Ero sivun ”Bark at the Moon” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kh (pois "legendaarinen")
SeeggeAWBBot (keskustelu | muokkaukset)
p siistiminen, typos fixed: myöskin → myös (2), alunp → alun p, viimeksimai → viimeksi mai, heavy metal-yhtye → heavy metal -yhtye using AWB
Rivi 26:
}}
 
[[Tiedosto:Barkatthemoon1995.jpg|260px|thumb|Vuoden 1995 uusintapainoksen kansikuva.]]'''''Bark at the Moon''''' on [[Ozzy Osbourne|Ozzy Osbournen]]n studioalbumi vuodelta [[1983]]. Se on ensimmäinen Osbournen albumeista jolla kitaraa soittaa [[Jake E. Lee]]. Albumi on myynyt yli kolme miljoonaa kappaletta [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] ja se kuuluu Osbournen suosituimpiin albumeihin. Albumin tunnetuimmat kappaleet ovat singleinäkin julkaistut nimikappale "Bark at the Moon" ja balladi "So Tired".
 
== Taustaa ==
Osbourne oli julkaissut kaksi hyvinmenestynyttä albumia ([[Blizzard of Ozz|''Blizzard of Ozz'']] ja [[Diary of a Madman|''Diary of a Madman'']]) vuosina [[1980]] ja [[1981]]. Albumeilla olivat soittaneet Osbournen lisäksi kitaristi [[Randy Rhoads]], basisti [[Bob Daisley]] ja rumpali [[Lee Kerslake]]. Kaksi viimeksimainittuaviimeksi mainittua erotettiin yhtyeestä vuoden 1981 keväällä ja heidät korvasivat basisti [[Rudy Sarzo]] ja rumpali [[Tommy Aldridge]]. Osbournen suosio nousi kohisten vuosien 1981 ja [[1982]] aikana varsinkin [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikassa]] hyvin vastaanotettujen albumien, Osbournen kyseenalaisten tempausten ja Rhoadsin taiturimaisen kitaroinnin ansiosta. Maaliskuussa 1982 yhtyettä kohtasi tragedia kun kitaristi Rhoads menehtyi lento-onnettomuudessa kesken Yhdysvaltain kiertuetta. Kiertuetta jatkettiin kuitenkin pari viikkoa myöhemmin [[Bernie Tormé|Bernie Tormen]] (ex-[[Ian Gillan|Gillan]]) tuuratessa ensin muutaman keikan ajan ja sittemmin [[Brad Gillis|Brad Gillisin]]in ([[Night Ranger]]) kanssa vuoden 1982 loppuun asti. Syksyllä 1982 Osbourne julkaisi ''[[Speak of the Devil]]''-nimisen livealbumin, jolla hän versioi vanhan yhtyeensä [[Black Sabbath|Black Sabbathin]]in kappaleita.
 
Gillisin lähdettyä Night Ranger-yhtyeeseen vuoden 1982 lopussa Osbourne oli jälleen ilman kitaristia. Vahvimmin ehdolla uudeksi kitariksi olivat [[Dokken]]-yhtyeen [[George Lynch]] ja [[Ratt]]- ja [[Rough Cutt]]-yhtyeissä aiemmin soittanut [[Jake E. Lee]] (oik. Jakey Lou Williams), joista jälkimmäinen sai lopulta paikan.<ref name=":0"><nowiki>Garry Sharpe-Young: ''Ozzy Osbourne - The Story of the Ozzy Osbourne band'', RockDetector, Cherry Red Books, ISBN 1-901447-08-1, 2003</nowiki></ref> Lee omasi eksoottisen japanilais-amerikkalaisen ulkonäön yhdistettynä [[Mötley Crüe|Mötley Crue]]/Ratt-tyyliseen glam metal-imagoon ja lisäksi hän oli teknisesti taitava kitaristi.<ref name=":0" /> Leen lisäksi vuoden [[1983]] kevään kiertuekokoonpanoon kuuluivat basisti [[Don Costa]], kosketinsoittaja [[Lindsay Bridgwater]] ja rumpali [[Tommy Aldridge]]. Tulevan ''Bark at the Moon''-levyn äänitykset oli tarkoitus aloittaa kesällä 1983. Bob Daisleyn mukaan Osbourne oli pyytänyt häntä jo kesällä 1981 mukaan seuraavan albuminsa studiotyöskentelyyn, sillä vaikka hänet korvannut Rudy Sarzo oli hyvä basisti, ei hän kuitenkaan ollut Daisleyn veroinen säveltäjä saati sanoittaja.<ref name=":1"><nowiki>Bob Daisley: ''For Facts Sake'', ISBN 0992276055, 2013</nowiki></ref> Daisley oli kirjoittanut lähes kaikki Osbournen aiempien albumien sanoitukset. Lisäksi basisti Don Costa riitaantui Osbournen kanssa joten uutta basistia tarvittiin muutenkin.<ref name=":1" /> Yhtyeeseen palasi myös aiemmin mukana ollut kosketinsoittaja [[Don Airey]].
Rivi 36:
Kappaleiden kirjoitukset ja harjoittelu aloitettiin toukokuussa 1983. Kirjoittamisesta vastasivat pääasiassa Bob Daisley sanoitusten muodossa ja Jake E. Lee, jolla oli valmiita kitarariffejä kappaleita varten. Myöhemmin kappaleet kreditoitiin kuitenkin yksinomaan Osbournen nimiin. Daisleyn mukaan tämä johtui hänen silloisesta kustannussopimuksestaan, jonka vuoksi hän joutui myymään kirjoittamansa materiaalin Osbournelle kertakorvauksella.<ref name=":1" /><ref name=":2">{{Verkkoviite|osoite = http://www.bobdaisley.com/interview/website|nimeke = Bob Daisley's history with The Osbournes|julkaisu = |julkaisija = Bobdaisley.com|Kieli ={{en}} }}</ref>
 
