Ero sivun ”Viron sosialistinen neuvostotasavalta” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Botti korvasi tiedoston StampUSSR1968CPA3695.jpg tiedostolla The_Soviet_Union_1968_CPA_3695_stamp_(Worker_with_Red_Flag,_Hammer,_Anvil_and_Sheaf).jpg. Korvaamista pyysi käyttäjä CommonsDelinker. Syy: [[:commons:COM:FR| |
p clean up, typos fixed: karkoi → karko (2), henkilöllisyys → henkilö using AWB |
||
Rivi 67:
[[Kuva:The Soviet Union 1968 CPA 3695 stamp (Worker with Red Flag, Hammer, Anvil and Sheaf).jpg|thumb|left|150px|Viron työkansan kommuuni sai vuonna 1968 Neuvostoliitossa postimerkin, kun oli kulunut 50 vuotta sen perustamisesta.]]
{{pääartikkeli|[[Viron työkansan kommuuni]]}}
Neuvosto-Viron aatteelliset juuret ovat keisarillisen Venäjän hajoamisen jälkeisessä ajassa. Viron kuvernementti oli saanut [[Venäjän väliaikainen hallitus|Venäjän väliaikaiselta hallitukselta]] laajan itsehallinnon 30. maaliskuuta 1917. Kesän ja syksyn 1917 aikana bolševikkien kannatus kasvoi niin Venäjällä kuin myös Virossa. Venäjällä valta siirtyi bolševikeille 7. marraskuuta [[Lokakuun vallankumous|Pietarissa tehdyssä vallankaappauksessa]]. Virossa samanaikaisesti oli perustettu Vironmaan sotilaallinen vallankumouskomitea, jonka johtohenkilöihin kuului venäläisten lisäksi m.m. saarenmaalainen [[Viktor Kingissepp]]. He ottivat vallan Tallinnassa kuvernettikomissaarilta. Sotilaallisen vallankumouskomitena lisäksi keskeisessä roolissa bolševikeilla oli neuvostojen toimeenpaneva komitea johtajanaan [[Jaan Anvelt]]. Bolševikkivalta kesti aina helmikuuhun 1918, jolloin maahan tunkeutui [[Saksan keisarikunta|keisarillisen Saksan]] joukot. Vaikka valta oli ollut bolševikeilla, porvarilliset virolaiset toimivat samanaikaisesti aktiivisti oman virolaisvaltion puolesta. Porvarillisten kannatus kasvoi bolševikkivallan aikana. He perustivat saksalaisten tunkeutuessa Viroon Viron tasavallan antaen itsenäisyysjulistuksen 24, helmikuuta 1918. Kumpikaan virolaisosapuoli, porvarilliset tai bolševikit, ei valtaa kuitenkaan saanut, vaan vallankäyttäjä oli Viroa miehittänyt keisarillisen Saksan armeija.
Kun [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] päättänyt aseleposopimus oli allekirjoitettu 11. marraskuuta 1918, Viroa miehittäneet keisarillisen Saksan joukot poistuivat maasta. Heidän valtaansa oli kestänyt yhdeksän kuukautta. Taistelu vallasta puhkesi jälleen Virossa. Toisena vallasta taistelevana osapuolena oli [[Bolševikit|Venäjän bolševikkien]] tukemat virolaiset kommunistit, jotka hyökkäsivät Viroon puna-armeijan kanssa perustaen valloittamassaan [[Narva]]ssa 28. marraskuuta 1918 [[Viron työkansan kommuuni]]n. Työkansan kommuuni hävisi kuitenkin taistelun Virosta kesään 1919 mennessä. Tätä jaksoa neuvostohistoria piti kuitenkin Neuvosto-Viron lähtökohtana. Ensimmäinen porvarillisen Viron itsenäisyysjakso 1918–1940 oli tämän ajattelun mukaan vain väliaikainen.
=== Viron tasavallan itsenäisyyden menetys ===
Saksan ja Neuvostoliiton ulkoministerien [[Joachim von Ribbentrop|von Ribbentropin]] ja [[Vjatšeslav Molotov|Molotovin]] solmima [[Molotov–Ribbentrop-sopimus|hyökkäämättömyyssopimus salaisine lisäpöytäkirjoineen]] johti [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] syttymiseen ja pakotti Baltian maita ml. Viron myöntämään sotilastukikohtia alueeltaan Neuvostoliiton puna-armeijalle 28. syyskuuta 1939 solmitulla sopimuksella. Tukikohtakautta jatkui kesään 1940.
Ranskan luhistuttua Saksan hyökkäykseen touko-kesäkuussa 1940 Neuvostoliitto päätti käyttää hyväkseen Molotovin-Ribbentropin sopimuksen salaista lisäpöytäkirjasopimusta Baltian maiden suhteen. Kesäkuun 16. päivä 1940 Molotov esitti Virolle uhkavaatimuksen, jossa vaadittiin ''”Viron perustettavaksi uusi hallitus, jolla on kykyä ja halua taata Neuvostoliiton ja Viron keskinäinen avunantosopimuksen rehellinen täyttäminen” ja ”varmistaa Neuvostoliiton joukoille heti vapaa kulku Viron tärkeimpien keskusten haltuunottamiseksi”''.
