Ero sivun ”Radiohiiliajoitus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
p siistiminen, typos fixed: -vuode → vuode using AWB |
||
Rivi 1:
{{Korjattavat 2012|1266}}
<!-- Lähde pääosin http://en.wikipedia.org/wiki/Radiocarbon_dating -->
'''Radiohiiliajoitus''' on [[hiili|hiilen]] [[isotooppi
Hiilen radioaktiivista isotooppia C-14 (tai <sup>14</sup>C) muodostuu, kun ilmakehän molekyylit ([[happi]] ja [[typpi]]) vuorovaikuttavat [[kosminen säteily|kosmisen säteilyn]] kanssa.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä =Susan Trumbore | Otsikko = Radocarbon Geochronology| Julkaisu = Quaternary Geochronology: Methods and Applications (Osana julkaisua AGU Reference Shelf Series, Volume 4.)| Ajankohta = 2000| Vuosikerta = | Numero = | Sivut = 41–60| Julkaisupaikka = | Julkaisija = American Geophysical Union| Selite = | Tunniste = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 22.12.2013| Kieli = {{en}}| Lopetusmerkki = }}</ref> Ilmakehästä radiohiili joutuu eliöihin kasvien [[yhteyttäminen|yhteyttämisen]] kautta, ja [[ravintoketju]]jen kautta myös [[petoeläimet|petoeläimiin]]. [[Hiili-14]] on radioaktiivinen aine ja sen [[konsentraatio]] ilmakehässä on suunnilleen vakio. Eläessään eliö saavuttaa [[metabolia|metabolisen]] tasapainon C-14 suhteen. Eliön kuollessa radiohiilen saanti ilmakehästä tyrehtyy. Hiili-14:n [[puoliintumisaika]] on noin 5 700 vuotta<ref name=Diamond>{{kirjaviite | Tekijä = Jared Diamond | Nimeke = Tykit, taudit ja teräs, ihmisen ihmiskuntien kohtalot | Sivu = 102–104 | Suomentaja = Kimmo Pietiläinen | Julkaisija = Terra Cognita | Vuosi = 2003 | Tunniste = ISBN 952-5202-56-9}}</ref>, minkä vuoksi eliön kuoltua puolet siinä olleista radiohiiliatomeista hajoaa noin 5 700 vuodessa, jäljellä olevista puolet taas seuraavissa noin 5 700 vuodessa ja niin edelleen. Niinpä mittaamalla näytteessä jäljellä olevan radiohiilen osuus kaikesta hiilestä voidaan arvioida esineen ikä.
Rivi 7:
Radiohiiliajoitusta käytetään muun muassa [[paleontologia]]ssa ja [[arkeologia]]ssa. Kymmenen puoliintumisajan jälkeen, noin 60 000 vuoden kohdalla, radiohiiltä on hyvin vähän jäljellä, eikä sitä vanhempia näytteitä voida määrittää tällä menetelmällä.<ref name="c14"/> Vertaamalla iältään tunnettuihin esineisiin on todettu, että radiohiilimääritys antaa liian nuoria ikiä hyvin vanhoille esineille.<ref name=Diamond /> Siksi on kehitetty kalibrointikäyriä tekemällä hiilimittauksia tunnetun ikäisistä lähteistä kuten vanhoista puista. Puiden vuosirenkaiden paksuus vaihtelee eri vuosina mihin perustuvaa [[vuosirengasanalyysi]]a voidaan käyttää vertailuun, joten kalibroinnin avulla "radiohiilivuodet" saadaan muutettua todellisiksi aurinkovuosiksi.<ref name=Diamond /> Vanhoissa kirjoissa voidaan vielä puhua kalibroimattomista vuosista, nykyisin ajoitukset kalibroidaan lähes aina.<ref name="CSC">{{Verkkoviite | Osoite=https://extras.csc.fi/arctinet/kivikaus/m7/7_4_1.htm | Nimeke = Radiohiiliajoitusten kalibrointi | Julkaisija = CSC | Julkaisu = Elävä Kivikausi | Tekijä = Juhani Grönhagen ja Eero Muurimäki}}</ref><ref name="MAA">{{Kirjaviite | Nimeke = Käytännön maaperägeologia | Sivu = 16 | Tekijä = Salonen VP & Eronen M & Saarnisto M | Julkaisija = Kirja-Aurora | Vuosi = 2002 | Tunniste = ISBN 9789512922475}}</ref>
Radiohiiliajoitusta kutsutaan myös nimillä radiohiilimenetelmä, hiili-14 -menetelmä sekä C-14 -menetelmä. Ennen radiohiilen määrä mitattiin [[säteilymittari]]lla, nykyään [[massaspektrometri]]lla niin että saadaan tarkempi niin sanottu [[AMS-radiohiiliajoitus]].
