Wikipedia

Ero sivun ”Slade” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Kumottu muokkaus 15220088, jonka teki 84.251.90.99 (keskustelu)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 3:
| logo = Slade logo.png
| logon leveys = 200px
| aloitusvuosi = [[1966]]–[[1991]], [[1993]]
| lopetusvuosi = [[1991]] <br> [[1993]]–
| kuva = Slade - TopPop 1973 19.png
| leveys = 250px
Rivi 34:
'''Slade''' on [[yhdistynyt kuningaskunta|brittiläinen]] [[rock]]yhtye, jonka alkuperäinen ja tunnetuin kokoonpano vaikutti vuodesta [[1966]] vuoteen [[1991]]. Yhtye on alun perin kotoisin [[Wolverhampton]]ista [[Englanti|Englannista]]. Sladen tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat muun muassa "Coz I Luv You", "Mama Weer All Crazee Now", "[[Gudbuy T’Jane]]", "[[Cum on Feel the Noize]]", "[[Merry Xmas Everybody]]", "[[Far Far Away]]" sekä "My Oh My".
 
Yhtye aloitti toimintansa vuonna 1966 nimellä The 'N Betweens, ja vuonna [[1969]] nimi muutettiin muotoon Ambrose Slade. Vuotta myöhemmin nimi muutettiin kuitenkin lopulliseen muotoonsa Slade. Slade nousi suureen suosioon [[1970-luku|1970-luvun]] alussa, jolloin se julkaisi useita hittejä ja kaupallisesti menestyneitä albumeita. Slade oli huippuaikanaan maailman kaupallisesti menestyneimpiä yhtyeitä, ja yhtyettä kutsuttiin jopa uudeksi Beatlesiksi, menestyksen ja kappaleiden korkean tason vuoksi. Menestys alkoi hiipua 1970-luvun puolivälissä, vaikka vielä [[1980-luku|1980-luvulla]] ja vuonna [[1991]] yhtye nousi listoille. Alkuperäinen Slade hajosi vuonna 1991.
 
Vuonna [[1993]] alkuperäisjäsenet [[Dave Hill]] ja [[Don Powell]] perustivat Slade II -yhtyeen. Vuonna [[2002]] se jätti järjestysluvun nimestään pois, ja nykyisin yhtye tunnetaan jälleen nimellä ''Slade''.
 
Muun muassa yhdysvaltalainen [[Kiss]]-yhtye on ilmoittanut Sladen suureksi vaikuttajakseen.
Rivi 43:
=== Alkuajat (1966–1968) ===
 
Yhtye aloitti "The 'N Betweens" -nimellä vuonna 1966. Kitaristi [[Dave Hill]] ja rumpali [[Don Powell]] olivat soittaneet samassa yhtyeessä jo pari vuotta. Yhtyeeseen liittyivät myös laulaja-kitaristi [[Noddy Holder]] ja basisti [[Jim Lea]]. Tässä oli kokoonpano seuraavaksi lähes kolmeksikymmeneksi vuodeksi.
 
