Ero sivun ”Valentin Vaala” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p siistiminen, typos fixed: myöskin → myös, alunp → alun p (2) using AWB |
|||
Rivi 20:
| ehdokkuudet =
}}
'''Valentin Vaala''' (oik. ''Valentin Jakovitsh Ivanoff''<ref>Valentin säilytti oikean sukunimensä kuolemaansa asti (Laine, Lukkarila & Seitajärvi 2004, s. 33).</ref>, [[11. lokakuuta]] [[1909]] [[Helsinki]]<ref name=Elo/> – [[21. marraskuuta]] [[1976]] Helsinki) oli suomalainen [[elokuvaohjaaja]]. Hän aloitti uransa yhdessä [[Theodor Tugai]]n kanssa 1920-luvun lopulla ja säväytti elokuva-alan piirit modernilla ja kansainvälisessä otteellaan. Vaala toimi [[Suomi-Filmi]]n pitkäaikaisena ohjaajana ja ohjasi kaikkiaan 44 pitkää elokuvaa vuosina 1929–1963. Näiden joukossa on klassikoiksi tunnustettuja töitä, kuten ''[[Mustalaishurmaaja]]'', ''[[Juurakon Hulda (vuoden 1937 elokuva)|Juurakon Hulda]]'', ''[[Linnaisten vihreä kamari]]'', ''[[Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä|Loviisa]]'', ''[[Ihmiset suviyössä (vuoden 1948 elokuva)|Ihmiset suviyössä]]'' ja ''[[Gabriel, tule takaisin (elokuva)|Gabriel, tule takaisin]]''.
Vaala hyödynsi elokuviensa lähteinä suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Hänen monet elokuvasovituksensa pohjautuivat [[Hella Wuolijoki|Hella Wuolijoen]], [[Mika Waltari]]n, [[F. E. Sillanpää]]n, [[Aleksis Kivi|Aleksis Kiven]] ja [[Maiju Lassila]]n teksteihin. Vaala oli [[Suomen venäläiset|suomalais-venäläinen]], puhui sujuvasti kolmea kieltä, ja hän oli pitkälti itseopiskelun kautta hankkinut laajan sivistyksen.
Rivi 38:
=== Fennica-Filmin kausi ===
Nuori Valentin Ivanoff valitsi taiteilijanimekseen Valentin Vaalan. Oy Fennica Ab toimi Vaalan viiden ensimmäisen elokuvan tuotantoyhtiönä, ja hän osti vuonna 1932 vähemmistöosakkuuden yhtiöstä.<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-26">Laine, Lukkarila & Seitajärvi 2004, s. 26</ref> Ensimmäinen elokuvan laimea vastaanotto ei sammuttanut Vaalan ja Tugain intoa. He aloittivat samana kesänä uuden elokuvan ''[[Mustalaishurmaaja]]n'' (1929) kuvaukset. Aihealue liittyi edellisen elokuvan tapaan [[romanit|romaneihin]], ja naispääosaa esitti tuolloin 18-vuotias [[Hanna Taini]]. ''Mustalaishurmaaja'' oli sen vuoden neljänneksi katsotuin suomalainen elokuva.<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-35">Laine, Lukkarila & Seitajärvi 2004, s. 35</ref>
Vaalan ja Tugain yhteistyö jatkui talvella 1931. Vaala ohjasi ja Tugai näytteli pääosaa [[melodraama]]ssa ''[[Laveata tietä]]'' (1931). Se oli tarina kahden nuoren miehen ystävyydestä, jossa on jälkikäteen nähty myös [[homoseksuaalisuus|homoeroottisia]] viitteitä. Elokuva oli
Vaalan ja Tugain viimeiseksi elokuvaksi jäi nuoren [[Mika Waltari]]n julkaisemattomaan novelliin perustuva elokuva ''[[Sininen varjo]]'' (1933), joka oli kaksikon ensimmäinen äänielokuva. Se oli dekkarimainen jännityskertomus, jossa Tugai näytteli kaksoisroolissa veljeksiä, joista toinen oli hyvä ja toinen paha. Elokuvan käsikirjoitusta muokattiin niin paljon, että Waltari ei tuntenut sitä omakseen. Elokuva jälkeen Vaalan ja Tugain tiet erosivat. Vaala jatkoi Oy Fennica Ab:n (Fennica-Filmi) palveluksessa. Tugai jatkoi näyttelijäuraansa ruotsalais-tanskalaisessa elokuvassa ''[[Sortuneita]]'' (1935).<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-36">Laine, Lukkarila & Seitajärvi 2004, s. 36</ref> Seuraavana vuonna hän siirtyi ohjaajaksi elokuvaan ''[[Taistelu Heikkilän talosta (vuoden 1936 elokuva)|Taistelu Heikkilän talosta]]'' (1936) ja omaksui taiteilijanimen Teuvo Tulio.<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-37">Laine, Lukkarila & Seitajärvi 2004, s. 37</ref>
=== Siirtyminen komediaan ===
Seuraavaksi Vaala siirtyi ohjaamaan [[komedia|komedioita]]. [[Tauno Tattari]] käsikirjoitti ja [[Aku Korhonen]] näytteli pääosaa elokuvassa ''[[Helsingin kuuluisin liikemies]]'' (1934). Se oli [[Tauno Majuri]]n ensielokuva ja [[Regina Linnanheimo]]n ensimmäinen suuri rooli. Oy Fennica Ab:n seuraava komedia ''[[Kun isä tahtoo]]'' (1935) jäi talousvaikeuksien vuoksi kesken keväällä 1934. Sen tuotti loppuun Emil ja Yrjö A. Viljasen omistama [[Bio-Kuva]].<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-37"/> Vaala itse näytteli myös keskeistä sivuosaa, automönttööri Manne Hietikkoa. Hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen näyttelijäsuoritukseensa ja päätti jättää näyttelemisen sikseen ja siirtyä kokonaan ja yksinomaan kameran toiselle puolelle.
