Ero sivun ”Längelmäki” versioiden välillä

'''Längelmäki''' (vuosien 1500-15101500–1510 aikaan nimi oli ''Längelmä''<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Längelmäveden seudun historia I| Julkaisija = Forssan kirjapaino| Vuosi = 1949| Tekijä = K. Virkkala, Ville Luho, Seppo Suvanto | Suomentaja = | Luku = | Sivu = 108 | Viitattu = 25.10.2013 | Kieli = }}</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä = toim. Karilas, Yrjö | Nimeke = Pikku jättiläinen | Vuosi = 1958 | Luku = Suomenmaa: Maamme kuntien entiset nimet | Sivu = 469 | Selite = 18. painos | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö }}</ref>) on [[Luettelo Suomen entisistä kunnista|entinen Suomen kunta]], jonka alue nykyään jakautuu [[Pirkanmaan maakunta|Pirkanmaan maakuntaan]] kuuluvan [[Orivesi|Oriveden]] kaupungin ja [[Keski-Suomen maakunta]]an kuuluvan [[Jämsä]]n kaupungin kesken. Ennen kunnan lakkautusta Längelmäki oli osa [[Pirkanmaan maakunta]]a, ja kunnassa oli hieman alle 1&nbsp;700 asukasta, mikä teki siitä väkiluvultaan yhden Pirkanmaan pienimmistä kunnista. Längelmäen naapurikunnat olivat [[Juupajoki]], [[Jämsä]], [[Kuhmalahti]], [[Kuhmoinen]], [[Kuorevesi]] ja [[Orivesi]].

Längelmäki sijaitsee aivan [[Kokemäenjoen vesistö|Kokemäenjoen]] ja [[Kymijoen vesistö]]jen välisellä [[vedenjakaja]]lla. Suurin järvi on [[Längelmävesi]], johon useimmat pienemmät järvet laskevat. Sen sijaan itäisimmät järvet – muun muassa Kuhmoisista Längelmäen puolelle ulottuva [[Isojärvi (Kuhmoinen)|Isojärvi]] – laskevat [[Päijänne|Päijänteeseen]]. Varsinkin entisen kunnan alueen keskiosassa Längelmäveden tienoilla maisemaa luonnehtivat lukuisat niemet, salmet, lahdet ja saaret. Rikkonainen vesistö vaikeutti kuitenkin kunnan liikenneoloja. Esimerkiksi Längelmäen kirkonkylän ja Talviaisten kylän välimatka linnuntienä on vain kolmisen kilometriä, mutta maanteitse liki 20 kilometriä. Längelmäen eteläosassa kasvillisuus on monin paikoin rehevää ja runsaslajista ja metsät ovat osittain [[lehto]]maisia. Pohjoisempana maaston korkeuserot suurenevat ja maisemassa on jo Keski-Suomen tuntua. Korkeimmat kallioiden ja mäkien huiput ulottuvat yli 200 metrin korkeuteen merenpinnasta. Längelmäen korkein maastonkohta on kuitenkin 205 metrin korkeuteen yltävä Sinivuori etelässä entisen Kuhmalahden (nykyisen [[Kangasala]]n) kunnan rajalla. <ref> Tarmio ym. (toim.), 1973, s. 123–125. </ref>

Eri puolilta Längelmäkeä on saatu talteen hajalöytöinä muutamia [[kivikausi|kivikaudelta]] peräisin olevia esineitä. Esihistoriallisen ajan viimeisten vuosisatojen ajan seutu lienee kuitenkin ollut lähes asumaton. Längelmäen pysyvän asuttamisen on päätelty tapahtuneen [[Satakunta|Satakunnasta]] ja Hämeestä käsin molempien maakuntien eränkävijöiden kilpaillessa Längelmäen erämaista. <ref> Tarmio ym. (toim.), 1973, s. 126. </ref>

Längelmäki muodostettiin Oriveden [[kappeliseurakunta|kappeliseurakunnaksi]] vuonna 1593, ja siitä tuli itsenäinen seurakunta vuonna 1640. Kuorevesi erosi Längelmäestä vuonna [[1873]]. <ref> ''Otavan iso tietosanakirja'', osa 5. Helsinki: Otava, 1963. </ref>