Myöhemmin samana vuonna 1966 [[Van Morrison]]in johtama Them-yhtye oli hajonnut kesken Yhdysvaltain-kiertueensa, ja 'N Betweensiä pyydettiin tilalle. Yhtye kuitenkin kieltäytyi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Perttunen, Jukka & Väistö, Keijo | Nimike = Slade - hämmästyttävä rock'n'roll syndrooma | Sivu = 20 | Julkaisupaikka = Tampere | Julkaisija = Juvenes Print | Vuosi = 2004 | Tunniste = ISBN 952-5546-03-9}}</ref> Yhtye julkaisi saman vuoden joulukuussa myös singlen, mutta "You Better Run" ei vielä menestynyt erikoisemmin. Tosin se oli Wolverhamptonin oman singlelistan ykkösenä yli kuukauden ajan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Perttunen, Jukka & Väistö, Keijo | Nimike = Slade - hämmästyttävä rock'n'roll syndrooma | Sivu = 21 | Julkaisupaikka = Tampere | Julkaisija = Juvenes Print | Vuosi = 2004 | Tunniste = ISBN 952-5546-03-9}}</ref> Yhtye saavutti suosiota keikoillaan kotikulmiensa lisäksi myös Lounais-Englannissa, [[Wales]]issa ja etenkin [[Skotlanti|Skotlannissa]].<ref name="Perttunen/24">{{Kirjaviite | Tekijä = Perttunen, Jukka & Väistö, Keijo | Nimike = Slade - hämmästyttävä rock'n'roll syndrooma | Sivu = 24 | Julkaisupaikka = Tampere | Julkaisija = Juvenes Print | Vuosi = 2004 | Tunniste = ISBN 952-5546-03-9}}</ref> Myös silloisessa [[Länsi-Saksa]]ssa yhtye esiintyi monien brittiyhtyeiden tapaan.<ref name="Perttunen/24"/>
Rivi 49:
1960-luvun lopulla The 'N Betweensille tarjottiin kahden kuukauden pestiä [[Bahama]]lta. Yhtye suostui, sillä kukaan yhtyeen jäsenistä ei ollut aikaisemmin käynyt niin eksoottisessa paikassa.<ref name="ReferenceA">{{Kirjaviite | Tekijä = Perttunen, Jukka & Väistö, Keijo | Nimike = Slade - hämmästyttävä rock'n'roll syndrooma | Sivu = 25 | Julkaisupaikka = Tampere | Julkaisija = Juvenes Print | Vuosi = 2004 | Tunniste = ISBN 952-5546-03-9}}</ref> The 'N Berweensillä oli normaalisti kaksi pitkää settiä illassa paikallisissa pubeissa, ja sen lisäksi yhtye toimi säestäjänä monille muille esiintyjille. Bahaman vierailu venyi The 'N Betweensillä lopulta neljän kuukauden pituiseksi erilaisten rahallisten sotkujen vuoksi.<ref name="ReferenceA"/>
 
===Levytysuran alkuajat: ''Beginnings'' ja ''Play It Loud'' (1969-19701969–1970)===
 
Palattuaan Englantiin yhtye hankki levytyssopimuksen [[Fontana Records|Fontana]]-yhtiöltä ja ryhtyi työstämään esikoisalbumiaan. Fontanan pomo Jack Baverstock antoi yhtyeelle viikon aikaa äänittää kappaleet. Baverstock piti yhtyeen musiikista, mutta vihasi yhtyeen nimeä ja käski vaihtamaan sen uuteen – muussa tapauksessa levyä ei julkaistaisi. Baverstock ehdotti uudeksi nimeksi ''Ambrose Slade'', ja vaikka se kuulosti yhtyeen mielestä naurettavalta, se otettiin käyttöön. Kerrotaan, että Baverstock olisi keksinyt nimen sihteeriltään, jolla oli tapana antaa nimiä tavaroilleen. Erään esineen nimi olisi ollut Ambrose ja erään toisen nimi Slade.<ref>Keijo Väistö & Jukka Perttunen: Slade - Hämmästyttävä rock'n'roll syndrooma, POP-lehti 2004, sivu 30</ref> Toisen teorian mukaan nimi olisi tullut eräästä elokuvasta, jossa oli ollut henkilö nimeltä Ambrose Slade. Debyyttialbumi ''[[Beginnings]]'' julkaistiin lopulta vuonna 1969. Se sisälsi useita lainakappaleita, kuten "Martha My Dear" ([[The Beatles]]) ja "[[Born to be Wild|Born To Be Wild]]" ([[Steppenwolf]]).
Rivi 107:
Slade palasi Englantiin vuonna [[1977]]. Samana vuonna julkaistu [[heavy rock]] -vaikutteinen ''[[Whatever Happened to Slade?]]'' -albumi ei noussut Britanniassa listoille ollenkaan. Punk ja disko olivat vallanneet musiikkimaailman ja kuten monen muunkin sen ajan hieman vanhemman rockyhtyeen kohdalla, myös Sladen suosio romahti. Vuoden lopulla [[Elvis Presley]]n muistolle omistettu sikermä "My Baby Left Me/That's All Right" -single kipusi listan häntäpäähän. Albumin ja singlen julkaisi manageri Chas Chandlerin oma [[Barn]] -levymerkki. Samana vuonna kitaristi Dave Hill kohautti ajamalla päänsä kaljuksi.
 