Syksyllä 1934 Vaala siirtyi Aho & Soldan -yhtiön palvelukseen [[lyhytelokuva|lyhytelokuvien]] tekijäksi ja [[Laborantti|elokuvalaborantiksi]].<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-37"/> Hän ahkeroi erilaisten vapaamuotoisten ja tilauselokuvien [[Elokuvaaja|kuvaajana]], ohjaajana ja [[Elokuvaleikkaaja|leikkaajana]]. Yhteistyö sujui hyvin, ja Vaalalle suunniteltiin ohjattavaksi näytelmäelokuva ''[[Juha (vuoden 1937 elokuva)|Juha]]''.<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-27">Laine, Lukkarila & Seitajärvi 2004, s. 27</ref> Kuitenkin jo seuraavan vuoden keväällä hän siirtyi maan suurimman elokuvayhtiön [[Suomi-Filmi]] palvelukseen toiseksi ohjaajaksi.<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-38">Laine, Lukkarila & Seitajärvi 2004, s. 38</ref> Yhtiön tuotantopäällikkö [[Risto Orko]] oli nähnyt Vaalan elokuvia ja pyytänyt häntä palvelukseensa. Vaala ei kauan empinyt vaan otti tarjouksen vastaan.
Rivi 63:
=== Hella Wuolijoki -elokuvat ===
Vaala sovitti elokuviksi monia suomalaisen kirjallisuuden klassikkoja. Kirjailija [[Hella Wuolijoki]] hallitsi draamat sekä elävöitti historialliset ja yhteiskunnalliset ristiriidat.
Wuolijoki-elokuvista ensimmäinen, ''[[Juurakon Hulda]]'' (1937), perustuu [[Helsingin Kansanteatteri]]ssa ensiesitettyyn näytelmään. Se on tarina köyhästä maalaistytöstä, joka muuttaa Helsinkiin nuoren tuomarin kotiapulaiseksi. Wuolijoen näytelmä ja Vaalan elokuva olivat vahva kannanotto naisen tuonaikaiseen yhteiskunnalliseen asemaan. Elokuvaversion käsikirjoitus syntyi nuorena kuolleen [[Jaakko Huttunen|Jaakko Huttusen]] ja Vaalan yhteistyönä. Pääosaa esittivät vastikään ''Juhassa'' (1937) ensiesiintynyt [[Irma Seikkula]] ja vetovoimainen [[Tauno Palo]]. ''Juurakon Hulda'' oli 1930-luvun katsotuin suomalainen elokuva lähes miljoonalla katsojalla.<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-54"/><ref name="toiviainen2007-27">Toiviainen 2007, s. 27</ref>
Wuolijoki osallistui usein elokuvasovitusten käsikirjoituksiin. Silti hänkään ei aina saanut läpi alkuperäisnäytelmien radikaalia poliittista sisältöä. Vuonna 1938 valmistuneen ''[[Niskavuoren naiset (vuoden 1938 elokuva)|Niskavuoren naiset]]'' -elokuvasta jouduttiin karsimaan jotkut alkuperäisnäytelmän viittaukset [[sosialismi]]in. Vaalan versioiden katsotaan kuitenkin pääasiassa tekevän oikeutta Wuolijoen näytelmille.<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-54"/> ''Niskavuoren naiset'' on tarina järjestetystä avioliitosta, jossa Tauno Palon esittämä Aarne elää suvun järjestämässä rakkaudettomassa avioliitossa. Aarnen todellinen rakastettu on paikkakunnalle saapuva naisopettaja Ilona, jota esittää [[Sirkka Sari]]. Seuraava Wuolijoki-elokuvasovitus oli ''[[Vihreä kulta]]'' (1939), mutta se ei yltänyt aikaisempien elokuvasovitusten tasolle.
