Ero sivun ”Hankkija” versioiden välillä

Pellervon Välitysliikkeen toimialaan kuuluivat muun muassa [[vehnä]]nleseet, rehu[[vehnä]]jauhot, muut [[väkirehu]]t, [[kainiitti]], [[tuomaskuona]], [[luujauho]], [[chilensalpietari]], muut [[keinolannoite|keinolannoitteet]], [[siemenvilja]], [[heinänsiemen|heinänsiemenet]]et, [[olki|oljet]], [[peruna]]t, meijeritarpeet, jauhot, suolat, [[lamppuöljy]], [[työkalu]]t, [[rauta]], [[naula]]t ja [[hevosenkenkä|hevosenkengät]]. Pellervon Välitysliike oli aloittanut toimintansa marraskuussa 1901 ja sen johtajaksi oli valittu [[Pääskylahden maanviljelyskoulu]]n johtaja [[Benjamin Alfthan]].

Tarve kuitenkin oli edelleen olemassa ja perustettava Hankkija keskittyikin [[viljansiemen|viljansiementen]]ten kauppaan, minkä vuoksi se otti tunnuslauseekseen ''Tutkittu-tarkastettu-taattu'', mistä peräisin ovat Hankkijan liikemerkin kolme väkästä. 1901 Suomessa säädetty [[osuustoimintalaki]] oli jo kuitenkin mahdollistanut osuuskuntien perustamisen jo Pellervon Välitysliikkeen perustamisen aikana, joten [[Pellervo-Seura]]ssa ei pidetty välttämättömänä sitä, että juuri sen pitäisi harjoittaa siemenkauppaa.

Hankkija oli harjoittanut autokauppaa jo 1920-luvulla, jolloin sillä oli ollut [[Chevrolet]]in yksinmyyntiedustus. Tästä luovuttiin kuitenkin pian, koska oman huoltoverkoston rakentaminen osoittautui liian kalliiksi. Toisen maailmansodan jälkeen Hankkija toi maahan [[Tšekkoslovakia|tšekkiläisiä]] raskaita [[Tatra (auto)|Tatra]]- ja Praga-kuorma-autoja sekä 1960-luvulla saksalaisia Krupp-kuorma-autoja.<ref> Martti Häikiö: ''Satoa ja katoa Hankkijan saralla'', s. 90. Helsinki: Kirjayhtymä, 1997.</ref>

Kun italialainen autovalmistaja [[Fiat]] halusi 1960-luvun alussa vaihtaa maahantuojaansa Suomessa, merkin edustus siirtyi neuvottelujen jälkeen Hankkijalle vuonna 1962. Hankkijan tytäryhtiöksi Fiat-henkilö-, paketti-, linja- ja kuorma-autojen maahantuontia varten perustettiin Autonovo Oy.<ref> Häikiö 1997, s. 90–91.</ref> Samana vuonna toteutetun henkilöautojen tuontisäännöstelyn purkamisen ansiosta Fiat nousi nopeasti yhdeksi Suomen eniten myydyistä henkilöautomerkeistä. Rekisteröityjen Fiat-henkilöautojen määrä kasvoi Suomessa 1960-luvun aikana yli kymmenkertaiseksi, noin 4&nbsp;200 autosta lähes 48&nbsp;000 autoon. Myydyimmät mallit olivat pikkuautot [[Fiat 600]] ja [[Fiat 850|850]].<ref> Olli J. Ojanen: ''Autot ja autoilu Suomessa 60-luvulla'', s. 61–64. Helsinki: Alfamer Oy, 2002.</ref> Merkin menestys jatkui 1970-luvulla ja vuoden 1979 lopussa Fiat-henkilöautot muodostivat kymmenesosan koko Suomen rekisteröidyistä henkilöautoista noin 117&nbsp;000 kappaleella. Vuosikymmenen eniten myyty malli oli [[Fiat 127]].<ref> Timo Laitinen: ''Auto 70-luvulla'', s. 71. Helsinki: Alfamer Oy, 2008.</ref> Vuonna 1988 Autonovo Oy aloitti [[Lancia]]-henkilöautojen maahantuonnin ja samalla Fiat-henkilöautojen maahantuonti siirtyi Oy [[Veho]] Ab:lle.<ref> Heikki Laurell (toim.): ''Suomen henkilöautot 1988,'' s. 119 ja 309. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1988.</ref>

Hankkija toimi [[Pellervo-seura]]n piirissä yhteistyössä [[SOK|Suomen Osuuskauppaan]] kuuluvien osuuskauppojen kanssa. Hankkijaan liittyi alusta pitäen mukaan [[meijeri|osuusmeijereitä]], vaikka osuusmeijereiden oma keskusliike [[Valio]] oli aloittanut miltei yhtäaikaayhtä aikaa Hankkijan kanssa. Hankkijalta meijerit hankkivat meijerikoneistoja. Usean keskusliikkeen välisen työnjaon epäselvyys oli ongelma. AlunperinAlun perin SOK:n tehtävänä oli asutuskeskuksien [[Kulutus|kuluttajaväestön]] tarpeiden tyydyttäminen, ja Hankkija keskittyisi maatalouskoneiden ja -tarvikkeiden, [[lannoite|lannoitteiden]], [[väkirehu]]jen ja siementen kauppaan. [[1960-luku|1960-luvun]] lopulla kuitenkin erimielisyydet kärjistyivät niin, että Hankkija joutui luomaan oman kenttämyyntiverkostonsa kilpailemaan osuuskauppojen kanssa. Tästä lähtien kuntien ja kylien osuuskaupat leimautuivat pääyhteistyösuuntansa mukaan hankkijalaisiin ja SOK:laisiin.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kokko, Marja | Nimeke = Kyliltä keskuksiin – Eteläpohjalaisista osuuskaupoista alueosuuskaupaksi, Eepee 1903–2003| Vuosi = 2003| Luku = | Sivu = 127–128| Selite =| Julkaisupaikka =Jyväskylä | Julkaisija =Gummeruksen kirjapaino | Tunniste =ISBN 952-91-6221-9}}</ref>

*Taavi Arola, 1919–1947<ref> Martti Häikiö: ''Satoa ja katoa Hankkijan saralla'', s. 378.</ref>