Vuonna [[1978]] manageri [[Chas Chandler]] ehdotti Noddy Holderille ja Jim Lealle kitaristi [[Dave Hill]]inHillin erottamista ja uuden yhtyeen perustamista, mutta Holder ja Lea tyrmäsivät ehdotuksen.
Samana vuonna julkaistiin livealbumi ''[[Slade Alive Vol II|Slade Alive Volume Two]]''. On kuitenkin herännyt epäilyksiä siitä, onko kyseessä sataprosenttisen aito livetaltiointi. Myös kaksi singleä tehtiin samana vuonna, tarttuva jalkapalloaiheinen "Give Us a Goal", sekä diskovaikutteinen "Rock and Roll Bolero", mutta menestys tuntui karkaavan yhä kauemmas. Yhtye esiintyi myös [[Puola]]ssa, mikä oli hyvin harvinaista länsimaiselta yhtyeeltä [[sosialismi|sosialistisessa]] maassa.
 
Seuraavana vuonna [[1979]] julkaistu albumi ''[[Return to Base]]'' floppasi täysin. Jotta yhtye ei olisi mennyt vararikkoon, heidän täytyi sulattaa myymättä jääneitä ''Return to Base'' -levyjä, sillä yhtyeelle tuli hyvin kalliiksi tehdä levyjä, jotka eivät myyneet. Slade oli myös muodostunut lähes vitsiksi radioasemille, eikä yhtyeen musiikkia juurikaan radiossa soitettu, mikä teki menestymisen entistä vaikeammaksi. Yhtye oli melkoisen turhautunut tilanteeseen ja manageri [[Chas Chandler]], joka ei ollut keksinyt ongelmaan ratkaisua, sai osansa kiukusta.
 
===Comeback (1980–1985)===
Rivi 116:
====Readingin ihme (1980)====
 
Yhtäkkiä hajoamispisteessä olleelle yhtyeelle tarjottiin paikkaa [[Reading Festival|Readingin rockfestivaaleilta]]in rockfestivaaleilta syksyllä [[1980]]. [[Ozzy Osbourne]] oli joutunut peruuttamaan esiintymisensä, ja paikkaa tarjottiin Sladelle, sillä he olivat jo vuonna 1978 ilmaisseet halunsa esiintyä festivaaleilla.
Noddy Holder, Jim Lea ja Don Powell olivat innoissaan. BändiHe tajusitajusivat, että kyseessä olisi yhtyeen ehkä viimeinen mahdollisuus palata huipulle. Ainoa ongelma oli Dave Hill, joka oli edelleen näreissään siitä, että häntä oltiin erottamassa yhtyeestä paria vuotta aiemmin. Niinpä Noddy vieraili Daven luona Wolverhamptonissa, mutta ei onnistunut puhumaan häntä ympäri. Lopulta Chas Chandler itse joutui ajamaan Lontoosta Wolverhamptoniin Daven luokse. Anteeksi pyydellen hän onnistui taivuttelemaan Hillin soittamaan vielä tämän yhden keikan.
 
Keikkapäivänä yhtye joutui pysäköimään autonsa yleiselle pysäköintialueelle, ja kuljettamaan soittimensa yleisön läpi lavan taakse, sillä heillä ei ollut edes kulkulupia. Yhtyettä kannustettiin ennen keikkaa kertomalla, että festarit olivat olleet siihen mennessä harvinaisen tylsät, mutta Sladen tarttuva musiikki saattaisi muuttaa kaiken ja Sladen hitit tunnettiin yleisesti hyvin.
He olivat oikeassa, sillä yleisö otti yhtyeen hyvin vastaan. Keikan jälkeen yhtyettä lähestyttiin lukuisilla konserttipyynnöillä. Ennen esiintymistä niin vastahakoinen Dave Hill on myöhemmin sanonut tuon päivän olleen hänen elämänsä onnellisin. [[BBC]] kuvasi ja äänitti esiitymisenesiintymisen, ja noista nauhoista Slade julkaisi EP-levyn, joka nousi listoille. Myös kokoelma-albumi ''[[Slade Smashes]]'' nousi brittilistan sijalle 21 ja comeback oli valmis.
 
====''We'll Bring the House Down'': lopullinen paluu huipulle (1981)====
Vuonna [[1981]] julkaistiin LP ''[[We'll Bring The House Down]]'', joka palautti Sladen lopullisesti huipulle.
Myös albumin nimikappale muodostui hitiksi (Britannia 11.). Albumi oli soundiltaan melko raskas ja rokkaava. Levyn julkaisi jälleen Jim Lean oma "Cheapskate"-yhtiö. Yhteistyö pitkäaikaisen managerin Chas Chandlerin kanssa päättyi tähän albumiin, ja viimeisenä työnään hän hankki yhtyeelle levytyssopimuksen [[RCA Records]] -yhtiöltä.
 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Slade”