Ero sivun ”Köyhyys” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
f |
|||
Rivi 13:
Köyhyyden ajatellaan usein olevan vain yksilön ongelma ja yksilötason tragedia.{{kenen mukaan}} Riippumattomassa [[OECD|OECD:n]] raportissa on kuitenkin todettu [[Taloudellinen epätasa-arvo|tuloerojen]] kasvun haittaavaan koko [[kansantalous|kansantalouden]] kasvua.<ref name=":1">{{Verkkoviite|osoite = http://yle.fi/uutiset/oecd_kasvaneet_tuloerot_haittaavat_talouskasvua__myos_suomessa/7677446|nimeke = OECD: Kasvaneet tuloerot haittaavat talouskasvua – myös Suomessa|julkaisu = |julkaisija = YLE|viitattu = |tekijä = |ajankohta = 9.12.2014}}</ref><ref name=":2">{{Verkkoviite|osoite = http://www.oecd.org/newsroom/inequality-hurts-economic-growth.htm|nimeke = Inequality hurts economic growth, finds OECD research|julkaisu = |julkaisija = OECD|viitattu = 18.12.2014|tekijä = |ajankohta = 9.12.2014}}</ref>
Köyhyys haittaa myös henkilökohtaisella tasolla.Yleisen elämän laadun heikkenemisen lisäksi on tutkimuksissa todettu, että myös ajattelukyky heikkenee. Koska köyhyydessä joutuu jatkuvasti murehtimaan rahojen riittämistä päivittäisiin menoihin ja laskuihin, kuormittaa se aivoja ja jopa laskee ihmisen [[Älykkyysosamäärä|älykkyysosamäärää]]. Vastaavasti huomattiin eräässä tutkimuksessa köyhien [[Villupurami|Villupuramin]] ja [[Tiruvannamalai|Tiruvannamalain]] alueen sokeriplantaaseilla tekevien [[Intia|intialaisten]] viljelijöiden älykkyysosamäärän nousseen joka vuosi heidän vaurastuttuaan [[Sadonkorjuu|sadonkorjuun]] jälkeisen rikastumisen myötä. Viljelijät testattiin sekä ennen että jälkeen sadonkorjuun. Professorien mukaan testimenestyminen sadonkorjuun jälkeen johtui siitä, etteivät rahahuolet enää kuormittaneet viljelijöiden aivoja. Myös virheiden määrä ja reaktioajat paranevat tutkijoiden mukaan vaurastumisen ja taloudellisen turvallisuuden seurauksena.<ref name="HS3-3.1.2015">Helsingin Sanomat 3.1.2015, sivu D4, Jussi Sippola: Raha muuttaa mieltä</ref>
Yhdysvaltalaisen [[Princetonin yliopisto|Princetonin yliopiston]] vuonna 2010 julkaiseman tutkimuksen mukaan vaurastuminen toisi myös onnea, mutta vaurastumisen tuoma onnellisuus ei enää kasvaisi 75 000 dollarin (61 000 euron) vuositulon saavuttamisen jälkeen.<ref
==Köyhyys kehitysmaissa==
Köyhyys on puutetta puhtaasta juomavedestä, huonoa ravintoa tai suoranaista nälkää, surkeita asuinoloja, olematonta sanitaatiohygieniaa, terveydenhuollon puutetta ja lukutaidottomuutta. Edelleen köyhyyttä ovat koulutuksen puute, syrjäytyneisyys yhteiskunnasta, turvattomuus, epätasa-arvo, huonot ihmisoikeudet, saastunut ympäristö tai ympäristön huono tila. Köyhillä ihmisillä on myös puutetta ajasta, sillä päivän valoisat tunnit saatavat mennä juomaveden, polttopuiden ja päivän aterian hankkimiseen. Esimerkiksi [[Aasia]]ssa ja [[Afrikka|Afrikassa]] naiset ja tytöt joutuvat kävelemään vedenhaussa useita kilometrejä päivittäin.
[[Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö]]n (FAO) mukaan 800 miljoonaa ihmistä kärsii jatkuvasta nälästä. Noin miljardilla ihmisellä ei ole saatavillaan juomakelpoista vettä, ja noin 2,5 miljardia ihmisistä elää ilman kunnollista saniteettihuoltoa, eli vailla vessaa ja viemäröintiä.