Neuvostoliiton miehitystoimenpiteitä Tallinnaan tuli 19. kesäkuuta 1940 johtamaan kenraalieversti [[Andrei Ždanov]], Neuvostoliiton politbyronjäsen ja yksi [[Stalin]]in lähimmistä miehistä. Neuvostoliiton edustajien ja sotilaallisen painostuksen seurauksena Viroon nimitettiin uusi lääkäri ja runoilija [[Johannes Vares]]in johtama hallitus ns. ”kansanhallitus”, jonka kaikki ministerit olivat Ždanovin valitsemia. Silloisen Viron presidentin [[Konstantin Päts]]in oli hyväksyttävä nimitys sellaisenaan.
Uuden hallituksen ensimmäisiä töitä oli vanhan porvarillisen Viron järjestöjen lakkauttaminen. Neuvostoliiton edustajien painostamana Päts määräsi uudet parlamenttivaalit pidettäväksi kymmenen päivän kuluessa vastoin perustuslakia, joka olisi edellyttänyt 35 päivän valmisteluaikaa. Vastalaillistettu [[Viron kommunistinen puolue]] ja muut uudet ns. ”demokraattiset” järjestöt muodostivat vaaliliiton, Viron työkansan liitto. Siitä tuli ainoa sallittu vaaliliitto 14. ja 15. heinäkuuta järjestetyissä vaaleissa. Viralliset tulokset osoittivat, että 84,1 prosenttia äänioikeutetuista osallistui äänestykseen ja 92,8 prosenttia heistä antoi äänensä Viron työkansan liiton ehdokkaille. Aikalaistodistukset puhuvat kuitenkin toista äänestysvilkkaudesta. Lisäksi tulokset olivat osaksi väärennettyjä.
[[File:Tallinn - 17 July 1940 - 0-54578.jpg|thumb|left|350px|Tallinnan työläisurheilijat riikivolikogun vaalien jälkeisessä mielenosoituksessa, jossa vaadittiin Viron liittymistä Neuvostoliittoon. Tämän tyyppisiä mielenosoituksia järjestettiin Neuvostoliiton organisoimana luomaan kuvaa virolaisten omasta halusta liittyä Neuvostoliittoon.]]
Rivi 89:
Näin oli syntynyt Neuvosto-Viro. Viron kommunistisesta puolueesta tuli ainoa puolue. Presidentti Päts pakotettiin eroamaan 22. heinäkuuta, ja pääministeri Vares ryhtyi hoitamaan hänen tehtäviään. Riikivolikogu sääti Neuvosto-Virolle 25. elokuuta 1940 perustuslain, joka oli Neuvostoliiton vuoden 1936 perustuslain kopio. Samanaikaisesti riikivolikogu muutettiin Neuvosto-Viron väliaikaiseksi korkeimmaksi neuvostoksi. Heinäkuun lopulla alettiin vangita Viron tasavallan poliittisia ja sotilasjohtajia.<ref>Raun: Viron historia s.179-183.</ref>
Vuoden 1941 helmikuussa Viron kommunistipuolueen ensimmäinen sihteeri [[Karl Säre]] esitti puolueen kongressissa seuraavan kommunistisen näkemyksen neuvostovallan synnystä Virossa kesällä 1940:
{{sitaatti|Paljastettuaan Viron porvariston vehkeilyt SNTL:n hallitus esitti 17. kesäkuuta 1940 vaatimuksen SNTL:lle ystävällismielisen hallituksen muodostamisesta Viroon ja työläisten ja talonpoikien puna-armeijan lisäjoukkojen sijoittamiseksi Viron alueelle. Pätsin-Laidonerin klikki kuitenkin kieltäytyi suostumasta SNTL:n ehdotuksiin. Sen jälkeen Viron kommunistinen puolue kääntyi Viron työtätekevän kansan puoleen ja vetosi, että se kukistaisi sotaprovokaattoreiden hallituksen ja muodostaisi SNTL:lle ystävällismielisen hallituksen.}}
Rivi 109:
Viron yhteiskuntajärjestelmän muuttamista neuvostoliittolaiseksi jatkettiin. Syyskuussa 1947 perustettiin Viron ensimmäinen [[kolhoosi]]. Koulunkäynti Virossa 1940-luvulla oli paljolti samankaltaista kuin ennen neuvostovaltaa; kommunistinen propaganda tuli kouluihin vasta myöhemmin.<ref>http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=1675&category=3</ref>
Siirtymistä neuvostojärjestelmään hidasti Virossa kuten muissakin Baltian maissa aseellinen vastarintaliike, [[metsäveljet]]. Metsäveljien toiminnan vaikeuttamiseksi maaliskuussa 1949
[[Yhdysvallat]], [[Yhdistynyt kuningaskunta]] ja monet muut [[länsimaat]], poikkeuksena muun muassa [[Ruotsi]]<ref>[http://iseseisvus.kongress.ee/index4766.html?a=page&page=3eb6d12c8893c9724175&subpage=3eb6d5fc65232683d6a3 kongress.ee] luettu 11.2.2007 - ei erityisen hyvä lähde, paremman voi lisätä</ref> eivät tunnustaneet Neuvostoliittoon liittymisiä laillisina. Ne säilyttivät diplomaattisuhteensa entisellään, eivätkä koskaan virallisesti tunnustaneet Viron SNT:n olemassaoloa tai Viroa osana Neuvostoliittoa.
