Ero sivun ”Jos oisi valtaa...” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
fix
Rivi 17:
| maa = Suomi
| tuotantoyhtiö = [[Suomen Filmiteollisuus]]
| ensi-ilta = 23. helmikuuta [[1941]]
| kesto = 93 min
| kieli = [[suomen kieli|suomi]]
Rivi 32:
| tietok-lyh =
}}
'''''Jos oisi valtaa...''''' on [[Yrjö Norta]]n ohjaama yhteiskunnallisia sävyjä tavoitteleva suomalainen [[komediaelokuva]] vuodelta [[Elokuvavuosi 1941|1941]]. Se jäi hänen viimeiseksi ohjaustyökseen [[Suomen Filmiteollisuus|SF]]-studiolle.
 
Kalliiksi tullut elokuva, jossa esiintyi suosikkinäyttelijä [[Aku Korhonen]], jäi yleisömääriltään alle vuoden keskitason.<ref name=tausta/>
==Tuotanto==
Elokuva perustuu [[Suomen kansallisooppera|Suomalaisen oopperan]] henkilökuntaan kuuluneiden [[Jaakko Sola]]n ja [[Lauri Kyöstilä]]n alkuperäiskäsikirjoitukseen. Sola kaatui talvisodassa, Kyöstilä toimi SF:llä muutamassa elokuvassa järjestäjänä ja näytteli pikkuosissa. T. J. Särkkä irtisanoi Nortan keväällä 1942, ja jo sovitun ''[[Katariina ja Munkkiniemen kreivi]]'' sai ohjattavakseen [[Ossi Elstelä]]. Norta jatkoi osakkaana vasta perustetussa [[Fenno-Filmi]]ssä.<ref name=tausta>{{Elonet|120052}} Taustaa, viitattu 27.6.2013 </ref>
 
Kalliiksi tullut elokuva, jossa esiintyi suosikkinäyttelijä Aku Korhonen, jäi yleisömääriltään alle vuoden keskitason.<ref name=tausta/>
 
==Juoni==
Musiikki[[komedia]]Musiikkikomedia kertoo lumpunkerääjä Mikko Nousiaisesta (Aku Korhonen]), joka on [[Helsinki|Helsingissä]] asusteleva köyhä mutta hyväsydäminen mies. Elämiseen hän hankkii rahat keräämällä jätepaperia ja myymällä sitä eteenpäin. Löydettyään jätepaperilaatikosta arpalipun hän nukahtaa väsyneenä ja alkaa nähdä unta, jossa hänen elämänsä muuttuu kertaheitolla. Hänestä tulee menestyvä liikemies yhdessä köyhäläisajan toverinsa kanssa, ja hän käyttää omaisuuttaan sekä hyvään elämään että hyväntekeväisyyteen. Kaikki eivät kuitenkaan ole hyväntekijöitä, sillä liike-elämässä kokeneet tehtailija Irvas ([[Yrjö Tuominen]]) ja tämän yhtiökumppani Berg ([[Joel Rinne]]) päättävät huiputtaa Mikkoa myymällä tälle tyhjäksikalutun nikkelikaivoksen.
 
Kun huijarit kuulevat sieltä löytyneestä esiintymästä, he yrittävät saada asiasta tietämättömän Mikon myymään kaivoksen takaisin, mutta turhaan. Niinpä he päättävät suostutella nykyisen kaivosneuvoksen perumaan kaupan käyttämällä syöttinä tehtailijan tytärtä Aunea, joka on jo ennestään rakastunut häntä huomattavasti iäkkäämpään Mikkoon.
 