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen [[Niskavuori]]-sarja sai jatkoa ''[[Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä|Loviisasta]]'' (1946). Se on osoitus Vaalan ja Wuolijoen yhteistyön hedelmällisyydestä. Näytelmästä puuttui kokonaan elokuvan eeppinen alkuosa.<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-54"/> ''Loviisa'' sijoittuu aikaan ennen ''Niskavuoren naisten'' tapahtumia. Elokuva on tarina Niskavuoren Aarne isän Juhanin, jota esittää jälleen Tauno Palo, luvattomasta rakkaudesta Niskavuoren kartanon piikaan. ''Loviisaa'' on arvostettu hienoimpana Niskavuori-elokuvana, ja se oli myös Vaalan oma suosikki.<ref name="toiviainen2007-62">Toiviainen 2007, s. 62</ref>
Rivi 75:
== Sota-ajan dokumentit ja komediat ==
=== Uutiskatsauksien koostaja ===
[[Talvisota|Talvisodan]] aikana Vaala työsti [[fiktio]]elokuvien lisäksi lyhyitä [[Propagandaelokuva|propagandadokumentteja]]. Sodan jälkeen Vaala sai kiitokseksi [[talvisodan muistomitali]]n, vaikka ei ollut käynyt armeijaa ja oleskeli Suomessa [[Nansen-passi]]n turvin. Vaalalle myönnettiin [[Suomen kansalaisuus]] 11. marraskuuta 1940. [[Jatkosota|Jatkosodan]] aikana hän työskenteli [[Päämaja]]n Kuvaosastolla ja kokosi uutiskatsauksia. Vaala palkittiin [[Vapaudenristin ritarikunta|Vapauden mitalilla]] vuonna 1943.<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-27"
=== Moderni komedia ===
Rivi 97:
=== Waltari-trilogia ===
[[Tiedosto:Valentin vaala anja rasanen rauha rentola huhtikuu tulee 1953.jpg|thumb|Valentin Vaala ohjaa [[Anja Räsänen|Anja Räsästä]] ja [[Rauha Rentola]]a elokuvassa ''[[Huhtikuu tulee]]''.]]
Wuolijoki-filmatisointien ohella Vaalan merkittävimpiä elokuvasovituksia ovat Mika Waltarin näytelmiin perustuvat kolme elokuvaa. ''[[Gabriel, tule takaisin (elokuva)|Gabriel, tule takaisin]]'' (1951) on sydämetön komedia, jossa [[Tarmo Manni]] näyttelee [[Ruben Oskar Auervaara|auervaaralaista]] huijaria. Vaalan ohjaamaa, käsikirjoittamaa ja leikkaamaa elokuvasovitusta arvostetaan suomalaisen elokuvakomedian henkevimpänä ja purevimpana komediana. Manni näyttelee onnistuneesti haasteellista roolia miehenä, joka esiintyy eri rooleissa. Keskeisissä naisrooleissa ovat [[Salli Karuna]] ja [[Emma Väänänen]], jotka palkittiin rooleistaan Jussi-patsailla, kuten
''[[Omena putoaa (elokuva)|Omena putoaa]]'' (1952) on elokuva suuresta teollisuuspampusta ([[Valtteri Virmajoki]]), jonka tytär on kuollut. Aamukävelyllään hän näkee tytärtään muistuttavan nuoren naisen, joka on hukuttautumassa veteen. Mies pelastaa naisen ja mieltyy tähän kuin omaan tyttäreensä. Näistä aineksista luodaan tällä kertaa pienimuotoinen rikoskomedia, jonka sisällä piilee lämmin sydän. Vastaavasti ''[[Huhtikuu tulee]]'' (1953) -elokuvan teemana on perheen naisen oikeudet miehen tyranniaa vastaan. Elokuva noudattaa kuitenkin sovinnaisen komedian tyylilajia. [[Rauha Rentola]]n ja [[Joel Rinne|Joel Rinteen]] tytärtä elokuvassa esittänyt [[Anja Räsänen]] teki yhden ensimmäisistään elokuvarooleistaan.
