Ero sivun ”Henning Karström” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
välitallennus
 
malline + johdanto
Rivi 1:
{{Tieteilijä
'''Henning Mauritz Karström''' ([[10. toukokuuta]] [[1899]] [[Urjala]] [[Suomen suuriruhtinaskunta]] – [[1989]] [[Tukholma]], [[Ruotsi]]) oli suomalainen biokemisti.
| tieteilijän nimi = Henning Karström
| tieteilijän alkuperäinen nimi =
| kuva =
| kuvan leveys =
| kuvateksti =
| syntymäaika = [[10. toukokuuta]] [[1899]]
| syntymäpaikka = [[Urjala]], [[Suomen suuriruhtinaskunta]]
| kuolinaika = [[1989]]
| kuolinpaikka = [[Tukholma]], [[Ruotsi]]
| asuinpaikat =
| kansalaisuus =
| sukujuuret =
| tutkimusalue = biokemia, maataloustiede
| instituutti = [[Valio]]n laboratorio, Kemiantutkimus-Säätiö
| alma mater = [[Helsingin yliopisto]]
| ohjaaja =
| oppilaat =
| tunnetut työt =
| palkinnot =
| uskonto =
| allekirjoitus =
| alaviitteet =
}}
'''Henning Mauritz Karström''' ([[10. toukokuuta]] [[1899]] [[Urjala]], [[Suomen suuriruhtinaskunta]] – [[1989]] [[Tukholma]], [[Ruotsi]]) oli suomalainen biokemisti. Hän oli [[Nobel-palkinto|Nobel-palkitun]] [[A. I. Virtanen|A. I. Virtasen]] lähin työkumppani, joka oli kehittämässä [[AIV-rehu]]. Karström teki rehun kehittämisessä ratkaisevan tutkimuksen, joka varmisti tarvittavan [[pH|pH-arvon]]. Hän jäi 1930-luvulla kuitenkin varsinaisen tutkimustyön ulkopuolelle, kun Virtanen joutui siirtämään hänet vastaamaan AIV-rehun patenttihakemuksista. Uskoontulonsa ja patenttitaisteluiden takia Karströmin kiinnostus tiedeuraan alkoi hiipua, ja hän jätti Virtasen laboratorion vuonna 1946. Karström toimi myöhemmin kahden kristillisen koulun rehtorina ja oli aktiivinen [[Kansanterveys|kansanterveyden]] puolestapuhuja.
 
== Nuoruus ja opiskelu ==
Karström syntyi [[Urjala]]ssa vuonna 1899. Hänen isänsä suku oli lähtöisin [[Norja]]sta ja äitinsä suku [[Ruotsi]]n [[Värmlanti|Värmlannista]].<ref name="annala55">Annala, s. 55.</ref> Hän sai kotoaan perinnöksi [[kristinusko]]n ja koki jo nuorukaisena voimakkaasti uskon merkityksen, vaikka hän ei vielä nuorena uskonutkaan.<ref>Heikonen 1990, s. 46.</ref> Lisäksi hän oppi nuorena sekä suomen että ruotsin kielen.<ref name="annala55"/>
 
Karström liittyi lukion viimeisellä luokalla salaiseen tiedusteluosastaan, jonka tehtävä oli seurata punaisten ja venäläisten liikkeitä. [[KansalaissotaSuomen sisällissota|Sisällissota]] oli Karströmille raskas kokemus, sillä hän joutui huomaamaan, kuinka sota-aikana ihmisen [[moraali]]käsitys höltyi. Karström oli mukana saaristolaisten neljännessä komppanjassa, joka etsi punaisia [[Toijalan rata|Toijalan radalta]]. [[Loimaa]]lla komppanja joutui pieneen kahakkaan, ja kerran Karström joutui osallistumaan neljä miestä ampuneeseen teloitusryhmään.<ref name="leisola53">Leisola, s. 53.</ref>
 
Karström valmistui keväällä 1918 Turun ruotsalaisesta lyseosta vuoden 1917 joulutodistuksen perusteella, koska keväällä ei sodan takia voitu järjestää kirjoituksia.<ref name="leisola53"/> Samana vuonna hän aloitti opinnot [[HelsingonHelsingin yliopisto]]ssa.<ref name="annala55"/> Karström saapui Helsinkiin myöhässä eikä voinut aloittaa [[agronomi]]n opintoja. Proviisorin avustuksella hän kirjautui opiskelemaan [[kemia]]a. Opiskeluaikojen rankin kokemus oli vuoden 1919 [[espanjantauti]]epidemia, jonka aikana Karström joutui taudin takia sotilassairaala [[Tilkka|Tilkan]] ”kuolemanhuoneeseen”.<ref name="leisola53"/>
 
Karström valmistui maisteriksi 1924 ja otti professori [[Ossian Aschan]]in neuvosta yhteyttä [[A. I. Virtanen|A. I. Virtaseen]], joka etsi nuorta apulaista [[Valio]]n laboratorioon. Virtanen valitsi ensin Niilo Purasen, mutta vielä kesän aikana Puranen ilmoitti, ettei aio jatkaa laboratoriossa. Karström otti uudestaan yhtettä Virtaseen ja aloitti Valiolla elokuussa.<ref name="perko99">Perko, s. 99.</ref>