Längelmäen halki kulkeneesta Oriveden ja Jämsän välisestä maantiestä, joka oli osa ns. Vanhaa Laukaantietä, tuli vuonna 1938 Tampereen ja Jyväskylän välisen valtatie 9:n osa. Längelmäki pääsi [[linja-auto]]liikenteen piiriin tamperelaisen [[Väinö Paunu]]n avattua Tampereen ja Jyväskylän välisen linjan vuonna [[1929]]. <ref> Ossi Säpyskä: ''Pirkanmaan autoliikenteen vaiheet'', s. 178. Tampere: Pirkanmaan Autoalan Veteraanit ry, 1988. </ref>

Längelmäeltä kaatui [[talvisota|talvi-]] ja [[jatkosota|jatkosodissa]] eniten miehiä suhteessa väkilukuun. Kunnasta lähti sotaan hieman yli 600 miestä, joista joka kolmas kaatui.<ref>Helsingin Sanomat 5.5.2012, Anu Nousiainen, "Tuhannet naimattomat naiset olivat sotien vaiettu uhri", http://www.hs.fi/kotimaa/Tuhannet+naimattomat+naiset+olivat+sotien+vaiettu+uhri/a1305561332804</ref> Längelmäelle asutettiin jatkosodan jälkeen [[Kivennapa|Kivennavan]] siirtoväkeä. <ref> ''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951,'' s. 127. Helsinki: Otava, 1950. </ref>

Junaliikenne Längelmäellä alkoi vuonna [[1948]], jolloin Oriveden ja [[Jämsänkoski|Jämsänkosken]] välinen rataosa saatiin valmiiksi Orivedeltä Länkipohjaan saakka. Rautatien ansiosta, ja toisaalta kirkonkylän hankalan sijainnin vuoksi, Länkipohjasta tuli kunnan keskustaajama. Rataosalla sijaitsivat Längelmäen alueella Länkipohjan asema sekä Torkkelin, Talviaisten ja Hallin (alkujaan Eväjärven) seisakkeet. Rautatien merkitys väheni kuitenkin pian valtatie 9:n uudelleenrakennuksen ja linja-autoliikenteen vilkastumisen vuoksi. Henkilöliikenne Oriveden ja Jämsänkosken välillä lopetettiin vuonna [[1969]]. Vaikka rautatiestä muodostui Jämsän ja Jyväskylän välisen rataosan valmistuttua 1970-luvun lopulla oikoreitti Tampereelta Keski-Suomeen, henkilöliikennettä Längelmäen alueella sijainneilla liikennepaikoilla ei aloitettu uudelleen, vaan päin vastoin ne lakkautettiin 1980-luvun aikana. Lähimmät rautatien henkilöliikennepaikat sijaitsevat Orivedellä ja Jämsässä. Torkkelissa, Talviaisissa ja Länkipohjassa on myöhemmin otettu käyttöön junien kohtaamispaikat. <ref> Jussi Iltanen: ''Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat''(2. painos), s. 172 ja 177–178. Helsinki: Karttakeskus, 2010. </ref>

Längelmäellä toimi aikanaan [[UPM|Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n]] omistama [[Haukilahden metsäopisto]]. Längelmäki oli 1960-luvulle saakka yksi [[Häme]]en ja Pirkanmaan alkutuotantovaltaisimmista kunnista, vaikka peltojen osuus maa-alasta oli alle kymmenen prosenttia. [[Pellava]]n viljely oli Längelmäellä aikoinaan varsin huomattavaa. <ref> Tarmio ym. (toim.), 1973, s. 125–126. </ref>

Ensimmäisessä Hämeen tai Ylä-Satakunnan maakirjassa, eli 1500-luvun alussa on mainittu seuraavat Längelmäen kylät: Leväslahti, Attila, Rämässalo, Uuhiniemi, Eräslahti, Talviaistaipale, Karvia eli Kylänoja, Tunkelo, Säkkiänsalo, Ristinoja, Hiukkaa (johon Länkipohja laskettiin kuuluvaksi v.vuonna 1558), Puharila, sekä Kangasalan hallintopitäjään kuuluneet Vilkkilä, Syväjärvi ja Pääskylä. <ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Längelmäveden seudun historia I| Julkaisija = Forssan kirjapaino| Vuosi = 1949| Tekijä = K. Virkkala, Ville Luho, Seppo Suvanto | Suomentaja = | Luku = | Sivut = 109-111109–111 | Viitattu = 25.10.2013 | Kieli = }}</ref>

* ''Längelmäen historia III -– 1860-luvulta vuoteen 2006'' Terhi Nallinmaa-Luoto, 2010, ISBN= 978-951-96413-7-9