Rivi 107:
=== Värielokuvat ===
Vuonna 1956 [[Suomen Filmiteollisuus]] oli tuottanut ensimmäisen suomalaisen täyspitkän värielokuvan ohjaajana itse "[[Toivo Särkkä|maisteri Särkkä]]". Suomi-Filmin Risto Orko ei halunnut jäädä tästä jälkeen vaan suunnitteli yhtiölle oman värielokuvan. Tuloksena oli ''[[Nummisuutarit (vuoden 1957 elokuva)|Nummisuutarit]]'' (1957), joka oli järjestyksessä kolmas elokuvasovitus [[Aleksis Kivi|Aleksis Kiven]] ''[[Nummisuutarit|näytelmästä]]''.<ref>Eedelliset sovitukset kuvattiin vuosina 1923 ja 1938</ref> Ohjaajana toimi itseoikeutetusti yhtiön pääohjaaja Vaala. Elokuva kuvattiin [[sovcolor]]-tekniikalla ja teknisenä neuvonantajana toimi [[moskova]]lainen värifilmiasiantuntija.<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-28"
Kuninkaan roolityö vakuutti myös Vaalan, ja hän otti tämän pääosaan seuraavaankin elokuvaansa, ''[[Nuori mylläri|Nuoreen mylläriin]]'' (1958), joka oli sovitus [[Maiju Lassila]]n samannimisestä kansannäytelmästä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.elonet.fi/title/ek2iie/tekija | Nimeke = Nuori mylläri (1958) | Julkaisija = ELONET}}</ref> Edeltäjänsä tavoin tämäkään värielokuva ei yltänyt lähellekään Vaalan parhaimpia teoksia. Martti Kuninkaankin elokuvaura tyrehtyi toistaiseksi ja jatkui vasta 1970-luvulla. Nuoria ja raikkaita nummi-Eskoja ja mylläreitä näytelleestä Kuninkaasta tuli rähjäinen usein hieman mielipuolisia rooleja näyttelevä vanheneva mies.
Miltei vuosi ''Nuoren myllärin'' jälkeen ensi-illan sai ''Niskavuoren naiset'' (1958). Se oli Vaalan väreissä tekemä uusintaversio samaisesta Wuolijoen näytelmästä, jonka hän oli filmannut 20 vuotta aikaisemmin. Elokuva sai tyrmäävän vastaanoton. ''Niskavuoren naiset'' on kuitenkin mainettaan parempi, vaikka [[Erkki Viljos]] ja [[Teija Sopanen]] eivät yllä Tauno Palon ja Sirkka Sarin tasolle. Eino Heinon kuvaus kuitenkin oli silmiä hivelevän kaunista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://elokuvauutiset.fi/site/dvd-arvostelut/kotimaiset/2734 | Nimeke = Niskavuoren naiset (1958) | Julkaisija = Elokuvauutiset | Ajankohta= 23.5.2011}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.kava.fi/node/4838 | Nimeke = Niskavuoren naiset | Julkaisija = Kansallinen audiovisuaalinen arkisto}}</ref>
Kolmen klassikkofilmatisoinnin lisäksi Vaala osallistui 1950-luvun lopulla alkaneeseen iskelmäelokuvien buumiin ja ohjasi myös kepeän ja nuorekkaan musikaalin ''[[Nuoruus vauhdissa]]'' (1961). Siinä [[Lasse Liemola]] ja [[Laila Kinnunen]] esittelevät laulutaitojaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.elonet.fi/title/ek2io6/ | Nimeke = Nuoruus vauhdissa | Julkaisija = ELONET}}</ref> Elokuva oli luottokäsikirjoittaja [[Usko Kemppi|Usko Kempin]] viimeinen Vaalalle käsikirjoittama elokuva. Vaala ohjasi kaikkiaan neljä värielokuvaa – aikana jolloin ne tekivät vasta tuloaan Suomeen.
Rivi 125:
== Yksityiselämä ==
[[Tiedosto:Valentin Vaala Teuvo Tulio 1920s.jpg|thumb|Nuoret ystävykset Valentin Vaala ja [[Theodor Tugai]].]]
Seksuaaliselta suuntautumiseltaan Vaala oli [[homoseksuaali]], mutta se ei ollut ulospäin kovinkaan näkyvää. Hänen suhteistaan ei ole tarkempaa tietoa. Vaalan kuvaussihteerit olivat alalla totutusta poiketen aina miespuolisia. Viimeisinä vuosinaan hänen talouttaan hoiti nuori miespuolinen palvelija Kaitsu.<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-41">Laine, Lukkarila & Seitajärvi 2004, s. 41</ref>
Vaala oli [[humanisti]] ja lämmin ihminen ja istui mielellään keskipisteenä tähtiensä ympäröimänä,<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-29"
== Vaalan merkitys elokuva-alalle ==
Rivi 240:
{{commonscat-rivi}}
*[http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/valentin_vaala_maailman_nuorin_elokuvaohjaaja_92260.html#media=91965 Elävä arkisto: Valentin Vaala, maailman nuorin elokuvaohjaaja]
{{AAKKOSTUS:Vaala, Valentin}}
[[Luokka:Suomalaiset elokuvaohjaajat]]
| |||