Kun huijarit kuulevat sieltä löytyneestä esiintymästä, he yrittävät saada asiasta tietämättömän Mikon myymään kaivoksen takaisin, mutta turhaan. Niinpä he päättävät suostutella nykyisen kaivosneuvoksen perumaan kaupan käyttämällä syöttinä tehtailijan tytärtä Aunea ([[Sirkka Sipilä]]), joka on jo ennestään rakastunut häntä huomattavasti iäkkäämpään Mikkoon.
==Arviot==
Elokuva toi erään arvostelijan mieleen vaikutteet [[slapstick]]ista, [[Charles Chaplin|Chaplinin]] kulkurihahmosta ja 1930-luvun [[screwballkomedia]]sta. Arvion mukaan "elokuva alkaa hauskasti ja mukaansatempaavasti Mikon ja Rikun nukketeatteriesityksellä, mutta sen jälkeen juonelta putoaa pohja ja vähitellen komedia menettää ilkamoivan otteensa." [[Ilta-Sanomat|Ilta-Sanomien]] kriitikko [[Paula Talaskivi]] taas antoi vähän kiitosta: "Uni olisi saanut pysyä selvemmin unena, mutta muutoin elokuva on paikoitellen erinomaista työtä. Vauhti on pysytetty hyvänä, kuten humoreskin laatuun kuuluukin; joukkokohtaukset ovat eläviä ja hyvin rakennettuja, mutta paikoitellen musiikki- ja tanssikohtauksia on ahdettu juonen täytteeksi ihan liikaa." Eräs arvostelija kuvaili arviossaan elokuvaa "pitkäveteiseksi ja hidastempoiseksi." [[Aku Korhonen]] keräsi tavanomaiset tunnustukset pääosatulkinnastaan.<ref name=arvio>{{Elonet|120052}} Lehdistöarvio, viitattu 27.6.2013 </ref>
 
Televisioesityksen yhteydessä Aku Korhosen roolisuoritus saa kehut: "Ei ole toista näyttelijää, joka osaisi esittää suomalaista kansanmiestä yhtä maanläheisen vakuuttavasti".<ref name=tvm>HWR: ''Jos oisi valtaa'', Viikon tv-elokuvia, Tv-maailma, 15/2014 sivu 18</ref>
 
==Näyttelijät==
Rivi 96 ⟶ 88:
|[[Margareta Wasenius]]|balettitanssija
}}
 
==Tuotanto==
Elokuva perustuu [[Suomen kansallisooppera|Suomalaisen oopperan]] henkilökuntaan kuuluneiden [[Jaakko Sola]]n ja [[Lauri Kyöstilä]]n alkuperäiskäsikirjoitukseen. Sola kaatui talvisodassa, Kyöstilä toimi SF:llä muutamassa elokuvassa järjestäjänä ja näytteli pikkuosissa. T. J. Särkkä irtisanoi Nortan keväällä 1942, ja jo sovitun ''[[Katariina ja Munkkiniemen kreivi]]'' sai ohjattavakseen [[Ossi Elstelä]]. Norta jatkoi osakkaana vasta perustetussa [[Fenno-Filmi]]ssä.<ref name=tausta>{{Elonet|120052}} Taustaa, viitattu 27.6.2013 .</ref>
 
== Vastaanotto ==
 
Elokuva toi erään arvostelijan mieleen vaikutteet [[slapstick]]ista, [[Charles Chaplin|Chaplinin]] kulkurihahmosta ja 1930-luvun [[screwballkomedia]]sta. Arvion mukaan "elokuva”elokuva alkaa hauskasti ja mukaansatempaavasti Mikon ja Rikun nukketeatteriesityksellä, mutta sen jälkeen juonelta putoaa pohja ja vähitellen komedia menettää ilkamoivan otteensa." ''[[Ilta-Sanomat|Ilta-Sanomien]]'' kriitikko [[Paula Talaskivi]] taas antoi vähän kiitosta: "Uni”Uni olisi saanut pysyä selvemmin unena, mutta muutoin elokuva on paikoitellen erinomaista työtä. Vauhti on pysytetty hyvänä, kuten humoreskin laatuun kuuluukin; joukkokohtaukset ovat eläviä ja hyvin rakennettuja, mutta paikoitellen musiikki- ja tanssikohtauksia on ahdettu juonen täytteeksi ihan liikaa." Eräs arvostelija kuvaili arviossaan elokuvaa "pitkäveteiseksi”pitkäveteiseksi ja hidastempoiseksi." [[Aku Korhonen]] keräsi tavanomaiset tunnustukset pääosatulkinnastaan.<ref name=arvio>{{Elonet|120052}} Lehdistöarvio,. viitattuViitattu 27.6.2013 .</ref>
 
Televisioesityksen yhteydessä Aku Korhosen roolisuoritus saasai kehut: "Ei”Ei ole toista näyttelijää, joka osaisi esittää suomalaista kansanmiestä yhtä maanläheisen vakuuttavasti"vakuuttavasti” (Henri Waltter Rehnström, ''Tv-maailma'').<ref name=tvm>HWR: ''Jos oisi valtaa'', Viikon tv-elokuvia, ''Tv-maailma,'' 15/2014 sivus. 18.</ref>
 
==Lähteet==