Ero sivun ”Saksan vallankumous (1918)” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Dexbot (keskustelu | muokkaukset)
p Removing Link GA template (handled by wikidata)
SeeggeAWBBot (keskustelu | muokkaukset)
p kirjoitusvirheet, typos fixed: niinikä → niin ikä, sisäasian → sisäasiain using AWB
Rivi 8:
[[Sosialismi|Sosialisti]] ja [[spartakistiliitto|spartakistien]] johtaja [[Karl Liebknecht]] vapautettiin vankilasta 23. lokakuuta 1918 ja hän nousi keisari Vilhelm II:a vastaan nousseiden katkeroituneiden kansanjoukkojen johtajaksi. Vilhelm II oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen menettänyt suurimman osan vallastaan, jääden voimattomaksi perustuslailliseksi hallitsijaksi, mutta katkeroituneet kansanjoukot vaativat häntä luopumaan vallasta. Keisari lähti pääkaupunki [[Berliini]]stä 29. lokakuuta 1918 ja matkusti päämajaan [[Spa]]han, mitä kansanjoukot pitivät pakenemisena. Keisaria vaadittiin luopumaan vallastaan lehdissä, kaduilla ja valtiopäivillä. Jopa [[Saksan valtakunnankansleri|Valtakunnankansleri]], prinssi [[Maximilian von Baden]] vaati keisaria luopumaan vallastaan.
 
Hallituksen istunnon jälkeen [[Preussi]]n sisäasianministerisisäasiainministeri Drews matkusti Spahan taivuttamaan keisaria, joka ei suostunut luopumaan vallastaan ja sai tukea kenraaleiltaan. Vilhelm II totesi: ”''Minun kaikki poikani ovat luvanneet, etteivät ikinä ryhdy hallitukseen – –. Preussin kuninkaana ja [[Fredrik II Suuri|Fredrik Suuren]] seuraajana minun velvollisuuteni on pysyä paikallani.''” Melko pian tämän jälkeen [[Turkki]] ja [[Itävalta-Unkari]] tekivät erillisrauhan ja Saksan eteläraja jäi sen takia avoimeksi. Sitten puhkesi vallankumous.<ref>Christensen, s. 118-119</ref><ref>Ludwig, s. 492-494</ref>
 
==Kapinan leviäminen==
Rivi 34:
Spassa keisari oli päätynyt luopua Saksan keisarin arvosta vasta kello 1.15, mutta ei kuitenkaan Preussin kuninkaan arvosta. Päätös ilmoitettiin Berliiniin puhelimitse ja vastaus hämmästytti päämajaa, joka nyt sai kuulla ensi kerran, että Berliinissä oli ilmoitettu keisarin luopuneen jo 11.15 kaikesta vallastaan. Hindenburg neuvoi keisaria luopumaan kruunustaan ja matkustamaan [[Hollanti]]in. Yöllä järjestettiin vaaditut muodollisuudet Hollannin viranomaisten kanssa ja kello 4.30 Vilhelm II lähti junassa maanpakoon. Tähän päättyi Saksan keisarikunta.<ref>Christensen, s. 124</ref><ref>Hindenburg, s. 336</ref><ref>Ludwig, s. 502-503</ref>
 
Samana päivänä Scheidemann julisti [[Saksan valtiopäivätalo]]n parvekkeelta Saksan tasavallaksi. Vasemmistososialistien johtaja Liebknecht kiirehti niinikäänniin ikään samana päivänä antamaan [[Berliinin kaupunkilinna]]n parvekkeelta oman julistuksensa sosialistisen tasavallan perustamisesta. Kansleri Max von Baden luopui myös virastaan, ja Friedrich Ebert kokosi pelkästään sosiaalidemokraateista muodostetun hallituksen. Kaksi päivää myöhemmin Saksa solmi [[Compiègnen aselepo|aselevon]] ympärysvaltojen kanssa [[Compiègne]]n metsässä.
 
<gallery>