Radiohiilimenetelmän keksi Chicagon yliopiston professori [[Willard Libby]] työryhmineen 1947–1949. Libby sai keksinnöstään kemian Nobelin palkinnon.<ref>[http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/chemistry/laureates/1960/ The Nobel Prize in Chemistry 1960: Willard F. Libby] Nobelprize.org</ref>
Rivi 37:
missä ''t<sub>½</sub>'' on radiohiilen puoliintumisaika. Samassa suhteessa pienenee myös näytteen [[radioaktiivisuus|aktiivisuus]].
Jos eliöissä niiden elinaikana olevan radiohiilen osuus hiilestä on vakio ''N<sub>0</sub>'' ja sen jäljellä oleva mitattu määrä on ''N'', näytteen ikä ''t'' voidaan määritellä yhtälöllä
:<math>t = t_{1/2} \frac{\ln (\frac {N_0}{N})}{\ln (2)}</math>.
Rivi 73:
Usein ilmaistaan vain ''BP'' tai ''BP cal.'' kalibroimattomille ja kalenterivuosille.
Niinpä radiohiilivuodet eli kalibroimattomat hiili-14
'''rcbp''', '''rcybp''' tai '''rcya'''. Joskus käytetään myös merkintöjä '''C-14 [[BP]] uncal''' , '''14C yr BP'''). Kalibroinneista saatavat kalenterivuodet tai kalibroidut radiohiilivuodet ovat englanniksi esimerkiksi ''C-14 BP cal.'' tai ''cal. BP''.
Jos merkitään kalibroidut vuodet läntisen ajanlaskun mukaan, käytetään monesti merkintää calBC tai BCE<ref name="SKS">Riho Grünthal (toim.), Ennen, muinoin. Kuinka menneisyyttämme tutkitaan. Tietolipas 180. SKS, Helsinki 2002., s. 24–25</ref>, mikä saadaan vähentämällä esineen iästä 1950 tai 2000 vuotta<ref name="SKS"/> Toinen monien arkeologien käyttämä tapa on käyttää kalibroitujen, ajanlaskumme alkua edeltävien vuosilukujen yhteydessä lyhennettä [[eKr.]] tai [[eaa.]] ({{k-en|BC}}), kalibroimattomien ajoitusten yhteydessä vastaavaa lyhennettä pienillä kirjaimilla, siis ekr. ({{k-en|bc}}).<ref name=Diamond /> Käytäntö on kuitenkin vakiintumaton, sillä monissa kirjoissa ja artikkeleissa lyhennettä BC käytetään myös kalibroimattomista vuosiluvuista.<ref name=Diamond />
Rivi 108:
{{Viitteet|sarakkeet}}
==Aiheesta muualla==
*[http://www.calpal-online.de/ Calpal] - ohjelma, jolla korjataan radiohiili-ikä uncal. BP → cal. BP englanniksi
*[http://www.rlaha.ox.ac.uk/O/oxcal.php OxCal program (Oxford Calibration)]
| |||