di Arianna". [[Carl Orff]] on säveltänyt Catulluksen teosten pohjalta ~~sävellykst~~sävellykset "Catulli carmina" vuonna [[1931]], "Ludi scaenici Catulliani" vuonna [[1943]] ja vuonna [[1951]] häälaulujen pohjalta teoksen "Trionfo di Afrodite". Runoilija [[Pentti Saarikoski]] käyttää Catullusta [[alter ego]]naan. Rivi 48: * [http://www.negenborn.net/catullus/ Catullus Translations]: Catulluksen runoja latinaksi ja 25 muulla kielellä * [http://www.thelatinlibrary.com/catullus.shtml The Latin Library]: Catulluksen kaikki runot * [http://www.intratext.com/Catalogo/Autori/AUT61.HTM Catullus works]: text, concordances and frequency list [[Luokka:Roomalaiset runoilijat]]

Ero sivun ”Catullus” versioiden välillä