Ero sivun ”Fernão de Magalhães” versioiden välillä

Magalhães purjehti Itä-Intiaan [[1506]] osana [[Molukit|Maustesaarille]] (Molukit) suuntautunutta tutkimusmatkaa. Vuonna [[1510]] hänet ylennettiin kapteeniksi. Samana vuonna hän palasi Portugaliin. Mukana hänellä oli ostamansa orja Enrique, joka oli vangittu luultavasti [[Sumatra]]lta (tällöin Zamatra), [[Filippiinit|Filippiineiltä]] tai Maustesaarilta 12–18 vuoden ikäisenä. Enrique seurasi tästä lähin Magalhãesia hänen tutkimusmatkoilleen, ja hänestä tuli mahdollisesti ensimmäinen maailman ympäri purjehtinut ihminen.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä = Alasdair Macleod|Suomentaja = Timo Hautala|Julkaisija = Dorling Kingsley|Nimike = Suuret tutkimusmatkat|Viitattu = 28.12.2014|Selite = Suomeksi toimittanut WSOY|Sivu = 139|Luku = Fernão de Magalhães|Vuosi = 2011|Kieli = |Isbn = 978-951-0-37674-4}}</ref>

Vuonna [[1511]] Magalhães lähetettiin Marokkoon, missä hän osallistui Azamorin taisteluun [[28. elokuuta]] [[1513]]. Hän haavoittui taistelussa [[maurit|maureja]] vastaan ja ontui siitä alkaen. Magalhãesia syytettiin kuitenkin laittomasta kaupasta islaminuskoisten maurien kanssa. Hän joutui välirikkoon kuningas [[Emanuel I (Portugali)|Emanuel I]]:n kanssa ja pyysi vapautusta uskollisuudenvalastaan toukokuussa [[1514]].

Magalhães matkusti [[Sevilla]]an syksyllä [[1517]] ja sieltä [[Valladolid]]iin tarjoamaan palveluksiaan [[Espanja]]n vielä teini-ikäiselle kuninkaalle [[Kaarle V (keisari)|Kaarle I]]:lle. Hän nai vaikutusvaltaisen perheen tyttären, Beatriz de Barbosan. Suhteidensa avulla hän sai Sevillassa vaikutusvaltaa kuninkaaseen ja vaikutusvaltaiseen Burgosin piispaan [[Juan Rodríguez de Fonseca]]an, joka oli [[Kristoffer Kolumbus|Kristoffer Kolumbuksen]] vihamies.

Magalhãesilla oli aikaisempiin löytöretkiin perustuva kartta, johon perustuen hän oli päätellyt reitin Maustesaarille. Apunaan hänellä oli toinen portugalilainen [[pakolainen]], astronomi Ruy de Faleiro ja rahoittajanaan [[alankomaat|alankomaalaisen]] yhtiön osakas Christopher de Haro, jolla oli myös erimielisyyksiä Portugalin kuninkaan kanssa. [[22. maaliskuuta]] [[1518]] Kaarle hyväksyi suunnitelman ja myönsi runsaan rahoituksen edullisilla ehdoilla: Magalhães ja Faleiro saisivat kahdeskymmenesosan voitoista ja perintöoikeuden löytämiinsä maihin, ''por adelantado''.

Magalhães ja Faleiro varustivat viisi laivaa: ''Trinidad'' (tonniluku 110, miehistö 55), ''San Antonio'' (120 t&nbsp;tonnia, 60 &nbsp;miestä), ''Concepción'' (90 &nbsp;t, 45), ''Victoria'' (85 &nbsp;t, 42) ja ''Santiago'' (75 &nbsp;t, 32). Laivasto kulkee nimellä ''Armada de Molucca''.<ref>''Suuret tutkimusmatkat'', s.140</ref>

[[10. elokuuta|Elokuun 10. päivänä]] vuonna [[1519]] viisi laivaa ja 270 &nbsp;miestä lähti Sevillasta [[Guadalquivir]]ia pitkin retkelle, josta oli tuleva eräs historian kuuluisimmista. Matkalla oli mukana [[Antonio Pigafetta]], [[vicenza]]lainen navigaattori, joka oli maksanut suuren summan rahaa päästäkseen mukaan. Hän piti tarkkaa päiväkirjaa ja dokumentoi matkan kulun. Joen suulla he joutuivat odottamaan viisi viikkoa ennen lähtöään [[Sanlúcar de Barrameda]]sta [[20. syyskuuta]].

[[Emanuel I (Portugali)|Emanuel I]] määräsi Portugalin laivaston pysäyttämään Magalhãesin laivaston, mutta Magalhães vältti portugalilaiset ja purjehti [[Kanariansaaret|Kanariansaarten]] kautta [[Kap Verde]]en, mistä kurssi otettiin [[Cape St. Augustine]]en [[Brasilia]]ssa. 6. joulukuuta miehistö näki Brasilian rannikon. Retkikunta vältteli portugalilaisten siirtomaata ja ankkuroi 13. joulukuuta [[Rio de Janeiro]]on, jossa laivasto täydensi varastojaan. Sieltä retkikunta jatkoi pitkin Etelä-Amerikan rannikkoa etsien salmea, jonka Magalhães uskoi vievän Maustesaarille. Laivasto saavutti [[Río de la Plata]]n 10. tammikuuta [[1520]]. Oli jo myöhäinen vuodenaika ja myrskyt iskivät kun laivasto oli vielä [[Argentiina]]n rannikolla.

52° eteläisellä pituuspiirillä 21. lokakuuta [[1520]] laivasto saavutti [[Cape Virgenes]]in, Etelä-Amerikan kaakkoisimman pisteen. Magalhães päätteli löytäneensä salmen, koska vesi oli suolaista ja meri ulottui syvälle sisämaahan. Laivasto aloitti matkan 600&nbsp;km:n pituisen salmen läpi, jolle annettiin nimi ''Estreito (Canal) de Todos los Santos'', koska [[pyhäinpäivä]] sattui purjehduksen aikana (nyk. Magalhãesinsalmi).

Retkikunta päätti alistaa [[Mactan]]saaren päällikön [[Lapu-Lapu]]n. Pigafettan mukaan Lapu-Lapulla oli ainakin 1&nbsp;500 soturia, joita vastaan Magalhães varusti 48 haarniskoitua miestä. Hyökkäys kuitenkin epäonnistui, kun laivat eivät päässeet riutan vuoksi tykinkantaman päähän ja miehistö laukaisi muskettinsa liian pitkän matkan päästä. Magalhães ja kahdeksan miehistön jäsentä surmattiin taistelussa [[27. huhtikuuta]] 1521.

* {{Kirjaviite | Tekijä =[[ Björn Landström]] | Nimeke = Ääretön meri, romaani ensimmäisestä maailmanympäripurjehduksesta | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1954 | Tunniste = | Suomentaja = Lauri Hirvensalo}} Pohjautuu Antonio Pigafettan muistiinpanoihin matkalta.

* {{Kirjaviite | Tekijä = James, Naomi | Nimike = Meren kutsu | Vuosi = 1990 | Julkaisija = Otava | Tunniste=ISBN 951-1-10384-9| Sivut = 8–20}}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Bergreen, Laurence | Nimeke =[[ Yli maan äären]] | Selite = (Over the edge of the world: Magellan’s terrifying circumnavigation of the globe, 2003) | Suomentaja = Riikka Toivanen | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija = John Nurmisen säätiö | Vuosi = 2008 | Tunniste = ISBN 978-952-9745-25-8}}