Ero sivun ”Suomen Valtakunnan Urheiluliitto” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Olympialaiset Suomeen - SVUL:n ja TUL:n yhteistyö: SVUL:n yhetistyöneuvottelijat lisätty |
→Olympialaiset Suomeen - SVUL:n ja TUL:n yhteistyö: Päivitystä 1930-luvun lopun yhteistyöstä |
||
Rivi 44:
==== Olympialaiset Suomeen - SVUL:n ja TUL:n yhteistyö ====
SUL:n puheenjohtaja silloinen [[Kallion IV hallitus|Kallion hallituksen]] oikeusminisetri Urho Kekkonen esitti eduskunnassa marraskuussa 1936 toivomuksen, että TUL voisi sopia SVUL:n kanssa yhteistoiminnasta. Tätä voidaan pitää lähtölaukaksena TUL:n ja SVUL:n [[Kesäolympialaiset 1940|vuoden 1940 olympialaisia]] koskevan yhteistyön rakentamisesssa. Maaliskuussa 1937 virkaanastuneen uuden [[maalaisliitto]]laisen presidentti [[Kyösti Kallio]]n myötä maahan muodostettiin [[Cajanderin III hallitus|A. K. Cajanderin johtama punamulta eli maalaisliittolais-sosiaalidemokraattinen hallitus]]. Tämän myötä edellytykset TUL:n ja SVUL:n yhteistyölle paranivat.
TUL:n entinen puheenjohtaja [[Toivo Wilppula|T. H. Vilppula]] ja SVUL:n puheenjohtaja [[Jukka Rangell|J. W. Rangell]] neuvottelivat jo tammikuussa 1938 yhteistyömahdollisuuksista. Molemmat osapuolet nimesivät edustajat laatimaan yhteistyösopimusta. Sopimusluonnos koski olympia- ja maaotteluedustusta, paikallisia seuraotteluita ja yhteisiä juhlatilaisuuksien esityksiä.
Kun Suomi ja Helsinki saivat heinäkuussa 1938 tehdyllä päätöksellä kesäolympialaisten järjestämisoikeuden, SVUL:n ja TUL:n yhteistoiminta joutuivat uuteen vaiheeseen. Vaikka kisa-anominen oli puhtaasti porvarillinen saavutus, TUL ja koko vasemmisto tervehtivät kisojen saamista ilolla. Vasemmistolehdistökin suhtautui kisojen saamiseen myönteisesti. Syksyn 1938 aikana TUL:ssa käsiteltiin sopimusluonnosta, mutta helmikuussa 1939 se hylättiin TUL:ssä. Nyt tilanteen TUL:ssä ottivat haltuun demaripoliitikot ministeri [[Väinö Tanner]]in johdolla. Tannerin esiintymisen jälkeen TUL:n edustajat taipuivat yhteistyöhön, vaikka alunperin yhteistyöesitys oli hylätty. TUL ei suostunut kuitenkaan seurojen ja piirien välisiin yhteistyökilpailuihin, joka oli ollut alkuperäisessä ehdotuksessa.
Yhteistoimintaesityksen käsittely siirtyi nyt SVUL:n puolelle. SVUL:n puheenjohtaja Rangell suositteli yhteistyösopimuksen hyväksymistä TUL:n hyväksymässä muodossa. SVUL:n liittokokous hylkäsi "typistetyn ehdotuksen" huhtikuussa 1939. Tämän johdosta SVUL:n puheenjohtaja Rangelll erosi. Rangell pyysi eroa myös Suomen olympiakomiteasta. Asia näytti ajautuneen umpikujaan.▼
▲Yhteistoimintaesityksen käsittely siirtyi nyt SVUL:n puolelle. SVUL:n puheenjohtaja Rangell suositteli yhteistyösopimuksen hyväksymistä TUL:n hyväksymässä muodossa. SVUL:n liittokokous hylkäsi "typistetyn ehdotuksen" huhtikuussa 1939. Tämän johdosta SVUL:n puheenjohtaja Rangelll erosi. Rangell pyysi eroa myös Suomen olympiakomiteasta. Asia näytti ajautuneen umpikujaan. Näkyviin vastustajiin mediassa kuuluivat [[Suomen Urheilulehti]] ja [[Uusi Suomi]]. Niiden mielestä TUL:n vastahakoista apua ei tarvittu. Suomen Urheiulehti totesi, että yhteistoiminta ja olympiakisat oli sekoitettu toisiinsa aiheettomasti. Kekkosta ja Rangellia sekä heidän yhteistyöhalukkuuttaan TUL:n suuntaan urheilussa arvosteli erityisesti äärioikeisto eli [[Isänmaallinen kansanliike|IKL]]:n lehdistö. Heidän lehdistönsä mukaan TUL:n edustajien tilalle oli löydettävissä riittävästi urheilijoita.
SVUL:n työvaliokunta tarttui tässä vaiheessa asiaan. Se ehdotti vajaa viikko liittokokouksen jälkeen. Sen mukaan päätettiin ehdottaa TUL:lle, että se myötävaikuttaisi olympiakisojen järjestelyissä ja päästäisi jäseniään näihin kisoihin. SVUL:n neuvottelijoiona tilanteessa olivat [[Toivo Aro]], [[Tauno Aarre]] ja [[Viktor Smeds]]. Ehdotuksen jälkeisenä päivänä 21. huhtikuuta 1939 TUL suostui yhteistyömalliin. Valintakilpailuja varten asetettaisiin erityinen toimikunta, jossa TUL olisi tasaveroinen SVUL:n kanssa. Rangellkin katsoi edellytysten näin muututtua voivansa jäädä SVUL:n ja olympiakisojen järjestelytoimikunnan johtoon.▼
▲SVUL:n työvaliokunta tarttui tässä vaiheessa asiaan. Se ehdotti yhteistyötä TUL:n suuntaan vajaa viikko liittokokouksen jälkeen. Sen mukaan päätettiin ehdottaa TUL:lle, että se myötävaikuttaisi olympiakisojen järjestelyissä ja päästäisi jäseniään näihin kisoihin. SVUL:n neuvottelijoiona tilanteessa olivat [[Toivo Aro]], [[Tauno Aarre]] ja [[Viktor Smeds]]. Ehdotuksen jälkeisenä päivänä 21. huhtikuuta 1939 TUL suostui yhteistyömalliin. Valintakilpailuja varten asetettaisiin erityinen toimikunta, jossa TUL olisi tasaveroinen SVUL:n kanssa. Rangellkin katsoi edellytysten näin muututtua voivansa jäädä SVUL:n ja olympiakisojen järjestelytoimikunnan johtoon.
SVUL:n ja TUL:n yhteistoiminta käynnistettiin elokuussa 1939, jolloin luotiin erityinen yhteistyötoimikunta eri urheilualoja varten. Heinäkuussa oli aloitettu vastaava toiminta jo Suomen Palloliiton ja TUL:n välillä.
| |||