Ero sivun ”Luomiskertomukset” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Cuprum (keskustelu | muokkaukset)
p kh
SeeggeAWBBot (keskustelu | muokkaukset)
p siistiminen, typos fixed: olemassaolev → olemassa olev using AWB
Rivi 1:
'''Luomiskertomukset''' voivat olla [[kaunokirjallisuus|kaunokirjallisuutta]], [[myytti|myyttejä]], osa [[uskonto|uskontoa]]a tai [[perimätieto|perimätietona]]na säilyneitä tarinoita [[Maailmankaikkeus|maailman]] ja [[Ihminen|ihmisen]] synnystä. Lähes kaikilla kulttuureilla on ollut omat luomistakertomuksensa, jotka heijastuvat niiden toiminnassa tai muissa myyteissä, ja joiden kautta ne voivat määritellä itsensä. Luominen tapahtuu usein tyhjyydestä, sekasortoisesta tai tuntemattomasta alkutilasta, [[alkumuna]]sta tai alkuolennon ruumiista. Maailma tai sen ihmiset voivat myös nousta Maan päälle alkumeren pohjasta tai maan alta tai kuten Raamattu kertoo, että Jumala loi sanallaan ihmisen maan tomusta. Joskus luomisessa on mukana vain yksi tai useampi Luoja, mutta joissain kertomuksissa Luojaa vastustaa Paholainen. Luomiskertomuksissa esiintyy joskus vedenpaisumus, jossa Luoja saattaa tuhota koko ihmiskunnan ja luoda sen uudelleen. Länsimaissa ja juutalaisuudessa [[Raamatun luomiskertomus]] on tunnetuin tarina ja osa uskontoa, mutta Raamatussa vedenpaisumus ei liity luomiseen eikä siinä myöskään Jumala tuhoa koko ihmiskuntaa tai luo sitä uudelleen.<ref>1. Mooseksen kirja 7-8</ref> [[Kalevala]]n runon alussa on luomismyytti, jonka mukaan maailma syntyi [[sotka]]n munasta.
 
==Merkitys==
Luomiskertomus on symbolinen kertomus tietyn yhteisön käsityksestä siitä, miten maailma syntyi. Yhteisön myöhemmät luomisdoktriinit perustuvat tämän myytin tulkintaan yhteisön omien tarpeiden pohjalta. Kertomuksen kautta yhteisö luo itselleen käsityksen maailman syntyprosessista sekä ihmisen paikasta siinä, hänen suhteestaan toisiin ihmisiin, luontoon ja elottomaan maailmaan. Se tarjoaa yhteisölle usein myös tyylillisen mallin sen kulttuurin rakenteille ja toiminnalle sekä sen toisille myyteille, ja sen kautta kulttuuri voi määritellä itsensä. Myös yhteisön taide kuten maskit ja tanssit kuvaavat usein sen luomistarun rakenteen piirteitä. Luomiskertomus antaa yhteisölle myös käsityksen ajasta, joka jaetaan usein pyhään ja maalliseen aikaan.<ref name="britannica" />
 
Varhaisimmat Kiinalaiset kirjoitusmerkit viittaavat useiden tutkijoiden mukaan Raamatun luomiskertomukseen mm. sanat'' puutarha,'' ''paratiisi, joki'' ja ''metsä. ''Metsä-sana on kiinaksi kaksi puuta vierekkäin ja tämä merkitsee kiinalaisille kristityille luomiskertomuksen hyvän ja pahan tiedon puita. Sana ''joki'' kirjoitetaan neljällä viivalla, jotka kuvaavat jokia ja luomisessa mainitaan neljä jokea nimeltä. Esimerkiksi puutarha-sana syntyy kiinaksi, kun piirretään yhteen kirjaimeen sanat ''pöly, henkäys, kaksi henkilöä'' ja ''suljettu(tai aidattu) alue.'' Henki-sana syntyy kiinaksi sanoista ''taivas, suoja, vesi, sade, kolme persoonaa'' ja ''ihmeiden tekijä''. <ref>{{Kirjaviite | Nimeke =The Discovery of Genesis: How the Truths of Genesis Were Found Hidden in the Chinese Language | Julkaisija =Concordia Publishing House | Vuosi =1979 | Tekijä =C. H. Kang ja Ethel Nelson | Sivu =39,54 | Selite = | Julkaisupaikka = | Tunniste = | Isbn =978-0570037927 | www =http://www.bibleetnombres.online.fr/genesis.pdf | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu =3.4.2014 | Kieli = }}</ref>
 