Jake E. Lee puolestaan kertoi vuonna [[2014]] haastattelussa, että Osbournen managerivaimo [[Sharon Osbourne]] on kiristänyt häntä, sillä nauhoitettuaan jo kitaraosuudet Lee sai eteensä sopimuspaperin, jossa hän luovuttaa kaikki materiaalioikeudet Osbournelle. Leen mukaan hän olisi muuten saanut potkut ja Osbourne olisi ottanut toisen kitaristin, joka nauhoittaisi nuotilleen Leen jo valmiit osuudet uudelleen. Raskaan oikeusprosessin pelossa Lee allekirjoitti sopimuksen.<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://loudwire.com/jake-e-lee-claims-denied-songwriting-credit-ozzy-osbourne-bark-at-the-moon/|nimeke = Jake E. Leen haastattelu Loudwire-sivustolla| julkaisija = Loudwire.com|Kieli ={{en}}}}</ref> Ozzy Osbourne vitsaili albumin julkaisun jälkeisessä haastattelussa kirjoittaneensa kappaleet "pianon avulla käyttäen vain yhtä sormea".<ref name=":2" /> <ref name=":1" /> Hän on tosin myöhemmin julkisesti kertonut kirjoittaneensa "Bark at the Moon"-kappaleen yhdessä Jake E. Leen kanssa.<ref>The Ozzman Cometh-albumin kansilehti, Ozzy Osbourne, 1997</ref>
 
<nowiki> </nowiki>Albumin varsinaiset nauhoitukset aloitettiin elokuussa 1983 Ridge Farm-studioilla Englannissa ja ne kestivät lokakuun alkuun saakka. Tuottajana toimi edellisilläkin Osbournen albumeilla mukana ollut Max Norman yhdessä Daisleyn ja Osbournen kanssa. Orkesteriosuudet nauhoitettiin Abbey Road-studioilla Lontoossa sovittaja Louis Clarkin johdolla. Daisleyn mukaan albumin tekoa viivästyttivät Tommy Aldridgen rumpuosuuksien hidas edistyminen.<ref name=":1" /> Vaikkakin Aldridge oli liverumpalina maailman eliittiä, oli hänen studiotyöskentelynsä kuitenkin vaivalloisempaa ja tämä myös johti hänen erottamiseensa sessioiden jälkeen.<ref name=":1" /> Nauhoitusten jälkeen Norman ja Daisley yrittivät miksata materiaalia julkaisukelpoiseksi, mutta kireän aikataulun vuoksi tulokset jäivät keskeneräisiksi ja Osbourne ei hyväksynyt miksausta.<ref name=":1" /> Lopullisen miksauksen teki [[Tony Bongiovi]].
Rivi 46:
"Centre of Eternity", joka on albumin Euroopan painoksessa nimellä "Forever", on nopeatempoinen kappale joka käsittelee filosofisesti aikaa ja ihmisen olemassaoloa ikuisuudessa. Kappaleen alussa on munkkien gregoriaanisesta laulusta vaikutteita ottava ja kirkonkelloja käyttävä intro, jossa myös Aireyn kosketinsoittimet ovat vahvasti esillä. Alkuperäiseltä nimeltään kappale oli "Journey to the Centre of Eternity".<ref name=":2" /><ref name=":1" />
 
