Ero sivun ”Sodan etiikka” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
{{korjattava|liian väljä määritelmä. Pätkittäin, esim kappale "Raamattu ja sotilasvala", eksytään ohi aiheesta}}
{{Etiikka}}( ͡° ͜ʖ ͡°)( ͡° ͜ʖ ͡°)( ͡° ͜ʖ ͡°)( ͡° ͜ʖ ͡°)( ͡° ͜ʖ ͡°)( ͡° ͜ʖ ͡°)( ͡° ͜ʖ ͡°)mähö
'''Sodan etiikassa''' tarkastellaan [[väkivalta|väkivallan]] oikeutusta ja otetaan kantaa [[maanpuolustus|maanpuolustuksen]] oikeutukseen. [[Jonathan Glover]] kirjassaan ''Ihmisyys'' ajattelee että ihmisillä on [[moraalimoon]]resursseja, jotka ovat syntyneet kasvatuksen, yhteisön arvojen ja uskonnollisuuden seurauksena. Moraaliresurssit ovat toimintamalleja, joita seuraamalla toimimme siviilimaailmassa moraalisesti oikein. [[Sota|Sodassa]] ihmisarvo unohdetaan ja moraaliresurssit murtuvat, jolloin normaalitilassa oleva [[etiikka]] muuttuu toisenlaiseksi. Sotilaskoulutus eräällä tavalla tähtää siihen että kykenemme toimimaan tosipaikan tullen moraaliresursseistamme välittämättä.
 
Filosofit [[Emmanuel Levinas]] (1906-1995) ja [[Simone Weil]] (1909-1943) ovat kehittäneet eettisiä tulkintoja sodankäynnistä ja tulevat siihen tulokseen, että länsimaisen ajattelun perinne on edesauttanut väkivallan muotojen kehittymistä ja ilmentymistä. Levinas pitää ajatusta sodasta koko länsimaisen ajattelun voimana eikä vain aseelliseen väkivaltaan kuuluvana ilmiönä. Sodan ajatuksen voima määrää jokaiselle ja kaikelle paikan länsimaisessa todellisuudessa niin, että yksilö saa merkityksen vain sen funktion tai roolin mukaan, joka hänellä kyseisessä järjestelmässä on. Levinasille myös talous ja työ ovat sodan ulottuvuuksia.