Ero sivun ”Inkeriläiset” versioiden välillä

24 merkkiä poistettu ,  5 vuotta sitten
p
→‎Inkeriläismurteet: Korjasin muotoilua (kursivointi oli pielessä).
p (→‎Inkeriläismurteet: Korjasin muotoilua (kursivointi oli pielessä).)
== Historia ==
===Inkeri ennen suomalaismuuttoa===
Inkerin alkuperäisväestöä ovat [[itämerensuomalaiset]] vatjalaiset ja inkerikot (inkeroiset eli isurit). Slaavilaiset heimot levittäytyivät alueelle ensimmäisen vuosituhannen lopulla. Keskiajalla slaavien välityksellä levisi kristinusko sen ortodoksisessa muodossa.<ref>Pirjo Uino: Inkerinmaan esihistoriaa. &ndash#x2013; Inkeri: historia, kansa, kulttuuri s. 20. SKS, Helsinki. ISBN 951-717-668-6.</ref>
 
===Suomalaismuutto===
Ensimmäiset luterilaiset suomalaiset muuttivat Inkerinmaalle [[Viipurin linnalääni|Viipurin]] ja [[Käkisalmen lääni|Käkisalmen lääneistä]] 1610-luvulla. Muuttoliike vahvistui [[Stolbovan rauha]]n tultua, kun sotaa paenneet palasivat kotiseuduilleen. Vuosien 1656&ndash;58 sota synnytti alkuperäisen ortodoksiväestön pakoliikkeen. Seuraavalla vuosikymmenellä tulomuutto Suomen puolelta täytti autioituneita alueita ja taloja. Muuttajia tuli [[Savo]]sta sekä Viipurin läänistä, erityisesti [[Äyräpää]]n kihlakunnasta.<ref>Saloheimo, Veijo: Inkerinmaan asutus ja väestö 1617&ndash1700. &ndash#x2013; Inkeri: historia, kansa, kulttuuri s. 68&ndash#x2013;80. SKS, Helsinki 1992. ISBN 951-717-668-6.</ref>
 
Savosta, Jääskestä, Lappeelta ja Viipurista tulleita nimitettiin [[savakot|savakoiksi]] ja Kannakselta tulleita [[äyrämöiset|äyrämöisiksi]]. Yhdessä nämä ryhmät muodostivat pohjan Inkerinmaan suomalaisväestölle eli [[inkeriläiset|inkerinsuomalaisille]]. Savakoiden ja äyrämöisten erot säilyivät jopa 1900-luvulle saakka. Myöhemmin alueelle muuttaneita suomalaisia kutsuttiin usein suomenmaakkoisiksi. Venäläiset käyttivät inkeriläisistä 1700-luvulla aluksi termiä ''maimisty'' (маймисты), joka oli peräisin nimityksestä ''maamies'' eli täkäläinen, jota Inkerinmaan asukkaat tuohon aikaan olivat itsestään käyttäneet. Maimistojen sisäinen jako äyrämöisiin ja savakoihin selvisi venäläisille vasta 1800-luvulla kansanelämän tutkijoiden välityksellä.
Äyrämöismurteet sekä Suomessa että Pohjois-Inkerissä ja Inkerinmaalla muistuttivat paljon toisiaan. Savakot olivat Äyräpäätä kauempaa sekä [[Savo]]n eri kihlakunnista Inkeriin muuttaneiden jälkeläisiä. Heidän murteensa oli kuitenkin lähellä itäisen Kannaksen ja Saimaan etelärannan kaakkoismurteita. Savakkomurteita puhuttiin monin paikoin Pohjois- ja Keski-Inkerissä sekä koko Itä-Inkerissä. Länsi-Inkerin Narvusin suomalaiset erosivat muista alueen suomalaisista murteensa ja alkuperänsä puolesta. Heidän puhumansa kieli edustaa läntisempää murretta, jolla on yhteisiä piirteitä Viipurinlahden ja Kymijoen välisen rannikon murteiden kanssa. Heitä oli sotienvälisenä aikana arviolta 3 000 henkeä eli vain muutama prosentti Inkerin suomalaisväestöstä.
 
Tyypillisiä piirteitä Inkerin suomalaismurteille ovat esim. ''ts''-yhtymän säilyminen (''metsä'', ''vitsa''), sananloppuisten vokaalien kato (''talos'', ''kotont''), perfektin partisiippimuodot ''ei tult'', ''ei sanont'', persoonapronominit ''mie'' ja ''sie'', yksikän kolmannen persoonan muotojen labiaalistuminen ''tulloo''/''tulluo'', ''männöö''/''männyö'' (’tulee’, ’menee’) sekä ''sk''-yhtymän [[astevaihtelu]] (''sisko'' : ''sison'', supistuneet infinitiivimuodot ''laskee''/''laskii'' : ''lasettii''). Monikon kolmannessa persoonassa käytetään muotoja ''antaat''/''antuat'' , ''ottaat''/''ottuat'' (’antavat’, ’ottavat’), ''antoit'', ''ottiit'' (’antoivat’, ’ottivat’). Myös kaakkoismurteille tyypillinen -''loi''-monikko oli yleinen (''taloloi'', ''tyttölöi'' eli ’taloja’, ’tyttöjä’). Myös [[kantasuomi|kantasuomen]] ''kr-'', ''tr-'' konsonanttiyhtymien säilyminen oli tavallista erityisesti äyrämöismurteissa esim. ''nakraa'' (’nauraa’), ''kakra'' (’kaura’), ''atra'' (’aura’). Äyrämöismurteissa on pitkä vokaali esim. tapauksissa ''maa'', ''pää'', ''vee’es’, ''kun taas savakkomurteissa vähintäänkin kaikki ensi tavun pitkät, avarat vokaalit ovat diftongiutuneet tai triftongiutuneet kuten mm. karjalan kielessä, esim. ''mua'', ''piä'', ''ies'' (’edessä’), ''vies''/''vie’es''(’vedessä’) ja itäisimmssä murteissa diftongiutuminen koski (koskee) myös jälkitavuja, esim. ''laulattuat,'' vrt. äyrämöismurteen ''laulattaat'' (’laulattavat’).''
 
Vuosisatoja jatkunut rinnakkaiselo [[venäjän kieli|venäjän kielen]] naapurissa on tuonut inkeriläismurteisiin huomattavan määrän lainasanastoa. Sanasto kattaa monia elämän osa-alueita, kaupasta ja elinkeinoista ja arkipäivän esineistöön.1900-luvun kuluessa venäjän vaikutus ulottui myös lauserakenteisiin ja sanajärjestykseen.
458

muokkausta