==Luokittelu==
Useimpien kulttuurien suulliseen perinteeseen kuuluu kertomus ihmisten ja koko maailman alkuperästä.<ref>[http://www.pantheon.org/articles/c/creation_myths.html Creation myths] Encyclopedia Mythica</ref> Uskonnontutkija [[Charles Long]] on jaotellut luomismyytit viiteen pääluokkaan:<ref>Leeming 2010, s. 1.</ref>
* tyhjästä luominen
* sekasorrosta luominen, jossa maailma syntyy jostain olemassaolevastaolemassa olevasta tilasta tai materiaalista kuten [[alkumuna]]sta
* maailmanvanhemmat, jossa maailma syntyy kahdesta "vanhemmasta", kuten Maasta ja Taivaasta, tai yhden vanhemman jakaantumisesta<ref name="Leeming 2010, s. 16">Leeming 2010, s. 16.</ref>
* esiintuleminen, jossa ihmiset nousevat maan päälle maassa olevasta aukosta
* Maansukeltaminen, jossa Maa luodaan alkumeren syvyyksistä sukeltamalla
 
Moniin erityyppisiin luomismyytteihin kuuluu kertomus ihmisen luomisesta sekä kertomus tulvasta ja sitä seuraavasta uudesta luomisesta.<ref name="Leeming 2010, s. 2">Leeming 2010, s. 2.</ref>
 
===Tyhjästä luominen===
[[Kuva:Dividing Light from Darkness.jpg|thumb|''Valon ja pimeän erotus'', kristinuskon Jumala luomassa maailmaa. Fresko [[Sikstuksen kappeli]]ssa, [[Michelangelo]], 1511.]]
Tyhjästä luominen (lat. ''ex nihilo'') on laajimmalle levinnyt ja luultavasti yleisin luomiskertomustyyppi. Siinä ylijumala tai yksi Jumala tai yksi Jumala kolmessa persoonassa luo koko maailmankaikkeuden tyhjästä tai meteriaalittomasta tilasta. Monoteististen [[Abrahamilaiset uskonnot|abrahamilaisten uskontojen]] kuten juutalaisuuden, kristinuskon (joilla on yhteinen [[Raamatun luomiskertomus]]) ja islamin vaikutusalueella tyhjästä luominen on vallitseva luomisen kuvaus. Tyhjästä luomisen taruja kerrottiin myös [[Muinaisen Egyptin mytologia|muinaisessa Egyptissä]] ja Intian [[Rigveda]]ssa, ja niitä on kerrottu myös monissa muiden maanosien [[Animismi|animistisissa]] uskonnoissa.<ref> name="Leeming 2010, s. 2.<"/ref> Raamatussa Jumala luo, valmistelee ja inspiroi kutsuen aluksi valkeuden ja erottaen sen pimeydestä. Raamattu jatkaa, että Jumalan Henki liikkui vetten päällä ja kaikkina luomispäivinä Raamatussa Jumala luo olevaista sanoen tai käskien luomansa asiat olevaiseksi.<ref>1. Moos 1:2-4,6,9,11,14,20,24,26,29</ref>
 
Tyhjästäluomistarujen jumalilla on usein piirteitä vanhemmista myrskyjen, säiden ja auringon jumalilta sekä isäjumalalta joka lannoittaa maan. Tällainen luojajumala on yleensä yksin, vaikkakin joskus moniosainen.<ref>Leeming 2010, s. 2–3.</ref> Näitä yksinäisiä luojajumalia ovat muun muassa [[Tuamotu]]n [[Kiho]], [[Mariaanit|Mariaanien]] [[Na Arean]], [[Tahiti]]n [[Taaroa]], Intian Rigvedan [[Purusha]], [[Bantut|bantujen]] [[Nzame]], [[Mayat|mayojen]] [[Tepeu ja Gukumatz]], [[Inupiatit|inupiatien]] ja [[tšuktšit|tšuktšien]] Korppi, [[Johanneksen evankeliumi]]n Sana, [[Winnebagot|winnebagojen]] Maan tekijä, [[Marshallinsaaret|Marshallinsaarten]] [[Lowa]] ja [[Amazonia]]n [[Uitoto]]. Tällaisten luojajumalien alkuperää ei luomistaruissa joko pohdita, tai heidän oletetaan olleen aina olemassa ajan ulkopuolella.<ref>Leeming 2010, s. 3.</ref>
Rivi 24:
Maailman luominen tyhjästä on tapahtunut taruissa monin eri tavoin. Luoja voi luoda maailman syljestään, siemenestään ja jopa ulosteestaan. Egyptiläinen [[Atum]] loi maailman masturboimalla ja [[boshongot|boshongojen]] luoja oksentamalla. Maailma on voitu luoda myös monenlaisista esineistä kuten ihosta ([[Filippiinit|Filippiinien]] [[bagobot|bagoboilla]]), sateenkaarikäärmeen selästä (Afrikan [[fonit|foneilla]]) tai jumalan omasta nimestä (Egyptissä). Moni jumala on luonut maailman sanan voimalla, kuten heprealaisten jumala ("tulkoon valkeus"), [[Maorit|maorien]] luojajumala [[Io (jumala)|Io]] ja [[Samoa]]n luojajumala, tai ajatuksen voimalla kuten Intian [[Brahman]].<ref>Leeming 2010, s. 3–5.</ref>
 
