Ero sivun ”Bosnian sota” versioiden välillä

Sodan merkit olivat jo syksyllä selvät, samaan aikaanhan Kroatiassa taisteltiin ankarasti. Bosniakkijohtaja [[Alija Izetbegović]] pyysi [[Yhdistyneet kansakunnat|YK:ta]] tulemaan Bosniaan, mutta YK ei suostunut, koska Bosnia ei virallisesti ollut sotatilassa. Syksyllä 1991 Länsi-Hertsegovinan kroaatit kieltäytyivät antamasta aseitaan Jugoslavian liittoarmeijalle. 19. syyskuuta liittoarmeija siirsi lisäjoukkoja [[Mostar]]in ympärille, mitä kaupungin hallinto julkisesti vastusti. Liittomarmeija tuhosi 30. syyskuuta JNA pienen [[Ravno]]-nimisen kroaattien asuttaman kylän Hertsegovinassa. Muslimit ja kroaatit pysäyttivät Višegradissa barrikadein ja konetuliasein vähäksi aikaa noin 60 panssarista koostuvan liittoarmeijan osaston, mutta armeija ajoi heidät pois 1000 asukkaan kanssa seuraavana päivänä<ref>Ramet 2006, p. 416</ref> Näitä välikohtauksia ei kuitenkaan seurannut välittömästi väkivaltaisuuksien laajeneminen. Hertsegovinan kroaatit perustivat 18. marraskuuta oman ”Herzeg-Bosnan kroaattiyhteisön” (Hrvatska Zajednica Herceg-Bosna), joka ajoi alueen kroaattien asiaa.

 

 

EY ilmaisi lokakuussa tukensa Slovenian ja Kroatian aikoinaan ehdottamalle valtioliitolle<ref name="lautela101">Lautela 1992, s 101</ref>, jota muslimien Itzetbagovic tuki, luultavasti uskoen EY:n auttavan. Lokakuussa kroaatit ja bosniakit (lähinnä muslimit) äänestivät yhteistuumin serbipuolueen pelistä ja julistivat Bosnia-Hertsegovinan suvereeniksi, jolloin serbit kävelivät ulos parlamentista. Karadzicin mielestä Jugoslavia oli ainoa kansainvälisesti tunnustettu valtio, ja että muslimit ja kroaatit yrittivät kaapata vallan Bosniassa, ja että serbit pysyvät Jugoslaviassa<ref name="lautela101"/>. Suverenitettipäätöksessä Bosnia-Hertsegovina kuuluisi Jugoslavian löyhään valtioliittoon vain, jos myös Kroatia olisi siinä mukana<ref name="lautela101"/>. Karadzic sanoi serbien palauttavan laillisen järjestyksen Jugoslavian perustuslain hengessä<ref name="lautela101"/>.