Ero sivun ”Henrikin Liivinmaan kronikka” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
PtG (keskustelu | muokkaukset) p →Aiheesta muualla: ywl |
erotetaan kirjoittajaa koskeva sisältö omaksi artikkelikseen nimelle Henrik Lättiläinen; on useissa muissakin kieliversioissa käsitelty omana aiheenaan; tänne lyhyempi tiivistelmä |
||
Rivi 5:
| kuva = Henriku_kroonika_papp.jpg
| kuvateksti = Sivu ''Codex Zamoscianuksesta'', Liivinmaan kronikan alkuperäisen käsikirjoituksen pohjalta tehdystä vanhimmasta säilyneestä kopiosta<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ai.ee/?pid=2610&pageHeader=Henry%20of%20Livonia%20Conference | Nimeke =Henry of Livonia Conference | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Tallinna Ülikooli Ajaloo Instituut | Viitattu = 29.4.2010 | Kieli =}}</ref>
| kirjailija = [[Henrik Lättiläinen]]
| kuvittaja-alkuperäinen =
| kansitaiteilija-alkuperäinen =
Rivi 27:
| seuraava =
}}
'''Henrikin Liivinmaan kronikka''' ({{k-la|Heinrici chronicon Livoniae}}) on [[1200-luku|1200-luvulla]] kirjoitettu [[kronikka]], joka on [[Novgorodin ensimmäinen kronikka|Novgorodin ensimmäisen kronikan]] ja [[Liivinmaan riimikronikka|Liivinmaan riimikronikan]] ohella merkittävimpiä [[Baltia]]n varhaiskeskiajan historian lähteitä. Toisaalta se heijastelee [[ristiretki]]aatetta<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.lituanus.org/1990_1/90_1_02.htm | Nimeke =Charesteristics of Warfare in the Times of Henry of Livonia and Balthasar Russow | Tekijä =Andres Kasekamp | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu =Lithuanian Quarterly Journal of Arts and Sciences | Ajankohta =1990 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 29.4.2010 | Kieli ={{en}} }}</ref>, toisaalta se kertoo Baltian yhteiskunnallisista oloista ja käännytyksestä [[kristinusko]]on 1200-luvun alussa. Alkuperäinen teos oli kirjoitettu [[latina]]ksi. ''Liivinmaan kronikan'' nimellä tunnetaan myös [[Balthasar Russow]]in vuonna 1578 julkaisema teos.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä =Hannu Marttila | Otsikko =Balthasar, russofobi | Julkaisu =Helsingin Sanomat | Ajankohta =22.12.2004 | Numero = | Sivut = | Julkaisija = | www =http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Balthasar+russofobiBalthasar+Russowin+kirja+Suomeakin+sivunneesta+sodastailmestyi+viimein+suomeksiKronikka+Iivana+Julman+sodank%C3%A4ynnist%C3%A4+kauhistutti+aikalaisia+jainnoitti+j%C3%A4lkipolvien+kirjailijoita/HS20041222SI1KU02rmd | www-teksti = | Viitattu = 26.5.2010 }}</ref> Teos oli ilmeisesti laadittu [[paavi]]n edustajia varten kuvaukseksi [[Liivinmaa]]lle suunnatuista [[Ristiretket Baltiaan|ristiretkistä]]. Tarkoituksena oli erityisesti esittää piispa [[Albert von Buxhövden]]in toimet hyvässä valossa<ref
==Kirjoittaja==
{{Pääartikkeli|[[Henrik Lättiläinen]]}}
[[Kuva:Liivkron.jpg|left|thumb|Suomenkielisen teoksen kansi.]]
