Ero sivun ”Älykkyys” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 4:
==Määritelmiä==
Jotkin älykkyyden määritelmät korostavat sitä, että älykkyys on yhteydessä ihmisen toimintaan ja toimintakykyyn yleensä, mutta on myös näkemyksiä, joiden mukaan älykkyys on itsenäinen ominaisuus tai kyky. David Weschler, joka on kehittänyt laajasti käytössä olevia älykkyystestejä, on määritellyt älykkyyden (1975) "yksilön kykynä ymmärtää ympärillään olevaa maailmaa ja hänen resurssejaan vastata sen haasteisiin"{{Lähde|5. lokakuuta 2010}}. Suomalainen Lehtovaara tarkensi asian seuraavasti: "kyky uudessa tilanteessa toimia päämäärään pääsevästi edellyttäen, että kysymyksessä ei ole vaistotoiminto". Spearman on puolestaan esittänyt teorian älykkyyden yleisestä g-faktorista, minkä mukaan älykkyys on itsenäinen ominaisuus. Tämäkin määritelmä on useissa tiedesymposiumeissa suomentunut seuraavaksi: "koko ihmiskunnan henkisestä kyvykkyydestä yksilön osaksi tullut kyky valita oikein".
Amerikkalaiset psykometriikan asiantuntijat ovat eräässä tutkimuksessa kertoneet käsityksiään älykkyyteen sisältyvistä tekijöistä. Heidän mukaansa älykkyyteen kuuluu ensinnäkin päättelykyky, toiseksi kyky ratkaista erilaisia ongelmia, ja kolmanneksi oppimiskyky. Suurin osa tutkimusjoukosta (87 prosenttia vastaajista) oli sitä mieltä, että älykkyys on olemassa yleiskäsitteenä. Toisaalta älykkyyttä voidaan myös analysoida osatekijöiden avulla, jotka nekin ovat realiteetteja. Älykkyystesteissä voidaankin erottaa yhteisen, yleisen älykkyystekijä g:n lisäksi joukko älykkyyden osia, jotka liittyvät esimerkiksi matemaattis-tieteelliseen, verbaaliseen tai visuaalis-tekniseen lahjakkuuteen.{{Lähde|5. lokakuuta 2010}}
| |||