Ero sivun ”Maatila” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lol Merkkaukset: seulottavat Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
Anr (keskustelu | muokkaukset) p Käyttäjän 185.25.200.160 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Anr tekemään versioon. |
||
Rivi 5:
'''Maatila''' on yhden tai useamman [[tila (kiinteistöoikeus)|tilan]] tai tilanosan muodostama [[maatalous|maatilataloudellinen]] kokonaisuus, joka kuuluu samalle omistajalle tai yhteisesti samoille omistajille. Nykyään [[Suomi|Suomessa]] maatila on joko yksityinen, [[tilayhtymä]] tai [[osakeyhtiö]], joka voi tarkoittaa esimerkiksi vanhan isännän ja emännän sekä uuden isännän ja emännän tai sisarusten yhteistä tilaa. [[Sukupolvenvaihdos|Sukupolvenvaihdoksissa]] tila on ensin ostettava vanhemmilta. Perinnöksi tila voidaan saada vasta, kun jompikumpi vanhemmista kuolee. Perheessä on myös yleensä useampi kuin yksi lapsi, eli osa tilasta on ostettava sisaruksilta. Tilanjatkaja voi olla tytär tai poika – tai täysin ulkopuolinen. Sukupolvenvaihdos ei ole ilmainen vaan se vaatii suuriakin investointeja, ja yleensä tätä varten otetaan lainaa. Täten jokaisella on yhtäläiset mahdollisuudet ammattiin kuin ammattiin vanhempien tulo- ja omistustasosta riippumatta. Harvoin kuitenkaan muut kuin maatalon lapset jatkavat tiloja. Poikkeuksia toki on, ja kaikilla on siihen yhtäläiset mahdollisuudet. Nykyisin sukupolvenvaihdosten jälkeen uusi isäntä tai emäntä jää asumaan perheineen tilalleen ja vanha isäntäpari saattaa muuttaa pois aivan kuten sisaruksetkin. Tilalla ei asu koko suku kuten joskus aiemmin saattoi olla tilanne.
==Maatilat Suomessa==
[[Kuva:Borgboda2006 web.jpg|thumb|[[Ahvenanmaa]]lainen maatila.]]
Ennen 1900-luvun alkupuoliskolla tapahtunutta pientilavaltaistumista suurta, vanhaa maatilaa sanottiin Suomessa '''[[talo]]ksi'''. Siihen kuuluivat rakennusten lisäksi viljelykset, [[metsä]]t, [[karja]]t ja ihmiset. Talon omistajaa eli isäntää sanottiin [[Talonpoika|talolliseksi]]. [[Kirkonkirja|Kirkonkirjoissa]] kylien ihmiset on luetteloitu taloittain. Useimmiten myös talollisen perhe alkoi sukunimien yleistyessä käyttää talon nimeä [[sukunimi|sukunimenään]]. Varsinkin suurissa taloissa saattoi tällöin joskus asua koko suku{{Lähde}} ja tila siirtyi isältä pojalle. Perheen vanhat ihmiset saattoivat jäädä asumaan tilalle ja heille oli turvattu ns. [[syytinki]], joka tavallaan vastaa nykyistä [[eläke]]ttä. Seuraava sukupolvi viljeli maata ja kasvatti edelleen uuden sukupolven tilan jatkajaksi.
Talollisten lisäksi vielä 1900-luvun alussa oli tilatonta väestöä, johon kuuluivat [[torppari]]t eli tilanosan vuokraajat, [[mäkitupalainen|mäkitupalaiset]] eli asuntotontin vuokraajat, [[muonamies|muonamiehet]] ja muu maataloustyöväki, sekä suurtiloja eli [[kartano]]ita, joiden alaisuudessa saattoi olla torppien ja maataloustyöväen ohella myös talonvuokraajia eli [[lampuoti|lampuoteja]] ja suuremmissa kartanoissa usein myös kartanon keskitetysti johtamia sivutiloja. Varsinkin 1920-luvulta alkaen [[Laki vuokra-alueiden lunastamisesta|torppien itsenäistymisen myötä]], mutta jo tästä riippumatta myös sitä aiemmin joko entisistä torpista ja mäkituvista mutta myös perintöosina ja vapaaehtoisilla kaupoilla muodostui vanhojen talojen ja kartanoiden ohelle suuri joukko eri kokoisia itsenäisiä [[pientila|pientiloja]]. Kun näitä usein oli enemmän kuin varsinaisia vanhoja taloja, saattoi enemmistö maatiloista monilla alueilla lopulta jo ennen toista maailmansotaa olla pientiloja. Kun [[Luovutettu Karjala|luovutetun Karjalan]] [[siirtoväki]] 1940-luvulla asutettiin ja sille osoitettiin maata [[maanhankintalaki|maanhankintalain]] perusteella, pientilojen osuus nousi edelleen.
Suomessa maatiloista suurin osa on ollut ja on edelleen lähinnä perheiden yksityisomistuksessa. Suomen maaseudun asuttamisen aikoihin 1500–1700-luvuilla tilat saattoivat olla metsineen ja joutomaineen pinta-alaltaan satoja, jopa tuhansia hehtaareja. Näistä [[Kruununtila|kruununtiloista]] tuli myöhemmin lunastusten kautta talonpoikien omia ns. perintötiloja. Sittemmin 1800-luvun lopulta alkaen mahdollisiksi käyneiden palstoitusten ja lohkomisten, vuonna 1918 voimaan astuneen [[Laki vuokra-alueiden lunastamisesta|Lain vuokra-alueiden lunastamisesta]] ja vuonna 1945 [[luovutettu Karjala|Karjalan]] ja muiden [[luovutetut alueet|luovutettujen alueiden]] [[siirtoväki|siirtoväen]] asuttamiseksi säädetyn [[Maanhankintalaki|Maanhankintalain]] myötä muodostui runsaasti myös pienempiä tiloja, joiden pinta-ala saattoi vaihdella muutamasta hehtaarista muutamaan kymmeneen hehtaariin. Näin viimeistään 1960-luvulla tultiin tilanteeseen, jolloin etenkään muodostuneet pienemmät tilat eivät enää kyenneet elättämään maalaisväestöä – alkoi [[maaltamuutto|muutto kaupunkeihin]]. Samalla myös tilojen koko alkoi uudestaan kasvaa, kun viljelyn lopettaneiden tilojen maita yhdistettiin toimintaansa jatkaviin tiloihin. Vuonna 2010 maatilojen keskikoko Suomessa oli 36.7 Ha.
==Elinkeino==
| |||