Tyhjästäluomistaruissa ihmisten luomisella on tärkeä osuus. Luotuaan ensin kaiken muun Jumala usein huomaa jotain olennaista puuttuvan ja luo siksi ihmisen<ref>Leeming 2010, s. 9.</ref>. Pohjois-Amerikan [[Creekit|creek-intiaanien]] Luoja loi ensin eläimet, mutta nämä eivät löytäneet elämälleen tarkoitusta, joten hän loi ihmiset heidän avukseen. Heprealaisten jumala loi ihmiset omaksi kuvakseen hallitsemaan luomakuntaa. [[Pawneet|Pawnee-intiaanien]] luoja loi ihmiskunnan äidin aamu- ja iltatähdestä, ja ihmiskunnan isän auringosta ja kuusta. [[Maasait|Maasai]]-luojajumala [[Enkai]] loi ihmiset puusta, samoin kuin mayojen jumalat, ja Tahitin luojajumala Taaroa loi ihmiset maasta. Ensimmäiset ihmiset syntyvät taruissa myös usein jumalien insestisestä suhteesta.<ref name="Leeming 2010, s. 5–6">Leeming 2010, s. 5–6.</ref>
 
Tyhjästä luodussa maailmassa on usein myös paha voima tai sielun vihollinen jossakin mudossa, kuten [[Eedenin puutarha|Eedenin paratiisi]]n käärme. Joskus pahuuden voittaessa Jumala suuttuu luomilleen ihmisille, kuten [[Bushmannit|bushmannien]] ja mayojen luomistaruissa. [[Gilgameš]]in kertomukset kertoo suuttuvasta jumalasta, joka rankaisi ihmisiä vedenpaisumuksella ja siitä selvinneet pääsevät jatkamaan ihmiskuntaa puhtaalta pöydältä.<ref> name="Leeming 2010, s. 5–6.<"/ref> Joissain luomistaruissa kaikki ihmiset menehtyvät ja Jumala luo ihmiskunnan uudelleen.<ref>Leeming 2010, s. 7.</ref>
 
===Sekasorrosta luominen===
Rivi 39:
===Maailmanvanhemmuus===
[[Kuva:20041229-Coatlicue (Museo Nacional de Antropología) MQ-3.jpg|thumb|140px|left|Asteekkien [[Coatlicue]]-jumalatar uhrattiin maailman synnyssä.]]
Maailmanvanhemmat-luomismyytissä on ennen maailman luontia aluksi alkumaailma. Se voi olla koostunut kahdesta "vanhemmasta", jotka erotetaan, tai yhdestä vanhemmasta, joka hajoaa kappaleiksi muodostaen näin maailman. Kahden vanhemman muunnelmassa vanhemmat ovat yleensä isällinen Taivas ja äidillinen Maa, jotka ovat näennäisen pysyvästi mutta passiivisesti kiinni toisissaan. Tästä on seurannut pimeä ja ahdas maailma, jossa muulle luomakunnalle ei ole tilaa. Tällaisia luomistaruja on muun muassa [[Kelttiläinen mytologia|kelteillä]], japanilaisilla, kreikkalaisilla, egyptiläisillä, [[Togo]]n ja [[Ghana]]n [[krachit|kracheilla]], [[Mikronesia]]n gilbertinsaarelaisilla, polynesialaisilla, Amerikan [[zunit|zuneilla]] ja Pohjois-Intian [[minyongit|minyongeilla]].<ref> name="Leeming 2010, s. 16.<"/ref>
 
Kahden vanhemman eroaminen on usein väkivaltainen toimenpide: joskus se tapahtuu [[kastraatio]]lla (kuten kelteillä ja kreikkalaisilla), joskus taistelun kautta. Erosta seuraa luovuus ja järjestys, ja valo korvaa pimeyden ja tila ahtauden. Eron jälkeen jokin jumala ottaa vastuun luomisen jatkamisesta – luojaksi uudessa valoisassa maailmassa tulee usein aurinkoon jotenkin liittyvä jumala, kuten Egyptissä [[Ra]].<ref>Leeming 2010, s. 17.</ref>