=== Liennytyskausi ja paluuta entiseen ===
[[File:1960 CPA 2449.jpg|thumb|left|250px|Vuonna 1960 vietettiin Neuvosto-Viron 20-vuotispäivää. Neuvosto-Viro sai oman lipun vuonna 1953 - lempinimeltään ”lainelipun”.]]
Vuonna 1950 Viron kommunistisen puolueen pääsihteeriksi valittu [[Johannes Käbin]] jatkoi virassaan aina vuoteen 1978 saakka. Stalinin kuoleman jälkeen (1953) Neuvosto-Virossa alkoi liennytyskausi. Siperiaan karkotettuja palautettiin Viroon, ja yleinen ilmapiiri vapautui hieman.
Yhteydenpito Neuvostoliiton ulkopuolelle oli kuitenkin vähäistä, ja vain harva virolainen sai matkustaa ulkomaille (poikkeuksena kommunistiset valtiot). Muualta Neuvostoliitosta muutti suuri joukko [[Viron venäläiset|venäläisiä]] työn perässä Viroon.
Viron sosialistinen neuvostotasavalta oli melko suljettu 1960-luvun loppupuoliskolle asti. Merkittävänä avautumisen aloittajana pidetään, kun [[Urho Kekkonen]] vieraili Virossa vuonna 1964 pitäen siellä puheen viroksi.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Pekka Lilja, Kulle Raig | Nimeke =Urho Kekkonen ja Viro | Osoite =http://www.svyl.net/verkkopuoti/kirjat/kekkonen_viro.html | Julkaisija =Suomen Viro-yhdistysten liitto | Viitattu =31.7.2008}}</ref> Seuraavana vuonna laivayhteys Helsingin ja Tallinnan välille palautettiin. Neuvostoliiton matkailuyritys Inturist tilasi suomalaisilta rakentajilta [[Viru-hotelli]]n.
Rivi 144:
=== Neuvosto-Viron loppu ===
[[Tiedosto:Registration card for Estonian citizenship from 1989.JPG|thumb|Virolaisen poliitikko [[Tunne Kelam
Vuonna 1988 [[Mihail Gorbatšov]]in pääsihteerikaudella Viron kommunistisen puolueen pääsihteeriksi valittiin [[Vaino Väljas]]. Ideologinen taistelu heikentyi ja venäläistämispyrkimyksistä luovuttiin. Samana vuonna Viron parlamentti julisti Viron ”suvereeniksi tasavallaksi”. Käytännössä Viro pysyi yhä osana Neuvostoliittoa.
8. toukokuuta [[1990]] neuvostotasavallan [[Viron tasavallan korkein neuvosto|korkein neuvosto]] nimesi maan uudelleen Viron tasavallaksi, ja 20. elokuuta [[1991]] Viro ilmoitti vuonna [[1918]] julistetun valtiollisen itsenäisyytensä jatkuvan. Viron tasavallan pakolaishallituksen väliaikainen presidentti [[Heinrich Mark]] puhui [[riigikogu]]ssa{{Lähde|16. syyskuuta 2008}} ja luovutti valtuutensa [[Lennart Meri|Lennart Merelle]].{{Lähde|16. syyskuuta 2008}} Seuraavien viikkojen aikana itsenäistyminen tunnustettiin kaikkialla.
[[Suomi]] ei tunnustanut uudelleen Viron tasavaltaa, vaan totesi vuonna [[1920]] annetun virallinen tunnustuksen riittävän. Viron nykyisen käsityksen mukaan 1991 ei perustettu uutta valtiota, ikään kuin mitään neuvostotasavaltaa Virossa ei ollutkaan. Virallisen tulkinnan mukaan Viron tasavalta oli noina vuosina miehitetty, ja 24. helmikuuta juhlitaan Viron itsenäisyyttä alkuperäisen julistuksen päivän mukaisesti.
Rivi 176:
==Aiheesta muualla==
* [http://www.okupatsioon.ee/ Viron miehitysten museo]
{{Neuvostotasavallat}}
| |||