Huonon hygienian ja puuttuvan terveydenhuollon vuoksi [[tartuntatauti|tartuntataudit]] ovat yleisiä. YK on arvioinut 11 miljoonan lapsen kuolevan vuosittain nälkään ja erilaisiin torjuttavissa oleviin tauteihin, kuten ripuliin. Kehitysmaissa [[malaria]] on yleinen vitsaus, samoin [[tuberkuloosi]] ja [[HIV]]/[[AIDS]]. Kaikkiaan köyhyyden vuoksi – sairauksiin ja nälkään – kuolee YK:n mukaan vuosittain miljoonia ihmisiä.{{lähde}}
Kehitysmaiden aikuisista jopa kolmasosa on luku- ja kirjoitustaidottomia, eikä yli 100 miljoonalla lapsella ole mahdollisuutta käydä koulua. Kehitysmaiden asukkaista kymmenet miljoonat elävät järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella; heillä ei ole henkilökortteja eikä heitä ole merkitty mihinkään rekisteriin. Virallisesti heitä ei ole olemassa. [[Unicef]]in arvion mukaan kehitysmaihin joka vuosi syntyvistä lapsista 55 prosenttia jää rekisteröimättä.{{lähde|5.12.2014}}
Rivi 45:
Toimeentulotuen taso on lisäksi niin alhainen, että se vähentää köyhyyttä, mutta ei poista sitä kokonaan. Kymmenen prosenttia vuonna 2004 toimeentuloa saaneista eli köyhyysrajan alapuolella vielä toimeentulotuen myöntämisen jälkeen.<ref name=":0">{{Verkkoviite|osoite = https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/100704/604kuivalainen.pdf|nimeke = Missä määrin toimeentulotuki poistaa köyhyyttä?|julkaisu = Yhteiskuntapolitiikka 69 (2004):6|julkaisija = |viitattu = 25.8.2014|tekijä = Susan Kuivalainen|ajankohta = 2004}}</ref>
[[Suomen 1990-luvun alun lama|1990-luvun lamasta]] lähtien etuuksia on karsittu{{Selvennä|Mitä etuuksia?}} ja indeksikorotuksia jätetty tekemättä. Sosiaali ja terveysministeriö totesi vuonna 2011, ettei toimeentulotuki riitä enää kattamaan edes kohtuullista minimikulutusta<ref>Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Perusturvan riittävyyden arviointiraportti 2011–2015 http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125703/TY%C3%96_2015_001_web_06032015.pdf?sequence=3</ref>. Vuonna 2014 pienituloisiin kohdistunut [[Sosiaaliturva|sosiaaliturvaetuuksien]] indeksikorotusten jäädytys johti [[Vasemmistoliitto|Vasemmistoliiton]] eroon [[Kataisen hallitus|hallituksesta]] kaikkien muiden puolueiden hyväksyessä jäädytykset.<ref>Helsingin Sanomat: [http://www.hs.fi/politiikka/Vasemmistoliitto+l%C3%A4htee+hallituksesta/a1395724729642 "Vasemmistoliitto lähtee hallituksesta"] Julkaistu: 25.3.2014 Viitattu: 26.3.2014</ref>
Kasvukeskuksissa, etupäässä [[Helsinki|Helsingin]] ja [[Tampere]]en seuduilla, asuntojen raju hintojen ja vuokrien nousu on myös vaikeuttanut köyhien toimeentuloa. Tämä on johtanut [[leipäjono]]ihin ja [[syrjäytyneiden akanvirta]]an edullisempien elinkustannuksien maaseudulle.
Rivi 59:
Vaikka suhteellinen köyhyys on Suomessa lisääntynyt 1990-luvun lamasta saakka, ovat kotitalouksien itsensä raportoimat toimeentulo-ongelmat kääntyneet laskuun. Tämä johtuu keskimääräisen hyvinvoinnin lisääntymisestä: vertailupohjan muuttuessa suhteellisesti köyhiksi tilastoidaan entistä suurempi joukko niitä, joiden aineelliset perustarpeet ovat tyydytettyjä. Suhteellisen köyhyyden kasvu kertoo ennen kaikkea siitä, että pienituloisten tulokehitys on jäänyt jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Myös pätkätöiden yleistyminen sekä se, että aikaisempaa harvempi edunsaaja on oikeutettu ansiosidonnaisiin etuuksiin, selittävät pienituloisten tulokehityksen jäämisen jälkeen keskituloisten tulokehityksestä.
Noin kolmanneksen köyhyysjakson kokeneista voidaan katsoa olevan tilapäisköyhiä, kolmanneksen toistuvaisköyhiä ja kolmanneksen pitkäaikaisköyhiä. Pitkäaikaisköyhyys on keskimääräistä yleisempää iäkkäillä ja yksin asuvilla. Nuorilla ja lapsiperheillä
==Katso myös==
| |||