Ero sivun ”Tietosanakirja (1909)” versioiden välillä

'''Tietosanakirja''' (lempinimeltään ''Iso musta tietosanakirja'') on 11-osainen vuosina 1909–1922 julkaistu ensimmäinen varsinainen [[Suomen kieli|suomenkielinen]] [[tietosanakirja]]. Se sisältää yhteensä 66 000 hakusanaa.

''Tietosanakirjan'' toimitti [[Yrjö Wichmann]]in johtama toimituskunta. Ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 1909, ja muut osat julkaistiin vuoden välein, paitsi viimeinen kymmenes osa vasta 1919. Tietosanakirja sisältää yhteensä 66 000 hakusanaa.Sarjan 11. osa on täydennysosa, joka julkaistiin vuonna 1922. Sarjaa myytiin 16 000 kappaletta.

[[Werner Söderström]]in kustannusliikkeessä keskusteltiin aakkosellisen konversationisanakirjan (eli tietosanakirjan) julkaisemisesta vuosina 1902–1903. Söderström piti 4&nbsp;000 – 5&nbsp;000 sivun laajuista tietoteosta tarpeellisena, mutta epäili hankkeen taloudellisuutta. Hän muistutti ehdotuksen tehneitä avustajiaan ruotsalaisen ''[[Nordisk familjebok]]in'' tappiollisesta kohtalosta. Söderström tutkikin mahdollisuuksia saada teokselle valtionapua. Esitöiden tulokset vaikuttivat niin rohkaisevilta, että asiasta kerrottiin lehdistölle.<ref>Häkli s. 46–47.</ref>

Senaatti hylkäsi valtionapuhakemukset ja molempien kustantajien hankkeet jäivät odottamaan parempaa hetkeä. Kilpailevat kustantajat aloittivat keskustelut uudelleen tammikuussa 1906. Parhaaksi yhteistyön muodoksi havaittiin yhteinen yhtiö, joka toimittaisi, julkaisisi ja levittäisi teoksen. Otava ja 1904 osakeyhtiöksi muuttunut Werner Söderström Oy perustivat Tietosanakirja-Osakeyhtiön 25. toukokuuta 1906. Söderström joutui yhteisyrityksessä sivustakatsojaksi, sillä toimitusjohtaja tuli Otavan piiristä, kotipaikaksi tuli [[Otavan toimitalo|Otavan talo]] ja painatuksenkin suunniteltiin tapahtuvan Otavan uudessa kirjapainossa.<ref>Häkli s. 55.</ref>

Uusi hanke sai myös valtionapua 12&nbsp;500 markkaa vuodessa kahdeksan vuoden ajan sillä ehdolla, että teoksen laajuus on vähintään 800 kahdeksansivuista painoarkkia eikä hinta ylitä 150 markkaa. ''Tietosanakirjan'' [[toimitussihteeri]]ksi saatu monitaitoinen [[Lauri Hendell-Auterinen|Lauri Hendell]] osoittautui hyväksi valinnaksi. Hän valvoi työn päivittäistä etenemistä, sillä [[päätoimittaja]]t olivat yliopistomiehiä, joille tehtävä oli vain sivutoimi.<ref>Häkli s. 56–57.</ref> Kirjoittajakuntaan kuului mm. [[K. J. Ståhlberg]], [[E. N. Setälä]], [[Toivo Waltari]], [[JalmariJalmar Castrén]], ylioppilas [[Risto Jurva|R. S. Jurva]] ja muita tunnettuja henkilöitä<ref>[http://runeberg.org/tieto/1/0005.html Tietosanakirja]</ref>.

Alkuaikoina uusi suomalainen tietosanakirja suunniteltiin tehtäväksi käyttämällä valmista ulkomaista esikuvaa. Niinpä kaksi sarjaa saksalaista niin sanottua pientä Meyeria leikattiin palasiksi ja artikkelit liimattiin omalle lapulleen. Hendell teki 1906 opintomatkan Ruotsiin tutustumaan ''Nordisk familjebokin'' toimittamiseen. Sen toinen painos ilmestyi 1904–1926 &nbsp; 38-osaisena tietojättinä. Hendell päätyi siihen, että oli syytä pyrkiä lähelle ruotsalaisteoksen toimitusperiaatteita. Sitä ei myöhempi vierailu Saksan [[Leipzig]]iin toiseksi muuttanut. Koska tieto monella alalla oli niin erikoistunutta, ettei sitä kuka tahansa pystynyt omaksumaan, sai tietosanakirjakin sisältää artikkeleita, joiden omaksuminen vaati alaan perehtymistä.<ref>Häkli s. 57–58.</ref>

Lisää hakusanoja keräsivät kotimaiset asiantuntijat. Keväällä 1907 sanaliput koottiin yhteen ja järjestettiin aakkosjärjestykseen. ''Tietosanakirjan'' rungoksi muodostui lähes 50&nbsp;000 hakusanaa. Valitettavasti tämä suuri pääkirja ei ole säilynyt jälkipolville. ''Tietosanakirjan'' valmistuessa 1919 hakusanojen määrä oli 66&nbsp;000 kappaletta. Kahdeksanosaiseksi suunniteltu kirjasarja paisui työn aikana kymmenosaiseksi. Teoksella oli enimmillään 19&nbsp;000 tilaajaa. Osa heistä lopetti tilauksen kesken, joten täysiä teossarjoja myytiin runsaat 16&nbsp;000 kappaletta.<ref>Häkli s. 59–61.</ref>

Vaikka ''Tietosanakirja'' oli sisällöltään kansainvälinen, sen kaiken tiedon olivat seuloneet suomalaiset asiantuntijat. Teos oli merkittävä myös suomalaisen sanaston ja [[oikeinkirjoitus|oikeinkirjoituksen]] vakiinnuttajana. Erityisesti vierasperäiset paikannimet ja [[lainasana]]t tuottivat työtä toimituksen käytössä olleille kieliasiantuntijoille. Runsas [[etymologia|etymologinen]] tieto vanhenee osaltaan hitaasti. Huolellisesti tehty tietosanakirja säilyttää arvonsa ainakin luotettavana ja helppona lähteenä julkaisuhetkensä käsityksille eri asioista. ''Tietosanakirja'' oli lajinsa ensimmäinen ja se loi suomalaisen tietosanakirjaperinteen perustan.<ref>Häkli s. 62–66.</ref>