Kronikan käsikirjoituksessa ei mainita kirjoittajan nimeä. Tästä huolimatta tutkijat ovat olleet lähes yksimielisiä siitä, että teoksen on kirjoittanut kronikassa usein esiintyvä ''Henricus de Lettis''. Henrikin itsensä mukaan hän oli lättiläisten pappi (''Lettorum ministor'') tai pappi ja tulkki
Henrik ilmeisesti oleskeli Liivinmaalla vuodesta 1208 alkaen ja toimi piispa Albertin oppilaana. Hän osallistui vuosina 1216–1220 useisiin kalparitarien sotaretkiin virolaisia vastaan ja kastoi joukoittain pakanoita kristityiksi. Kielitaitonsa ansiosta hän toimi myös tulkkina useissa neuvotteluissa. Kronikan sisällön perusteella Henrik aloitti sen kirjoittamisen pian elokuussa 1224 tapahtuneen [[Tartto|Tarton]] valtauksen jälkeen. Hän täydensi siihen myöhemmin uusia tapahtumia vuoteen 1227 saakka. Myöhemmin Henrik oli seurakuntapappina Virossa ja viimeinen maininta hänestä on vuodelta 1259.<ref name="zetterberg" />
==Käsikirjoitukset==
Rivi 41 ⟶ 40:
==Rakenne==
Liivinmaan kronikka edustaa kronikkatyyppiä, jossa tekijä kertoo itse kokemistaan tapahtumista. Lisäksi hän saattoi täydentää tietojaan silminnäkijöiden kertomuksilla ja joskus harvoin kirjallisilla lähteillä. Henrik itse toteaa teoksessaan: "Tähän ei ole kirjoitettu mitään muuta, paitsi se, minkä melkein kaiken olen nähnyt omin silmin. Sen, mitä en ole nähnyt omin silmin, olen saanut tietää niiltä, jotka sen näkivät ja olivat mukana." Teos keskittyy paljolti pohjoisen Liivinmaan tapahtumiin, mikä johtunee siitä, että Henrikin on arveltu kirjoittaneen teoksensa, kun hän oli latgallien pappina Rubenesissä lähellä virolaisaluetta. Ajalta ennen Henrikin saapumista Liivinmaalle vuonna 1205 tärkein lähde oli pappi Teoderik. Kirjallisina lähteinä on vähäisessä määrin käytetty [[annaali|annaaleja]]. Henrik ryhtyi kirjoittamaan kronikkaansa vuonna 1225 [[Tarton piiritys|Tarton valtauksen]] jälkeen. Teos alkaa Meinhardin tulosta Liivinmaalle ja jatkuu yhtenäisenä kokonaisuutena Tarton valtaukseen saakka. Tämän jälkeen Henrik kirjasi vielä hajanaisia tapahtumia vuoden 1226 huhtikuun loppuun asti. Viimeiset kirjoitukset käsittelevät [[Saarenmaa (muinaismaakunta)|Saarenmaan muinaismaakunnan]] valloitusta vuonna 1227. Tutkijat ovat jakaneet kronikan 30:een roomalaisin numeroin jaettuun päälukuun, jotka puolestaan on jaettu arabialaisin numeroin merkittyihin kappaleisiin.<ref name="Henrikin Liivinmaan kronikka">{{Kirjaviite | Tekijä=Henrik, Lättiläinen | Nimeke=Henrikin Liivinmaan kronikka | Selite=(Heinrici chronicon Livoniae.) Suom. Maijastina Kahlos & Raija Sarasti-Wilenius. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 934 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=2003 | Tunniste=ISBN 951-746-521-1}}</ref>
Liivinmaan kronikka koostuu neljästä kirjasta<ref name="Henrikin Liivinmaan kronikka" />:<br>
Rivi 52 ⟶ 51:
==Suhteet==
Kronikka kuvaa latvialaisia hyvin positiivisessa valossa. Tämän on arveltu johtuneen siitä, että latvialaiset kääntyivät kristinuskoon verrattain nopeasti ja taistelivat monesti saksalaisten rinnalla pakanoita vastaan. Syynä on pidetty myös Henrikin mahdollista latvialaisuutta. Virolaisiin kronikoitsija suhtautuu melko vihamielisesti, mutta toisaalta kehuu heidän urheuttaan.<ref name="Henrikin Liivinmaan kronikka" /> Esimerkiksi virolaisten päällikkö [[Lembitu]]a kuvataan taitavaksi sotapäälliköksi<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.horisont.ee/node/36 | Nimeke =Sõjaeelse Eesti esseistika ja kirjanduskriitika | Tekijä =J. Luiga | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 29.4.2010 | Kieli ={{et}} }}</ref>. Lisäksi kirjoittaja kannustaa voitettujen virolaisten myötämieliseen kohteluun, jotteivät nämä hylkäisi kristinuskoa. Venäläiset kuvataan usein virheellisesti pakanoina, vaikka he olivat kristittyjä, tosin [[ortodoksinen kirkko|ortodokseja]]. Heitä kuvataan myös kristittyjen arkkivihollisina.<ref name="Henrikin Liivinmaan kronikka" /> Venäläiset tukivatkin pakanoita monissa taisteluissa saksalaisia vastaan ja toisaalta yrittivät itsekin alistaa näitä valtansa alle.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä
Vaikka teksti onkin monin paikoin hyvin puolueellista, Henrik ei jätä ristiretkeläisiäkään kritiikin ulkopuolelle. Osansa saa jopa hänen opettajansa piispa Albert. Ristiretkeläisten kerrotaan esimerkiksi ryöstelevän ja murhaavan pakanoita.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Jaan Undusk | Otsikko =Eesti lugu: Henriku Liivimaa kroonika | Julkaisu =Eesti Päevaleht | Ajankohta =24.10.2008 | Vuosikerta = | Numero = | Sivut = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite= | Tunniste= | www =http://www.epl.ee/artikkel/446051 | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 29.4.2010 | Kieli = {{et}} | Lopetusmerkki
== Suomennos ==
|