Albumin toisena singlenä julkaistu "So Tired" on jousisovitusta ja pianoa hyödyntävä balladi, aiheeltaan suora rakkauslaulu. Pohjois-Amerikan painokselta alunperinalun perin löytyvä "Slow Down" on albumin kaupallisinta materiaalia melodiansa ja kosketinsoitinosuuksien myötä. Kappaleeseen on vaikuttanut inspiraationa The Beatles-yhtyeen samanniminen kappale.<ref name=":2" />
 
<nowiki> </nowiki>"Waiting for Darkness" on hämärätunnelmallinen, progressiivisempi kappale jossa käytetään myös jousisektiota. Lyriikat käsittelevät järjestäytyneisiin uskontoihin liittyvää tekopyhyyttä ja rikollisuutta. Euroopan painokselta löytyvä "Spiders" on myöskinmyös hämärätunnelmallisempi, blues-henkinen kappale, joka nimensä mukaisesti kertoo hämähäkeistä. Bob Daisleyn mukaan Tommy Aldridgen olisi kuulunut saada krediitti kappaleesta, sillä se rakennettiin hänen kehittelemänsä rumpukompin ympärille.<ref name=":2" /><ref name=":1" />
 
<nowiki> </nowiki>Albumin sessioissa nauhoitettiin lisäksi singleiltä ja albumin remasteroidulta painokselta löytyvä, kaksimielisesti nimetty "One Up the B-side". Myös Jake E. Leen "The Rapture"-nimistä sävellystä harjoiteltiin, mutta Osbourne ei löytänyt siihen sopivaa laulumelodiaa.<ref name=":0" />
Rivi 55:
''Bark at the Moon'' julkaistiin marraskuussa 1983. Sen kannessa Osbourne esiintyy ihmissudeksi maskeerattuna kuun näkyessä taustalta. Albumin Pohjois-Amerikan ja Euroopan painoksissa on jonkin verran eroavaisuuksia. Molemmissa kappalejärjestys on hieman erilainen ja Pohjois-Amerikan painos sisältää kappaleen "Slow Down", kun taas Euroopan versiolta löytyy "Spiders". "Centre of Eternity"-kappale on nimellä "Forever" Euroopan versiossa. Myös kannen logon värit ovat erilaiset molemmissa painoksissa, Euroopassa sinikeltainen, Pohjois-Amerikassa punakeltainen. Albumi nousi top-25:een niin Yhdysvalloissa kuin [[Iso-Britannia (saari)|Iso-Britanniassakin]]. Kappaleet "Bark at the Moon" ja "So Tired" julkaistiin singleinä ja niistä tehtiin myös promovideot [[MTV]]:tä varten. Nimikappaleen video parodioi kauhuelokuvia ja siinä Osbourne nähdään vampyyrin ja ihmissuden rooleissa. "So Tired"-videon kuvauksissa tapahtui onnettomuus, kun peilin räjähtäessä Osbourne sai sirpaleita kasvoihinsa ja tämän vuoksi hän joutui perumaan joitakin keikkoja toipuen kuitenkin täydellisesti.<ref>Ozzy Osbourne ja Chris Ayres: ''Minä Ozzy'', Like, ISBN 978-952-01-0396-5, 2010</ref> Molemmat singlet nousivat top-20:n tuntumaan Iso-Britanniassa.
 
Albumin nauhoitusten jälkeen Tommy Aldridge erotettiin yhtyeestä. Osbourne oli pettynyt Aldridgen työskentelyyn studiossa ja hänen tilalleen otettiin amerikkalainen rumpali [[Carmine Appice]], joka oli soittanut mm. [[Vanilla Fudge]]-yhtyeessä sekä [[Rod Stewart|Rod Stewartin]]in kanssa. Appice esiintyy nimikappaleen promovideolla. Appice oli kuitenkin lähes Osbournen veroinen julkisuuden henkilö ja tähtistatuksen omaava muusikko, ja Osbournen mielestä tämä sai liikaa huomiota mediassa.<ref name=":0" /><ref name=":1" /> Näin ollen keväällä 1984 Appice sai lähteä ja Tommy Aldridge palasi rumpujen taakse kesken Yhdysvaltain kiertuetta.<ref name=":1" />
 
