Ero sivun ”Kiinalainen kalligrafia” versioiden välillä

'''Kiinalainen kalligrafia''' on [[Kiinan kirjoitusjärjestelmä|kiinalaisin kirjoitusmerkein]] luotua [[kalligrafia]]a. [[Kiinan taide|Kiinan taiteenlajeista]] se on maalaustaiteen ohella arvostetuinta. Kalligrafiaa näkee edelleen kaikkialla Kiinassa, sitä opetetaan koululaisille, alan lehtiä ja oppaita julkaistaan useita, ja kalligrafian tutkimus on oma oppialansa. Kalligrafian ja maalaustaiteen ikiaikainen yhteys Kiinassa perustuu siihen, että kiinalaiset kirjoitusmerkit olivat alunperinalun perin [[Kuvamerkki|kuvamerkkejä]]. Kumpikin perustuu lisäksi samaan esteettiseen teoriaan, ja ne hyödyntävät myös samoja työvälineitä, sivellintä, tussia ja paperia sekä samaa sivellintekniikkaa. Moni kiinalainen taiteilija onkin ollut samalla sekä taidemaalari että kalligrafi.<ref>Seppälä 2005, s. 288–290.</ref>

Kiinalaisista kirjoitustyyleistä kalligrafien suosiossa ovat etenkin [[Kaunokirjoitus|kursiivi]] ''[[xingshu]]'' sekä hyvin vapaamuotoinen ruohokirjoitus ''[[caoshu]]''.<ref>Seppälä 2005, s. name="seppala-297.<"/ref> Xingshu kehittyi samoihin aikoihin niin sanotun normaalikirjoituksen eli ''[[kaishu]]n'' kanssa noin 1800 vuotta sitten. Xingshu on kaunokirjoitustyylinä vapaamuotoisempaa kuin normaalikirjoitus, ja se on edelleen yksi kalligrafien suosikeista.<ref name="seppala-297">Seppälä 2005, s. 297.</ref> Caoshu, kiinan kalligrafiatyyleistä kaikkein vapaamuotoisin ja usein hyvin vaikeaselkoinen, kehittyi lopulliseen muotoonsa [[Tang-dynastia]]n aikana 618–907.<ref name="seppala-297" />