Ero sivun ”Juodkrantė” versioiden välillä

5 merkkiä poistettu ,  6 vuotta sitten
p
siistiminen, typos fixed: mukaanl → mukaan l (2), kaivuu → kaivu (3) using AWB
(fix)
p (siistiminen, typos fixed: mukaanl → mukaan l (2), kaivuu → kaivu (3) using AWB)
'''Juodkrantė''' ({{k-de|Schwarzort}}) on kylä ja kylpyläkeskus [[Kuurinkynnäs|Kuurinkyntäällä]], [[Neringan kunta|Neringan kunnassa]], [[Klaipėdan lääni]]ssä, Länsi-[[Liettua]]ssa. Vuonna 2001 kylässä asui 720 asukasta.<ref>[http://www.stat.gov.lt/uploads/docs/Neringo_apskritis.pdf Neringan kunnan vuoden 2001 väkiluku]</ref> Suomeksi käännettynä sana ''juodkrantė'' tarkoittaa "mustaa rannikkoa".
 
Ennen Liettuan aikaa Juodkrantė, aiemmalta saksalaiselta nimeltään Schwarzort, oli osa [[Preussi]]a. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa alkoi Schwarzortin kalastajakylään virrata matkalaisia, ja kylästä tulikin suosittu lomakohde. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] jälkeen [[Saksan keisarikunta|Saksa]] menetti [[Itä-Preussi]]n pohjoisosat, mukaanlukienmukaan lukien Schwarzortin. Kylästä tuli osa Liettuaa, ja liettualaiset nimesivät sen Juodkrantėksi.
 
==Historia==
[[Kuva:Juodkrante amber.jpg|thumb|oikea|205px|Schwarzortin meripihkasatama 1880-luvulla.]]
Juodkrantė, tuolloin Schwartzort, mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1429 [[Saksalainen ritarikunta|Saksalaisen ritarikunnan]] kirjeessä, jossa kuvailtiin kylän kokemia myrskyvahinkoja. Kylä sijaitsi alun perin [[Itämeri|Itämeren]] rannalla noin 2,5 kilometriä kylän nykyisestä sijaintipaikasta. 1600-luvun alussa Schwartzort menetti lähes kaikki asukkaansa [[Musta surma|Mustan surman]] johdosta. Tuulen mukaan liikkuvat [[hiekkadyyni]]t aiheuttivat vaaran, että kylän talot olisivat jääneet hiekan alle. 1680-luvulla kylän keskus siirrettiin nykyiseen paikkaansa [[Kuurinkynnäs|Kuurinkyntäälle]]. Vuoden 1724 jälkeen kylän ei enää mainita sijaitsevan Itämeren rannalla vaan Kuurinkynnäällä. Schwartzortin uusi sijainti osoittautui hyväksi. Majatalo avattiin vuonna 1673, koulu 1743 ja puukirkko 1795. Kirkko paloi vuonna 1878, minkä jälkeen korvaajaksi rakennettiin tiilinen [[luterilaisuus|luterilainen]] kirkko.
 
1860-luvulla Schwarzortissa tapahtui useita muutoksia. 1850-luvun lopulla laguunin vesireittiä syvennettiin, mikä mahdollisti laivojen saapumisen kylän rannalle. [[Ruoppaus|Ruoppauksen]] yhteydessä löydetiin [[meripihka]]a, ja vuonna 1860 aloitettiin meripihkan kaivuutyökaivutyö kylän pohjoispuolella. KaivuutoimintaKaivutoiminta jatkui 30 vuotta, ja sen aikana kaivettiin 2250 tonnia meripihkaa. Suurimmillaan kaivuuyrityskaivuyritys työllisti 1000 ihmistä. Meripihkan kaivaminen vaikutti positiivisesti Schwarzortin talouteen, ja kylään rakennettiinkin parakki meripihkan kaivajille, toinen koulu, huvila ja satama laivoille. Meripihkan yhteydessä kaivettua maata käytettiin rannikon muokkaamiseen muun muassa vahvistamalla soisten alueiden maaperää. Vuonna 1890 meripihkaa kaivanut yritys lopetti toimintansa Schwarzortissa, minkä seurauksena kylän väkiluku putosi noin puolella. Vuonna 1895 kylässä asui 423 asukasta.
 
Matkailutoiminta alkoi kylässä 1860-luvulla, kun liikemies Edward Stellmacher muunsi vanhan majatalon hotelliksi nimeltä ''Kurischer Hof''. Meripihkaliiketoiminnan johdosta Schwarzortin kylä laajeni pohjoisemmas, ja kylän pohjoisalueille rakennettiin useita huviloita ja hotelleja. 1900-luvun alussa kylässä sijaitsi viisi hotellia, 20 huvilaa ja [[parantola]]. Kylästä tuli kylpyläkohde, ja Schwarzortissa vierailikin noin 3000 vierailijaa vuosittain.
 
[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] jälkeen [[Saksan keisarikunta|Saksa]] menetti [[Itä-Preussi]]n pohjoisosat, mukaanlukienmukaan lukien Schwarzortin. Kylästä tuli osa Liettuaa, ja liettualaiset nimesivät sen Juodkrantėksi. Vuonna 1940 Juodkrantėsta tuli osa [[Neuvostoliitto]]a muun Liettuan ohella. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana kylän kylpylätoiminta lakkasi kokonaan. Neuvostoaikana Neringan kunnan alue, Juodkrantė mukaan lukien, oli tiukasti valvottua raja-aluetta. Vasta 1960-luvulla kylään alkoi saapua jälleen turisteja. Kuitenkin lähikylä [[Nida (kylä)|Nida]] houkutteli enemmän vierailijoita. Neuvostoaikana Juodkrantėn asukkaiden pääelinkeinoksi tuli kalastus. Kylästä tuli osa itsenäistä Liettuaa vuonna 1991 Neuvostoliiton hajottua. Tämän jälkeen matkailuala on lähtenyt jälleen nousuun.
 
==Matkailutoiminta nykyään==
[[Kuva:Symbols of Neringa (Juodkrantė).svg|thumb|oikea|180px|Juodkrantėn kylän lippu.]]
Liettuan itsenäistymisen jälkeen Juodkrantėn matkailu on alkanut jälleen kasvaa. Kylässä on nykyisin useita matkailukohteita. Näitä ovat muun muassa puupatsaita täynnä oleva mäki ''Raganų kalnas'' (''Noitien mäki''). Patsaspuisto aloitti toimintansa vuonna 1979. Laguunin rannalla sijaitsee myös toinen patsaspuisto, ''Land and Water'', jossa on 31 kivi- ja metallipatsasta.
 
Juodkrantė on myös suosittu vesiurheilun harrastuspaikka. Koska kylän ranta-alue on avoin kaikille erisuuntaisille tuulille, harrastetaan rantavesillä paljon muun muassa [[leijalautailu]]a, [[varjoliito]]a ja [[purjelauta]]ilua kesäaikaan. Kylässä on myös kaksi vierasvenelaituria huvi- ja purjeveneille. Juodkrantėsta on suora vesiväylä Nidaan. Alueen meriliikennettä ohjaa [[Juodkrantėn majakka]].
 
{{coor title dms|55|33|0|N|21|07|0|E}}
 
{{Klaipėdan lääni}}
 
[[Luokka:Klaipėdan lääni]]
[[Luokka:Liettuan kylät]]
10 638

muokkausta