<nowiki> </nowiki>Yhtye oli aloittanut syksyllä 1983 Euroopan kiertueen ja uudelta albumilta settiin tulivat nimikappale, "Rock 'N' Roll Rebel", "Centre of Eternity" sekä joksikin aikaa "So Tired". Vuoden [[1984]] puolella yhtye siirtyi Pohjois-Amerikkaan ja mukaan kiertueelle liittyi kovassa nousussa ollut uuden aallon heavy metal -yhtye [[Mötley Crüe|Mötley Crue]]. Sen jäsenet tunnettiin rankoista elämäntavoistaan ja tempauksista eikä Osbourne halunnut jäädä toiseksi. Manageri Sharon Osbournen tullessa mukaan kiertueelle meno rauhoittui ja Mötley Cruen jäsenet nimesivätkin kiertueen "No Fun 1984"-kiertueeksi.<ref name=":1" /> Maaliskuussa [[Salt Lake City|Salt Lake Cityn]]n konsertti kuvattiin ja nauhoitettiin ja se julkaistiin videona myöhemmin. Konsertissa nauhoitettuja kappaleita julkaistiin myös single-levyillä. Kesällä 1984 yhtye esiintyi [[Japani|Japanissa]]ssa ja syksyllä 1984 [[Donington Park|Doningtonin]] [[Monsters of Rock]]-festivaaleilla. Kiertue huipentui tammikuussa [[1985]] [[Rock in Rio]]-festivaaleille [[Brasilia|Brasiliaan]]an ja nämä konsertit jäivät Tommy Aldridgen ja Don Aireyn viimeisiksi Osbournen riveissä. ''Bark at the Moon''-albumi möi lopulta kolminkertaista platinaa Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa hopealevyn verran, eli yli 60 000 kappaletta.
 
''Bark at the Moon'' -albumi aiheutti myös kohua. [[Kanada]]lainen nuorukainen puukotti [[Halifax (Kanada)|Halifaxissa]] uudenvuoden aattona 1983 erästä naista ja tämän kahta poikaa. Nuorukaisen ystävän kerrotaan sanoneen, että ”joka kerta kun hän kuuli sen biisin ("Bark at the Moon"), hänelle tuli omituinen olo. Hän sanoi, että kun hän uudenvuoden aattona kuuli sen, hän lähti ulos puukottamaan jotakuta.”<ref>Joel McIver: ''Sabbath Bloody Sabbath'', s. 194. Like, 2007.</ref>
 
== CD-julkaisut ==
''Bark at the Moon'' julkaistiin remasteroituna CD-versiona ensimmäisen kerran vuonna [[1995]]. Versio noudattelee alkuperäistä Pohjois-Amerikan kappalelistausta ja "Spiders" on tässä versiossa bonuskappaleena. Vuonna [[2002]] Osbournen katalogin uudelleenjulkaisujen yhteydessä albumi julkaistiin jälleen, tällä kertaa uudella miksauksella. Huomattavia eroja on ainakin kitarasooloissa eteenkin kappaleessa "Rock 'n' Roll Rebel" ja lisäksi "You're No Different" on lähes minuutin pitempi sisältäen kosketinsoitinvoittoisemman miksauksen. Myös "Centre of Eternity"-kappaleen miksaus on huomattavasti alkuperäistä poikkeavampi ja eroavaisuuksia voi löytää myös "Waiting for Darkness"-kappaleen jousisovituksista. Vuoden 2002 versio noudattaa myöskinmyös alkuperäistä Pohjois-Amerikan kappalelistausta ja "Spiders"-kappaleen lisäksi "One Up the B-side" on otettu mukaan bonuskappaleeksi.
== Kappaleet ==
*Kaikki sävellykset ja sanoitukset: Ozzy Osbourne.
Rivi 71:
# {{kappale|You're No Different|4|58}}
# {{kappale|Now You See It (Now You Don't)|5|04}}
# {{kappale|Rock 'n' Roll Rebel|5|25}}
 
'''B-puoli'''
Rivi 77:
# {{kappale|So Tired|3|57}}
# {{kappale|Slow Down|4|18}}
# {{kappale|Waiting for Darkness|5|11}}
 
===Euroopan versio===
Rivi 147:
* Sputnik Music ([[Tiedosto:3.5 stars.svg|70x70px]][http://www.sputnikmusic.com/review/6925/Ozzy-Osbourne-Bark-at-the-Moon/]
* [[Allmusic]] ([[Image:3 stars.svg|70px]]) [http://www.allmusic.com/album/r14647 linkki]
* Korroosio ([[Image:2.5 stars.svg|70px]]) [http://www.korroosio.fi/reviews.php?c=cd&id=320 linkki]
 
== Julkaisuhistoria ==